Asia C‑255/13

I

vastaan

Health Service Executive

(High Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaaliturva — Asetus (EY) N:o 883/2004 — 19 artiklan 1 kohta ja 20 artiklan 1 ja 2 kohta — Asetus (EY) N:o 987/2009 — 11 artikla — Jäsenvaltion kansalainen, joka on vakuutettu asuinvaltiossa — Vakavan ja äkillisen sairauden puhkeaminen toisessa jäsenvaltiossa vietetyn loman aikana — Henkilön jäätävä tähän toiseen jäsenvaltioon 11 vuodeksi sairautensa vuoksi ja sen vuoksi, että erikoissairaanhoitoa on saatavilla sen paikan lähellä, jossa hän elää — Luontoissuoritusten tarjoaminen tässä toisessa valtiossa — Asumisen ja oleskelun käsitteet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 5.6.2014

1. Sosiaaliturva — Siirtotyöläiset — Henkilö, jolla on samanaikaisesti kaksi vakinaista asuinpaikkaa kahden eri jäsenvaltion alueella — Ei voida hyväksyä — Sääntö asetuksen N:o 883/2004 soveltamisen tarpeiden mukainen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 883/2004; neuvoston asetus N:o 1408/71)

2. Sosiaaliturva — Siirtotyöläiset — Sairausvakuutus — Toisessa jäsenvaltiossa annetut luontoisetuudet — Asianomaisen ”asumisen” käsite — Arviointiperusteet

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 883/2004 1 artiklan j alakohta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 987/2009 11 artiklan 1 ja 2 kohta)

3. Sosiaaliturva — Siirtotyöläiset — Sairausvakuutus — Toisessa jäsenvaltiossa annetut luontoisetuudet — Sovellettava lainsäädäntö — Asuinpaikka — Määritelmä

   (Neuvoston asetus N:o 1408/71)

4. Sosiaaliturva — Siirtotyöläiset — Sairausvakuutus — Kansalainen, joka sairastuu vakavasti muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on hänen asuinvaltionsa — Oleskelujäsenvaltiossa annetut luontoisetuudet — Asianomaisen sairauden vuoksi annetut pitkäaikaiset etuudet — Asumisen ja oleskelun käsite — Kansalaisen elinetujen tavanomaisen keskuksen määrittäminen — Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle — Rajat

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin N:o 883/2004 1 artiklan j ja k alakohta, 19 artiklan 1 kohta ja 20 artiklan 1 ja 2 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 40–42 ja 47 kohta)

2.  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan j alakohdan mukaan ”asuinpaikalla” tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö vakinaisesti asuu.

   Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on henkilön elinetujen tavanomaisen keskuksen määrittämiseksi otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat arviointiperusteet, erityisesti asetuksen N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen N:o 987/2009 11 artiklan 1 kohdassa mainitut arviointiperusteet, sekä kyseisen artiklan 2 kohdan nojalla asianomaisen tarkoitus siltä osin, mikä on hänen tosiasiallinen asuinpaikkansa. Tätä tarkoitusta on arvioitava pääasian objektiivisten tosiseikkojen ja olosuhteiden perusteella, koska pelkkä ilmoitus tarkoituksesta asua jossakin tietyssä paikassa ei sinällään ole riittävä kyseistä 2 kohtaa sovellettaessa.

   Seikoista, jotka on otettava huomioon määritettäessä henkilön asuinpaikka, laadittu luettelo, joka on nykyisin kodifioituna asetuksen N:o 987/2009 11 artiklassa, ei ole tyhjentävä, eikä siinä ole määritetty hierarkkista järjestystä kyseisen artiklan 1 kohdassa vahvistetuille perusteille.

   (ks. 43, 46 ja 54 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 44 ja 45 kohta)

4.  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun Euroopan asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan j ja k alakohtaa on tulkittava siten, että tämän asetuksen 19 artiklan 1 kohtaa tai 20 artiklan 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa on niin, että kun unionin kansalainen, joka asuu ensimmäisessä jäsenvaltiossa, sairastuu vakavasti ja äkillisesti lomalla toisessa jäsenvaltiossa, ja hänen on jäätävä tähän valtioon 11 vuodeksi sairautensa ja sen vuoksi, että erikoissairaanhoitoa on saatavilla sen paikan lähellä, jossa hän elää, tämän kansalaisen on katsottava ”oleskelevan” tässä toisessa jäsenvaltiossa, jos hänen elinetujensa tavanomainen keskus on ensimmäisessä jäsenvaltiossa. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää tämän kansalaisen elinetujen tavanomainen keskus arvioimalla kaikkia asiaankuuluvia tosiseikkoja ja ottaen huomioon asianomaisen henkilön tarkoitus, sellaisena kuin se ilmenee näistä tosiseikoista, koska pelkästään se seikka, että mainittu kansalainen on oleskellut toisessa jäsenvaltiossa pitkän ajanjakson ajan, ei sellaisenaan ja yksin riitä, jotta voitaisiin katsoa hänen asuvan tässä jäsenvaltiossa.

   (ks. 59 kohta ja tuomiolauselma)