Asia C‑527/12

Euroopan komissio

vastaan

Saksan liittotasavalta

”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki — Takaisinperimisvelvollisuus — SEUT 108 artiklan 2 kohta — Asetus (EY) N:o 659/1999 — 14 artiklan 3 kohta — Komission päätös — Toimenpiteet, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.9.2014

1. Valtiontuki – Komission päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään perimään se takaisin – Jäsenvaltioiden velvollisuudet – Takaisinperimisvelvollisuus – Ulottuvuus – Tilanteen saattaminen ennalleen

   (SEUT 108 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohta)

2. Valtiontuki – Lainvastaisen tuen takaisinperiminen – Kansallisen oikeuden soveltaminen – Edellytykset – Sellaisen menettelyn soveltaminen, jolla varmistetaan komission päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano – Käsiteltävän asian olosuhteisiin perustuva arviointi

   (SEUT 108 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohta)

3. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Lainvastaisen tuen takaisinperimistä koskevan velvollisuuden noudattamatta jättäminen – Puolustautumisperusteet – Täytäntöönpanon täydellinen mahdottomuus – Arviointiperusteet – Täytäntöönpanovaikeudet – Komission ja jäsenvaltion velvollisuus olla yhteistyössä perussopimuksen mukaisen ratkaisun löytämiseksi

   (SEU 4 artiklan 3 kohta; SEUT 108 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 37 ja 42 kohta)

2.  Unionin oikeudessa ei edellytetä, että kansallisen viranomaisen olisi perittävä sääntöjenvastainen tuki tuensaajalta takaisin pelkästään takaisin perimisestä tehdyn komission päätöksen perusteella. Asianomainen jäsenvaltio voi tältä osin valita keinot, joilla se täyttää velvollisuutensa periä takaisin sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu tuki, kunhan valitut toimenpiteet eivät vaikuta unionin oikeuden ulottuvuuteen ja tehokkuuteen.

   Jäsenvaltioilla oleva vapaus valita keinot tällaisen tuen takaisin perimiseksi on siten rajattu, sillä kyseiset keinot eivät saa tehdä unionin oikeudessa edellytettyä takaisinperintää käytännössä mahdottomaksi. Kansallisten menettelyjen soveltaminen edellyttää sitä, että niiden avulla komission päätös voidaan panna täytäntöön välittömästi ja tehokkaasti; tämä edellytys ilmentää tehokkuusperiaatteen vaatimuksia. Näin ollen kysymystä siitä, onko asianomainen jäsenvaltio kyseiset keinot valitessaan täyttänyt tehokkuusvaatimukseen nähden velvollisuutensa periä takaisin sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu tuki, on arvioitava tapauskohtaisesti esillä olevaan asiaan liittyvien konkreettisten olosuhteiden perusteella.

   (ks. 39–41 ja 43 kohta)

3.  Lainvastaisen tuen takaisinperinnän huomattavan viivästyksen oikeuttamisesta on todettava, että ainoa mahdollinen peruste, johon jäsenvaltio voi vedota puolustautuakseen komission SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti nostamaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta vastaan, on täydellinen mahdottomuus panna kysymyksessä oleva päätös täytäntöön. Tämä täydellinen mahdottomuus voi olla myös oikeudellista, kun se perustuu kansallisten tuomioistuimien tekemiin päätöksiin, kunhan kyseiset päätökset ovat unionin oikeuden mukaisia.

   Jos siis ilmenisi, että kansallisilla siviilioikeuden säännöillä ei voida varmistaa riidanalaisen tuen tehokasta takaisin perimistä, tarkasteltavana olevan tapauksen olosuhteiden mukaan saattaisi olla tarpeen jättää soveltamatta kansallista sääntöä ja turvautua muihin toimenpiteisiin, koska tällaisia toimenpiteitä ei voida sulkea pois kansalliseen oikeusjärjestykseen liittyvistä syistä. Tässä yhteydessä SEU 4 artiklan 3 kohdassa asetetaan myös kansallisille tuomioistuimille velvollisuus tehdä vilpitöntä yhteistyötä komission ja unionin tuomioistuinten kanssa, ja tässä yhteistyössä niiden on toteutettava kaikki yleiset tai erityiset toimenpiteet, joilla varmistetaan unionin oikeuteen perustuvien velvoitteiden täytäntöönpano, ja pidättäydyttävä toimenpiteistä, jotka voivat vaarantaa kyseisen perussopimuksen tavoitteiden toteutumisen.

   Lisäksi sitä, että kansallinen tuomioistuin tutkii sääntöjenvastaisen tuen takaisin perimiseksi annetun täytäntöönpanoperusteen laillisuuden, ja sitä, että se mahdollisesti kumoaa tämän perusteen, on pidettävä pelkkänä tehokasta, tuomioistuimien tarjoamaa oikeussuojaa koskevan periaatteen – joka on unionin oikeuden yleinen periaate – ilmentymänä.

   (ks. 45, 48, 49, 55 ja 56 kohta)