Yhdistetyt asiat C-228/12–C-232/12 ja C-254/12–C-258/12

Vodafone Omnitel NV (C-228/12, C-231/12 ja C-258/12), Fastweb SpA (C-229/12 ja C-232/12), Wind Telecomunicazioni SpA (C-230/12 ja C-254/12), Telecom Italia SpA (C-255/12 ja C-256/12) ja Sky Italia Srl (C-257/12)

vastaan

Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni, Presidenza del Consiglio dei Ministri (C-228/12–C-232/12, C-255/12 ja C-256/12), Commissione di Garanzia dell’Attuazione della Legge sullo Sciopero nei Servizi Pubblici Essenziali (C-229/12, C-232/12 ja C-257/12) ja Ministero dell’Economia e delle Finanze (C-230/12)

(Tribunale amministrativo regionale per il Lazion esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut — Direktiivi 2002/20/EY — 12 artikla — Kyseisen alan yrityksille määrätyt hallinnolliset maksut — Kansallinen säännöstö, jossa sähköisen viestinnän toimijat velvoitetaan maksamaan maksu, jolla on tarkoitus kattaa kansallisten sääntelyviranomaisten toimintakustannukset”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 18.7.2013

1. Oikeudenkäyntimenettely – Suullinen käsittely – Velvollisuutta toimittaa suullinen käsittely, jotta asianosaiset voisivat esittää huomautuksia uudesta tosiseikasta, ei ole – Perustelut – Asian ratkaisemiseksi riittävien tietojen olemassaolo

   (Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan 2 kohta ja 83 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä

   (SEUT 267 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artikla)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Televiestintäala – Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut – Direktiivi 2002/20 – Sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoavaiin yrityksiin sovellettavat verot ja maksut – Maksu, jolla on tarkoitus kattaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle aiheutuneet kaikki sellaiset kustannukset, joita ei rahoiteta valtion varoista – Maksun laskeminen yritysten tulojen perusteella – Hyväksyttävyyden edellytysten tutkiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20 12 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 25 ja 28 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 30 ja 32 kohta)

3.  Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY 12 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka nojalla sähköistä viestintäpalvelua tai -verkkoa tarjoavien yritysten on maksettava maksu, jolla on tarkoitus kattaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle aiheutuneet kaikki sellaiset kustannukset, joita ei rahoiteta valtion varoista, ja jonka suuruus määritetään näiden yritysten tulojen perusteella, edellyttäen, että tällä maksulla on tarkoitus kattaa yksinomaan tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainituista toiminnoista aiheutuvat kustannukset, että tämän maksun nojalla saadut kokonaistulot eivät ylitä näistä toiminnoista aiheutuneita kokonaiskustannuksia ja että tämä maksu määrätään yrityksille puolueettomalla, avoimella ja oikeasuhtaisella tavalla, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

   (ks. 43 kohta ja tuomiolauselma)

Yhdistetyt asiat C-228/12–C-232/12 ja C-254/12–C-258/12

Vodafone Omnitel NV (C-228/12, C-231/12 ja C-258/12), Fastweb SpA (C-229/12 ja C-232/12), Wind Telecomunicazioni SpA (C-230/12 ja C-254/12), Telecom Italia SpA (C-255/12 ja C-256/12) ja Sky Italia Srl (C-257/12)

vastaan

Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni, Presidenza del Consiglio dei Ministri (C-228/12–C-232/12, C-255/12 ja C-256/12), Commissione di Garanzia dell’Attuazione della Legge sullo Sciopero nei Servizi Pubblici Essenziali (C-229/12, C-232/12 ja C-257/12) ja Ministero dell’Economia e delle Finanze (C-230/12)

(Tribunale amministrativo regionale per il Lazion esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut — Direktiivi 2002/20/EY — 12 artikla — Kyseisen alan yrityksille määrätyt hallinnolliset maksut — Kansallinen säännöstö, jossa sähköisen viestinnän toimijat velvoitetaan maksamaan maksu, jolla on tarkoitus kattaa kansallisten sääntelyviranomaisten toimintakustannukset”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 18.7.2013

1. Oikeudenkäyntimenettely — Suullinen käsittely — Velvollisuutta toimittaa suullinen käsittely, jotta asianosaiset voisivat esittää huomautuksia uudesta tosiseikasta, ei ole — Perustelut — Asian ratkaisemiseksi riittävien tietojen olemassaolo

   (Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan 2 kohta ja 83 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset — Tutkittavaksi ottaminen — Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä

   (SEUT 267 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artikla)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Televiestintäala — Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut — Direktiivi 2002/20 — Sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoavaiin yrityksiin sovellettavat verot ja maksut — Maksu, jolla on tarkoitus kattaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle aiheutuneet kaikki sellaiset kustannukset, joita ei rahoiteta valtion varoista — Maksun laskeminen yritysten tulojen perusteella — Hyväksyttävyyden edellytysten tutkiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20 12 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 25 ja 28 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 30 ja 32 kohta)

3.  Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY 12 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka nojalla sähköistä viestintäpalvelua tai -verkkoa tarjoavien yritysten on maksettava maksu, jolla on tarkoitus kattaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle aiheutuneet kaikki sellaiset kustannukset, joita ei rahoiteta valtion varoista, ja jonka suuruus määritetään näiden yritysten tulojen perusteella, edellyttäen, että tällä maksulla on tarkoitus kattaa yksinomaan tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainituista toiminnoista aiheutuvat kustannukset, että tämän maksun nojalla saadut kokonaistulot eivät ylitä näistä toiminnoista aiheutuneita kokonaiskustannuksia ja että tämä maksu määrätään yrityksille puolueettomalla, avoimella ja oikeasuhtaisella tavalla, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

   (ks. 43 kohta ja tuomiolauselma)