Yhdistetyt asiat C-22/13, C-61/13–C-63/13 ja C-418/13

Raffaella Mascolo ym.

vastaan

Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca

ja

Comune di Napoli

(Tribunale di Napolin ja Corte costituzionalen esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaalipolitiikka — EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus — Perättäiset määräaikaiset työsopimukset — Opetus — Julkinen sektori — Avointen ja täyttämättä olevien toimien sijaistaminen kilpailumenettelyjen päättymiseen asti — 5 lausekkeen 1 kohta — Määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöjä ehkäisevät toimenpiteet — Tällaiset sopimukset oikeuttavien ”perusteltujen syiden” käsite — Seuraamukset — Toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi muuntamisen kielto — Oikeutta vahingonkorvaukseen ei ole”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 26.11.2014

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Kysymysten tarpeellisuuden arvioinnin kuuluminen kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan – Yleiset tai hypoteettiset kysymykset – Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 267 artikla)

2. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Soveltamisala – Työntekijät, jotka on otettu palvelukseen opettajiksi tai hallinnollisiksi työntekijöiksi vuosittaisia sijaisuuksia varten valtion ylläpitämissä kouluissa, kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan

   (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä oleva 2 lauseke, 3 lausekkeen 1 kohta ja 5 kohta)

3. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Määräaikaisten sopimusten uusimisen väärinkäytöksiä ehkäisevät toimenpiteet – Kansallinen säännöstö, jossa sallitaan se, että kunnes valtion ylläpitämiin kouluihin tarvittaviin virkoihin otettavan henkilöstön palvelukseenottoa koskevat kilpailumenettelyt on saatettu päätökseen, voidaan määräaikaiset työsopimukset uusia avointen ja täyttämättä olevien toimien täyttämiseksi – Kilpailumenettelyjen tarkkaa päättymisajankohtaa ei ole vahvistettu – Sitä, että kyseiseltä henkilöstöltä evätään mahdollisuus saada korvausta tällaisesta uusimisesta mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta, ei voida hyväksyä – Jäsenvaltioiden velvollisuus säätää toimenpiteistä perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytöstä aiheutuvien seuraamusten määräämiseksi

   (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä oleva 5 lausekkeen 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 47–50 kohta)

2.  EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että puitesopimuksen soveltamisala käsitetään laajasti, koska sitä sovelletaan yleisesti ”määräaikaisiin työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde, sellaisena kuin se on määritelty jäsenvaltion lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä”. Lisäksi puitesopimuksessa tarkoitetun käsitteen ”määräaikaiset työntekijät” määritelmä, joka annetaan sen 3 lausekkeen 1 kohdassa, kattaa kaikki työntekijät siitä riippumatta, onko heidän työnantajansa julkisen vai yksityisen sektorin työnantaja, ja riippumatta heidän työsopimuksensa määritelmästä kansallisessa oikeudessa.

   Puitesopimusta sovelletaan näin ollen kaikkiin työntekijöihin, jotka suorittavat tehtäviä, joista heille maksetaan palkkaa, näiden työntekijöiden ja heidän työnantajansa välisen määräaikaisen työsuhteen perusteella, kunhan heillä on kansallisessa oikeudessa tarkoitettu työsopimus, ja ainoana rajoituksena on jäsenvaltioille puitesopimuksen 2 lausekkeen 2 kohdassa annettu harkintavalta päättää, sovelletaanko puitesopimusta tiettyihin työsopimus- tai työsuhderyhmiin ja se, että puitesopimusta ei sen johdanto-osan neljännen kohdan mukaan sovelleta vuokratyöntekijöihin.

   Tästä seuraa, että puitesopimuksessa ei suljeta sen soveltamisalan ulkopuolelle mitään erityistä alaa ja että näin ollen sitä sovelletaan opetusalan henkilöstöön. Tätä päätelmää tukee puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan sisältö, josta ilmenee, että puitesopimuksen johdanto-osan kolmannen kohdan ja puitesopimuksen yleisten huomioiden 8 ja 10 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on kyseisen puitesopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä mahdollisuus ottaa huomioon – kunhan se on objektiivisesti perusteltua – erityisten alojen ja/tai työntekijäryhmien erityistarpeet.

   Tästä seuraa, että työntekijät, jotka on otettu palvelukseen opettajiksi tai hallinnollisiksi työntekijöiksi vuosittaisia sijaisuuksia varten valtion ylläpitämissä kouluissa kansallisen oikeuden mukaisilla työsopimuksilla ja joiden osalta on ilmeistä, että kyse ei ole puitesopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä työsuhteista, kuuluvat tämän puitesopimuksen ja erityisesti sen 5 lausekkeen soveltamisalaan.

   (ks. 67–71 kohta)

3.  EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan se, että kunnes valtion ylläpitämiin kouluihin tarvittaviin virkoihin otettavan opetushenkilöstön palvelukseenottoa koskevat kilpailumenettelyt on saatettu päätökseen, voidaan määräaikaiset työsopimukset uusia opettajien sekä hallinnollisen, teknisen ja avustavan henkilöstön avointen ja täyttämättä olevien toimien täyttämiseksi, mutta ei ilmoiteta näiden kilpailujen tarkkaa päättymisajankohtaa ja evätään opettajilta ja kyseiseltä henkilöstöltä mahdollisuus saada korvausta tällaisesta uusimisesta mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta. Lienee nimittäin niin – mikä ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten on tutkittava –, että tästä säännöstöstä ei yhtäältä voida johtaa objektiivisia ja läpinäkyviä arviointiperusteita sen tarkistamiseksi, vastaako näiden sopimusten uudistaminen todellisuudessa todellista tarvetta ja onko se sopiva ja tarpeellinen keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, eikä siinä toisaalta säädetä muista toimenpiteistä perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytön estämiseksi ja seuraamusten määräämiseksi tällaisesta väärinkäytöstä.

   Kansallinen säännöstö, jossa sallitaan määräaikaisten työsopimusten uudistaminen ensinnäkin valtion ylläpitämien koulujen henkilöstön sijaistamiseksi odotettaessa vakituisiin toimiin palkkaamisen mahdollistavan kilpailumenettelyn tulosta ja toiseksi näiden koulujen sellaisten muiden työntekijöiden sijaistamiseksi, jotka eivät tilapäisesti voi hoitaa tehtäviään, ei sellaisenaan ole määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen vastainen. Toisen työntekijän tilapäinen sijaistaminen työnantajan hetkellisten henkilöstötarpeiden tyydyttämiseksi voi periaatteessa olla kyseisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltu syy.

   Tästä on todettava aluksi, että opetusalan kaltaisella hallinnon alalla, jolla on palveluksessa huomattava määrä henkilöstöä, tilapäiset sijaisuudet ovat väistämättä usein tarpeen muun muassa siksi, että sairauslomalla, äitiysvapaalla, vanhempainvapaalla tai muilla vapailla olevat työntekijät ovat poissa töistä.

   Seuraavaksi on todettava, että opetus on jäsenvaltion perustuslaissa taattu perusoikeus, ja tämä perustuslaki velvoittaa valtion järjestämään koulujärjestelmän niin, että oppilasmääriä varten taataan jatkuvasti riittävä määrä opettajia. Ei voida kiistää kuitenkaan sitä, että tämä riittävä määrä riippuu useasta seikasta, joista jotkut saattavat olla vaikeasti hallittavissa tai ennustettavissa, kuten esimerkiksi sisäiset ja ulkoiset muuttovirrat tai oppilaiden valitsemat koulutuslinjat.

   Lopuksi on todettava, että kun jäsenvaltio varaa ylläpitämissään kouluissa pääsyn pysyviin toimiin kilpailut läpäisseille työntekijöille vakinaistamalla heidät, voi puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohtaan nähden olla perusteltua myös se, että ennen kuin nämä kilpailut ovat päättyneet, avoinna olevat toimet täytetään käyttäen perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia.

   Vaikka kansallinen säännöstö, jossa sallitaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten uusiminen henkilöstön sijaistamiseksi odotettaessa kilpailumenettelyn tulosta, voidaan hyväksyä perustellulla syyllä, tällaisen perustellun syyn konkreettisen soveltamisen on oltava kyseessä olevan toimialan erityispiirteisiin ja toiminnan harjoittamisen edellytyksiin nähden puitesopimuksen vaatimusten mukainen. Toimivaltaisten viranomaisten on siis mainittua säännöstöä sovellettaessa kyettävä käyttämään objektiivisia ja läpinäkyviä arviointiperusteita sen tarkistamiseksi, vastaako näiden sopimusten uudistaminen todellisuudessa todellista tarvetta ja onko se sopiva ja tarpeellinen keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

   Puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdan noudattaminen edellyttää siis, että valvotaan konkreettisesti sitä, että määräaikaisten työsopimusten tai -suhteiden uudistamisella pyritään kattamaan väliaikaisia tarpeita ja ettei kansallista säännöstä käytetä tosiasiassa työnantajan pysyvien ja jatkuvien henkilöstötarpeiden kattamiseen. On tutkittava kussakin tapauksessa kaikki asian olosuhteet ja otettava tältä osin huomioon erityisesti niiden perättäisten sopimusten lukumäärä, joita saman henkilön kanssa on tehty tai jotka on tehty samojen työtehtävien suorittamiseksi, sen estämiseksi, että työnantajat käyttävät väärin määräaikaisia työsopimuksia tai -suhteita, mukaan luettuna ne, jotka ulkoisesti vaikuttavat tehdyn sijaishenkilöstön tarpeen kattamiseksi

   Näin ollen pelkästään se seikka, että kyseessä oleva kansallinen säännöstö voidaan perustella puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan alakohdassa tarkoitetulla perustellulla syyllä, ei riitä tekemään säännöstöstä puitesopimuksen määräyksen mukaista, mikäli käy ilmi, että tämän säännöstön konkreettinen soveltaminen johtaa todellisuudessa perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöön.

   Tästä on kuitenkin todettava, että opettajien vakinaistamiseen kuluva aika kansallisessa järjestelmässä on yhtä vaihteleva kuin epävarmakin. Yhtäältä ei ole nimittäin vahvistettu minkäänlaista täsmällistä määräaikaa kilpailumenettelyjen järjestämiselle. Toisaalta on niin, että koska opettajien etenemisellä varallaololuettelossa tapahtuva vakinaistaminen riippuu määräaikaisten työsopimusten kokonaiskestosta sekä tällä välin vapautuneista toimista, se riippuu sattumanvaraisista ja ennalta arvaamattomista seikoista. Tästä seuraa se, että kansallisella säännöstöllä, jossa sallitaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten uusiminen henkilöstön sijaistamiseksi odotettaessa kilpailumenettelyn tulosta, vaikka siinä muodollisesti sallitaan määräaikaisten työsopimusten käyttäminen avointen toimien vuosittaisia sijaisuuksia varten vain rajoitetuksi ajanjaksoksi, joka päättyy kilpailumenettelyn päättyessä, ei voida taata sitä, että perustellun syyn konkreettinen soveltaminen on puitesopimuksen vaatimusten mukaista.

   Lisäksi valtion talousarvioon liittyvät näkökohdat eivät sellaisinaan ole sosiaalipolitiikalla tavoiteltu päämäärä eikä niillä näin ollen voida perustella määräaikaisia työsopimuksia koskevia väärinkäytöksiä ehkäisevien toimenpiteiden puuttumista.

   Perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai -suhteiden väärinkäytöstä määrättävistä seuraamuksista on todettava, että vaikka jäsenvaltiolla on kyllä oikeus puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa täytäntöön pantaessa ottaa huomioon opetusalan kaltaisen erityisalan tarpeet, tätä oikeutta ei voida ymmärtää niin, että se vapauttaisi velvollisuudesta säätää riittävistä toimenpiteistä perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytöstä aiheutuvien asianmukaisten seuraamusten määräämiseksi.

   (ks. 91, 92, 94, 96, 99, 101, 102, 104–108, 110, 114, 118 ja 120 kohta sekä tuomiolauselma)

Yhdistetyt asiat C-22/13, C-61/13–C-63/13 ja C-418/13

Raffaella Mascolo ym.

vastaan

Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca

ja

Comune di Napoli

(Tribunale di Napolin ja Corte costituzionalen esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaalipolitiikka — EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus — Perättäiset määräaikaiset työsopimukset — Opetus — Julkinen sektori — Avointen ja täyttämättä olevien toimien sijaistaminen kilpailumenettelyjen päättymiseen asti — 5 lausekkeen 1 kohta — Määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöjä ehkäisevät toimenpiteet — Tällaiset sopimukset oikeuttavien ”perusteltujen syiden” käsite — Seuraamukset — Toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi muuntamisen kielto — Oikeutta vahingonkorvaukseen ei ole”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 26.11.2014

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Tutkittavaksi ottaminen — Kysymysten tarpeellisuuden arvioinnin kuuluminen kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan — Yleiset tai hypoteettiset kysymykset — Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 267 artikla)

2. Sosiaalipolitiikka — EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus — Direktiivi 1999/70 — Soveltamisala — Työntekijät, jotka on otettu palvelukseen opettajiksi tai hallinnollisiksi työntekijöiksi vuosittaisia sijaisuuksia varten valtion ylläpitämissä kouluissa, kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan

   (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä oleva 2 lauseke, 3 lausekkeen 1 kohta ja 5 kohta)

3. Sosiaalipolitiikka — EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus — Direktiivi 1999/70 — Määräaikaisten sopimusten uusimisen väärinkäytöksiä ehkäisevät toimenpiteet — Kansallinen säännöstö, jossa sallitaan se, että kunnes valtion ylläpitämiin kouluihin tarvittaviin virkoihin otettavan henkilöstön palvelukseenottoa koskevat kilpailumenettelyt on saatettu päätökseen, voidaan määräaikaiset työsopimukset uusia avointen ja täyttämättä olevien toimien täyttämiseksi — Kilpailumenettelyjen tarkkaa päättymisajankohtaa ei ole vahvistettu — Sitä, että kyseiseltä henkilöstöltä evätään mahdollisuus saada korvausta tällaisesta uusimisesta mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta, ei voida hyväksyä — Jäsenvaltioiden velvollisuus säätää toimenpiteistä perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytöstä aiheutuvien seuraamusten määräämiseksi

   (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä oleva 5 lausekkeen 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 47–50 kohta)

2.  EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että puitesopimuksen soveltamisala käsitetään laajasti, koska sitä sovelletaan yleisesti ”määräaikaisiin työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde, sellaisena kuin se on määritelty jäsenvaltion lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä”. Lisäksi puitesopimuksessa tarkoitetun käsitteen ”määräaikaiset työntekijät” määritelmä, joka annetaan sen 3 lausekkeen 1 kohdassa, kattaa kaikki työntekijät siitä riippumatta, onko heidän työnantajansa julkisen vai yksityisen sektorin työnantaja, ja riippumatta heidän työsopimuksensa määritelmästä kansallisessa oikeudessa.

   Puitesopimusta sovelletaan näin ollen kaikkiin työntekijöihin, jotka suorittavat tehtäviä, joista heille maksetaan palkkaa, näiden työntekijöiden ja heidän työnantajansa välisen määräaikaisen työsuhteen perusteella, kunhan heillä on kansallisessa oikeudessa tarkoitettu työsopimus, ja ainoana rajoituksena on jäsenvaltioille puitesopimuksen 2 lausekkeen 2 kohdassa annettu harkintavalta päättää, sovelletaanko puitesopimusta tiettyihin työsopimus- tai työsuhderyhmiin ja se, että puitesopimusta ei sen johdanto-osan neljännen kohdan mukaan sovelleta vuokratyöntekijöihin.

   Tästä seuraa, että puitesopimuksessa ei suljeta sen soveltamisalan ulkopuolelle mitään erityistä alaa ja että näin ollen sitä sovelletaan opetusalan henkilöstöön. Tätä päätelmää tukee puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan sisältö, josta ilmenee, että puitesopimuksen johdanto-osan kolmannen kohdan ja puitesopimuksen yleisten huomioiden 8 ja 10 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on kyseisen puitesopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä mahdollisuus ottaa huomioon – kunhan se on objektiivisesti perusteltua – erityisten alojen ja/tai työntekijäryhmien erityistarpeet.

   Tästä seuraa, että työntekijät, jotka on otettu palvelukseen opettajiksi tai hallinnollisiksi työntekijöiksi vuosittaisia sijaisuuksia varten valtion ylläpitämissä kouluissa kansallisen oikeuden mukaisilla työsopimuksilla ja joiden osalta on ilmeistä, että kyse ei ole puitesopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä työsuhteista, kuuluvat tämän puitesopimuksen ja erityisesti sen 5 lausekkeen soveltamisalaan.

   (ks. 67–71 kohta)

3.  EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan se, että kunnes valtion ylläpitämiin kouluihin tarvittaviin virkoihin otettavan opetushenkilöstön palvelukseenottoa koskevat kilpailumenettelyt on saatettu päätökseen, voidaan määräaikaiset työsopimukset uusia opettajien sekä hallinnollisen, teknisen ja avustavan henkilöstön avointen ja täyttämättä olevien toimien täyttämiseksi, mutta ei ilmoiteta näiden kilpailujen tarkkaa päättymisajankohtaa ja evätään opettajilta ja kyseiseltä henkilöstöltä mahdollisuus saada korvausta tällaisesta uusimisesta mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta. Lienee nimittäin niin – mikä ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten on tutkittava –, että tästä säännöstöstä ei yhtäältä voida johtaa objektiivisia ja läpinäkyviä arviointiperusteita sen tarkistamiseksi, vastaako näiden sopimusten uudistaminen todellisuudessa todellista tarvetta ja onko se sopiva ja tarpeellinen keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, eikä siinä toisaalta säädetä muista toimenpiteistä perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytön estämiseksi ja seuraamusten määräämiseksi tällaisesta väärinkäytöstä.

   Kansallinen säännöstö, jossa sallitaan määräaikaisten työsopimusten uudistaminen ensinnäkin valtion ylläpitämien koulujen henkilöstön sijaistamiseksi odotettaessa vakituisiin toimiin palkkaamisen mahdollistavan kilpailumenettelyn tulosta ja toiseksi näiden koulujen sellaisten muiden työntekijöiden sijaistamiseksi, jotka eivät tilapäisesti voi hoitaa tehtäviään, ei sellaisenaan ole määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen vastainen. Toisen työntekijän tilapäinen sijaistaminen työnantajan hetkellisten henkilöstötarpeiden tyydyttämiseksi voi periaatteessa olla kyseisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltu syy.

   Tästä on todettava aluksi, että opetusalan kaltaisella hallinnon alalla, jolla on palveluksessa huomattava määrä henkilöstöä, tilapäiset sijaisuudet ovat väistämättä usein tarpeen muun muassa siksi, että sairauslomalla, äitiysvapaalla, vanhempainvapaalla tai muilla vapailla olevat työntekijät ovat poissa töistä.

   Seuraavaksi on todettava, että opetus on jäsenvaltion perustuslaissa taattu perusoikeus, ja tämä perustuslaki velvoittaa valtion järjestämään koulujärjestelmän niin, että oppilasmääriä varten taataan jatkuvasti riittävä määrä opettajia. Ei voida kiistää kuitenkaan sitä, että tämä riittävä määrä riippuu useasta seikasta, joista jotkut saattavat olla vaikeasti hallittavissa tai ennustettavissa, kuten esimerkiksi sisäiset ja ulkoiset muuttovirrat tai oppilaiden valitsemat koulutuslinjat.

   Lopuksi on todettava, että kun jäsenvaltio varaa ylläpitämissään kouluissa pääsyn pysyviin toimiin kilpailut läpäisseille työntekijöille vakinaistamalla heidät, voi puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohtaan nähden olla perusteltua myös se, että ennen kuin nämä kilpailut ovat päättyneet, avoinna olevat toimet täytetään käyttäen perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia.

   Vaikka kansallinen säännöstö, jossa sallitaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten uusiminen henkilöstön sijaistamiseksi odotettaessa kilpailumenettelyn tulosta, voidaan hyväksyä perustellulla syyllä, tällaisen perustellun syyn konkreettisen soveltamisen on oltava kyseessä olevan toimialan erityispiirteisiin ja toiminnan harjoittamisen edellytyksiin nähden puitesopimuksen vaatimusten mukainen. Toimivaltaisten viranomaisten on siis mainittua säännöstöä sovellettaessa kyettävä käyttämään objektiivisia ja läpinäkyviä arviointiperusteita sen tarkistamiseksi, vastaako näiden sopimusten uudistaminen todellisuudessa todellista tarvetta ja onko se sopiva ja tarpeellinen keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

   Puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdan noudattaminen edellyttää siis, että valvotaan konkreettisesti sitä, että määräaikaisten työsopimusten tai -suhteiden uudistamisella pyritään kattamaan väliaikaisia tarpeita ja ettei kansallista säännöstä käytetä tosiasiassa työnantajan pysyvien ja jatkuvien henkilöstötarpeiden kattamiseen. On tutkittava kussakin tapauksessa kaikki asian olosuhteet ja otettava tältä osin huomioon erityisesti niiden perättäisten sopimusten lukumäärä, joita saman henkilön kanssa on tehty tai jotka on tehty samojen työtehtävien suorittamiseksi, sen estämiseksi, että työnantajat käyttävät väärin määräaikaisia työsopimuksia tai -suhteita, mukaan luettuna ne, jotka ulkoisesti vaikuttavat tehdyn sijaishenkilöstön tarpeen kattamiseksi

   Näin ollen pelkästään se seikka, että kyseessä oleva kansallinen säännöstö voidaan perustella puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan alakohdassa tarkoitetulla perustellulla syyllä, ei riitä tekemään säännöstöstä puitesopimuksen määräyksen mukaista, mikäli käy ilmi, että tämän säännöstön konkreettinen soveltaminen johtaa todellisuudessa perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöön.

   Tästä on kuitenkin todettava, että opettajien vakinaistamiseen kuluva aika kansallisessa järjestelmässä on yhtä vaihteleva kuin epävarmakin. Yhtäältä ei ole nimittäin vahvistettu minkäänlaista täsmällistä määräaikaa kilpailumenettelyjen järjestämiselle. Toisaalta on niin, että koska opettajien etenemisellä varallaololuettelossa tapahtuva vakinaistaminen riippuu määräaikaisten työsopimusten kokonaiskestosta sekä tällä välin vapautuneista toimista, se riippuu sattumanvaraisista ja ennalta arvaamattomista seikoista. Tästä seuraa se, että kansallisella säännöstöllä, jossa sallitaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten uusiminen henkilöstön sijaistamiseksi odotettaessa kilpailumenettelyn tulosta, vaikka siinä muodollisesti sallitaan määräaikaisten työsopimusten käyttäminen avointen toimien vuosittaisia sijaisuuksia varten vain rajoitetuksi ajanjaksoksi, joka päättyy kilpailumenettelyn päättyessä, ei voida taata sitä, että perustellun syyn konkreettinen soveltaminen on puitesopimuksen vaatimusten mukaista.

   Lisäksi valtion talousarvioon liittyvät näkökohdat eivät sellaisinaan ole sosiaalipolitiikalla tavoiteltu päämäärä eikä niillä näin ollen voida perustella määräaikaisia työsopimuksia koskevia väärinkäytöksiä ehkäisevien toimenpiteiden puuttumista.

   Perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai -suhteiden väärinkäytöstä määrättävistä seuraamuksista on todettava, että vaikka jäsenvaltiolla on kyllä oikeus puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa täytäntöön pantaessa ottaa huomioon opetusalan kaltaisen erityisalan tarpeet, tätä oikeutta ei voida ymmärtää niin, että se vapauttaisi velvollisuudesta säätää riittävistä toimenpiteistä perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytöstä aiheutuvien asianmukaisten seuraamusten määräämiseksi.

   (ks. 91, 92, 94, 96, 99, 101, 102, 104–108, 110, 114, 118 ja 120 kohta sekä tuomiolauselma)