Asia C‑143/14

TMK Europe GmbH

vastaan

Hauptzollamt Frankfurt (Oder)

(Finanzgericht Berlin-Brandenburgin esittämä ennekkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Polkumyynti — Tiettyjen rauta- tai teräsputkien tuonti — Asetus (EY) N:o 384/96 — 3 artiklan 7 kohta — Tuotannonalalle aiheutunut vahinko — Tiedossa olevat tekijät — Syy-yhteys — Euroopan yhteisössä kyseisellä alalla toimivien yritysten kilpailunvastaisia menettelytapoja koskevaa tutkimusta ei ole otettu huomioon — Asetus (EY) N:o 2320/97 — Pätevyys”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 16.4.2015

1. Lainvastaisuusväite – Väitteen liitännäinen luonne – Toimija, jolla on oikeus nostaa kumoamiskanne polkumyyntiasetuksesta mutta joka ei ole käyttänyt tätä oikeutta, riitauttaa kyseisen asetuksen kansallisessa tuomioistuimessa – Mahdottomuus vedota polkumyyntiasetuksen pätemättömyyteen liitännäisesti

   (EY 230 artiklan neljäs kohta ja EY 234 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta)

2. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Asetus polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta – Kolmansien maiden tuottajat ja viejät – Yhteisön tuojat ja toimijat, joilla on erityiset suhteet tuottajiin

   (EY 230 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 5, 6 ja 7 kohta)

3. Ennakkoratkaisukysymykset – Pätevyyden arviointi – Sellaisen asetuksen pätevyttä koskeva kysymys, jotka ei ole riitautettu EY 230 artiklan perusteella – Sellaisen yhtiön pääasiassa nostama kanne, jolla ei selvästikään ole oikeutta vaatia kumoamista – Tutkittavaksi ottaminen

   (EY 230 artiklan neljäs kohta ja EY 234 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta)

4. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Toimielinten harkintavalta – Syy-yhteyden osoittaminen – Toimielinten velvollisuudet – Muiden kuin polkumyyntiin liittyvien seikkojen huomioon ottaminen – Tällaisten tekijöiden vaikutus syy-yhteyttä määritettäessä

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 5, 6 ja 7 kohta ja neuvoston asetus N:o 2320/97)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 18 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 19–22 kohta)

3.  Yleinen periaate, jolla pyritään takamaan se, että kaikilla henkilöillä olisi tai olisi ollut mahdollisuus riitauttaa heille vastaisen päätöksen perustana oleva yhteisön toimi, ei mitenkään estä sitä, että asetuksesta tulee lopullinen sellaisen oikeussubjektin osalta, jonka osalta sitä on pidettävä yksittäistapausta koskevana päätöksenä ja joka olisi epäilyksettä voinut vaatia sen kumoamista EY 230 artiklan nojalla, mikä estää tätä oikeussubjektia vetoamasta kyseisen asetuksen lainvastaisuuteen kansallisessa tuomioistuimessa.

   Polkumyynnin vastaisten toimien alalla yritys, joka ei ole riittävästi sidoksissa viejäyrityksiin ja joka ei ole sellaisessa erityisessä tilanteessa, jonka perusteella se erottuisi kaikista muista taloudellisista toimijoista ja jonka perusteella voitaisiin katsoa, että asetus, jolla otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, koskisi sitä EY 230 artiklassa tarkoitetuin tavoin suoraan ja erikseen, voi esittää kyseisen asetuksen lainvastaisuutta koskevan väitteen kansallisessa tuomioistuimessa, koska kyseinen asetus on mainitulle yritykselle vastaisen päätöksen perusta. Kansallinen tuomioistuin ei näin ollen ole sidottu siihen, että kyseisellä asetuksella käyttöön otettu polkumyyntitulli on lopullinen.

   (ks. 18, 26 ja 29 kohta)

4.  Kun kaupallisten vastatoimien alalla määritetään niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, unionin toimielimillä on velvollisuus tutkia, aiheutuuko vahinko, johon ne aikovat perustaa päätelmänsä, todellakin polkumyynnillä tapahtuvasta tuetusta tuonnista, ja niiden on jätettävä ottamatta huomioon muihin tekijöihin perustuva vahinko ja erityisesti vahinko, joka perustuu unionin tuottajien omaan käyttäytymiseen. Niiden on myös tarkistettava, ettei kyseisten muiden tekijöiden syyksi laskettavaa vahinkoa oteta huomioon määritettäessä vahinkoa muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja ettei asetettu polkumyyntitulli näin ollen ylitä sitä, mikä on tarpeen polkumyynnin kohteena olevan tuonnin aiheuttaman vahingon poistamiseksi.

   Koska lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottamisesta tiettyjen Unkarista, Puolasta, Venäjältä, Tšekin tasavallasta, Romaniasta ja Slovakian tasavallasta peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa, asetuksen N:o 1189/93 kumoamisesta ja kyseistä Kroatian tasavallasta peräisin olevaa tuontia koskevan menettelyn päättämisestä annetun neuvoston asetuksen N:o 2320/97 antamisajankohtana komission päätöstä, joka koski niillä samoilla markkinoilla toimivien yhteisön yritysten mahdollisia kilpailunvastaisia menettelytapoja, jota kyseisellä asetuksella pyrittiin suojelemaan, ei vielä ollut tehty, kyseistä komission päätöstä ei voida pitää sellaisena perusasetuksen N:o 384/96 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna ”tiedossa olevana tekijänä”, joka neuvoston olisi pitänyt ottaa huomioon määrittäessään yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa voidakseen perustella polkumyynnin vastaista toimenpidettä. Komission toimittaman, kilpailusääntöjen mahdollisia loukkaamisia koskevan tutkimuksen puhtaasti valmistelullinen luonne on lisäksi esteenä sille, että sen kohteena ollutta kilpailua rajoittavaa toimintaa voitaisiin pitää ainakin kyseisen tutkimuksen päättymiseen asti toteen näytettynä ja että sen voitaisiin katsoa aiheuttavan vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

   (ks. 35–41 ja 43–45 kohta)