Asia C-40/11

Yoshikazu Iida

vastaan

Stadt Ulm

(Verwaltungsgerichtshof Baden-Württembergin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”SEUT 20 ja SEUT 21 artikla — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 51 artikla — Direktiivi 2003/109/EY — Kolmansien maiden kansalaiset — Oikeus oleskella jäsenvaltiossa — Direktiivi 2004/38/EY — Unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia — Kolmannen maan kansalainen, joka ei tule unionin kansalaisen mukana vastaanottavaan jäsenvaltioon eikä seuraa häntä sinne myöhemmin ja joka pysyy unionin kansalaisen lähtöjäsenvaltiossa — Kolmannen maan kansalaisen oikeus oleskella toisessa jäsenvaltiossa oleskelevan unionin kansalaisen lähtöjäsenvaltiossa — Unionin kansalaisuus — Perusoikeudet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 8.11.2012

1. Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema – Direktiivi 2003/109 – Oleskeluasiakirjan myöntäminen pysyvänä oleskelulupana – Edellytykset – Velvollisuus tehdä oleskeluasiakirjaa koskeva hakemus – Kolmannen maan kansalainen, joka on vapaaehtoisesti vetänyt hakemuksensa takaisin – Seuraus

   (Neuvoston direktiivin 2003/109 5 artikla ja 7 artiklan 1 kohta)

2. Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Oikeuksien haltijat – Perheenjäsenet – Käsite – Suoraan takenevassa polvessa oleva sukulainen, joka ei ole riippuvainen unionin kansalaisesta, ei kuulu käsitteen soveltamisalaan

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 kohdan d alakohta ja 3 artiklan 1 kohta)

3. Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Oikeuksien haltijat – Perheenjäsenet – Käsite – Puoliso – Erillään asuvat aviopuolisot kuuluvat käsitteen soveltamisalaan

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 3 artiklan 1 kohta)

4. Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Oikeuksien haltijat – Perheenjäsen, joka ei ole tullut maahan unionin kansalaisen mukana eikä seurannut häntä myöhemmin, ei kuulu soveltamisalaan)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohta)

5. Unionin kansalaisuus – Perustamissopimuksen määräykset – Soveltamisala – Unionin kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen – Soveltamisedellytykset – Sellaisten toimenpiteiden soveltaminen, joiden vaikutuksesta unionin kansalainen ei tosiasiassa voi käyttää pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on kyseisen aseman perusteella – Se, että unionin kansalaisen lähtöjäsenvaltio epää direktiiviin 2004/38 perustuvan oleskeluoikeuden perheenjäseneltä, joka on kolmannen maan kansalainen – Riittämätön seikka mainittujen oikeuksien käyttämättä jättämisen toteamiseksi – Arviointi perusoikeuskirjan 51 artiklan perusteella – Tilanne, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan

   (SEUT 20 ja SEUT 21 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38; neuvoston direktiivi 2003/109)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 36–48 kohta)

2.  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221, 68/360, 72/194, 73/148, 75/34, 75/35, 90/364, 90/365 ja 93/96 kumoamisesta annetun direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan d alakohdan nojalla unionin kansalaisesta, jolla on oleskeluoikeus, ”riippuvaisen” perheenjäsenen asema on seurausta tilanteesta, jolle on ominaista se seikka, että oleskeluoikeuden haltija vastaa perheenjäsenen aineellisesta tukemisesta, joten kun kyseessä on päinvastainen tilanne eli se, että oleskeluoikeuden haltija on riippuvainen kolmannen maan kansalaisesta, viimeksi mainittu ei voi vedota kyseisen oleskeluoikeuden haltijasta riippuvaisen, suoraan takenevassa polvessa olevan sukulaisen asemaan saadakseen oleskeluoikeuden vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

   (ks. 55 kohta)

3.  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221, 68/360, 72/194, 73/148, 75/34, 75/35, 90/364, 90/365 ja 93/96 kumoamisesta annetun direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan a alakohdan perusteella pidetään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäneen unionin kansalaisen puolisoa mainitun kansalaisen perheenjäsenenä. Kyseiseltä henkilöltä ei edellytetä muuta kuin puolison asemaa. Näin ollen puolison ei ole välttämättä asuttava vakituisesti unionin kansalaisen kanssa saadakseen johdetun oleskeluoikeuden. Avioliiton ei nimittäin voida katsoa päättyneen ennen kuin siitä on toimivaltaisen viranomaisen päätös. Näin ei ole silloin, kun aviopuolisot ainoastaan asuvat erillään, vaikka heillä olisikin aikomus ottaa myöhemmin avioero.

   (ks. 57 ja 58 kohta)

4.  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221, 68/360, 72/194, 73/148, 75/34, 75/35, 90/364, 90/365 ja 93/96 kumoamisesta annetun direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohdassa annetaan 'johdettu oleskeluoikeus ainoastaan sellaisille unionin kansalaisen perheenjäsenille, jotka tulevat hänen mukanaan tai seuraavat häntä myöhemmin. Tällainen vaatimus vastaa direktiivissä 2004/38 unionin kansalaisten perheenjäsenille säädettyjen johdettujen maahantulo- ja oleskeluoikeuksien tavoitetta, koska muussa tapauksessa se, että unionin kansalaisen perhe ei voi tulla hänen mukanaan tai seurata häntä vastaanottavaan jäsenvaltioon, olisi omiaan loukkaamaan hänen liikkumisvapauttaan siten, että se saa hänet luopumaan käyttämästä oikeuttaan tulla tähän jäsenvaltioon ja oleskella siellä. Oleskeluoikeutta ei näin ollen voida myöntää direktiivin 2004/38 perusteella kolmannen maan kansalaiselle, joka ei ole tullut oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäneen perheenjäsenensä, joka on unionin kansalainen, mukana vastaanottavaan jäsenvaltioon eikä seurannut häntä sinne myöhemmin.

   (ks. 61–63 kohta)

5.  Kun kyseessä eivät ole Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221, 68/360, 72/194, 73/148, 75/34, 75/35, 90/364, 90/365 ja 93/96 kumoamisesta annetun direktiivin 2004/38 soveltamisalaan kuuluvat tilanteet ja kun ei ole olemassa myöskään muuta liityntää unionin kansalaisuutta koskeviin unionin oikeuden säännöksiin, kolmannen maan kansalainen ei voi vaatia unionin kansalaisesta johdettua oleskeluoikeutta.

   Tällaista yhteyttä ei voida todeta, kun oleskeluasiakirjan epääminen kolmannen maan kansalaiselta, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, ei voi estää unionin kansalaista tosiasiassa käyttämästä pääosaa hänen unionin kansalaisen asemaansa liittyvistä oikeuksistaan tai tehdä hänelle hankalammaksi käyttää oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Tältä osin pelkkä hypoteettinen mahdollisuus, että oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen rajoitetaan, ei saa aikaan riittävää liittymää unionin oikeuteen, jotta sen säännöksiä voitaisiin soveltaa.

   Sen määrittämiseksi, onko tällainen epääminen perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista, on muiden seikkojen ohessa tarkastettava, onko kyseessä olevan kansallisen säännöstön tavoitteena unionin oikeuden säännöksen täytäntöönpano, tämän säännöstön luonne sekä se, tavoitellaanko sillä eri päämääriä kuin niitä, joita unionin oikeus koskee, vaikka se voikin vaikuttaa välillisesti viimeksi mainittuun, sekä se, onko olemassa erityinen alaa koskeva tai siihen mahdollisesti vaikuttava unionin oikeuden säännöstö.

   Koska oleskeluasiakirjan myöntämisestä kieltäytyminen ei ole perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista, sillä oleskeluasiakirjan hakijan tilannetta ei säännellä unionin oikeudessa, tämän kieltäytymisen yhteensoveltuvuutta perusoikeuksien kanssa ei voida tutkia perusoikeuskirjalla käyttöön otettujen oikeuksien valossa.

   (ks. 76, 77 ja 79–82 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C-40/11

Yoshikazu Iida

vastaan

Stadt Ulm

(Verwaltungsgerichtshof Baden-Württembergin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”SEUT 20 ja SEUT 21 artikla — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 51 artikla — Direktiivi 2003/109/EY — Kolmansien maiden kansalaiset — Oikeus oleskella jäsenvaltiossa — Direktiivi 2004/38/EY — Unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia — Kolmannen maan kansalainen, joka ei tule unionin kansalaisen mukana vastaanottavaan jäsenvaltioon eikä seuraa häntä sinne myöhemmin ja joka pysyy unionin kansalaisen lähtöjäsenvaltiossa — Kolmannen maan kansalaisen oikeus oleskella toisessa jäsenvaltiossa oleskelevan unionin kansalaisen lähtöjäsenvaltiossa — Unionin kansalaisuus — Perusoikeudet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 8.11.2012

1. Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto — Maahanmuuttopolitiikka — Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema — Direktiivi 2003/109 — Oleskeluasiakirjan myöntäminen pysyvänä oleskelulupana — Edellytykset — Velvollisuus tehdä oleskeluasiakirjaa koskeva hakemus — Kolmannen maan kansalainen, joka on vapaaehtoisesti vetänyt hakemuksensa takaisin — Seuraus

   (Neuvoston direktiivin 2003/109 5 artikla ja 7 artiklan 1 kohta)

2. Unionin kansalaisuus — Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus — Direktiivi 2004/38 — Oikeuksien haltijat — Perheenjäsenet — Käsite — Suoraan takenevassa polvessa oleva sukulainen, joka ei ole riippuvainen unionin kansalaisesta, ei kuulu käsitteen soveltamisalaan

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 kohdan d alakohta ja 3 artiklan 1 kohta)

3. Unionin kansalaisuus — Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus — Direktiivi 2004/38 — Oikeuksien haltijat — Perheenjäsenet — Käsite — Puoliso — Erillään asuvat aviopuolisot kuuluvat käsitteen soveltamisalaan

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 3 artiklan 1 kohta)

4. Unionin kansalaisuus — Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus — Direktiivi 2004/38 — Oikeuksien haltijat — Perheenjäsen, joka ei ole tullut maahan unionin kansalaisen mukana eikä seurannut häntä myöhemmin, ei kuulu soveltamisalaan)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohta)

5. Unionin kansalaisuus — Perustamissopimuksen määräykset — Soveltamisala — Unionin kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen — Soveltamisedellytykset — Sellaisten toimenpiteiden soveltaminen, joiden vaikutuksesta unionin kansalainen ei tosiasiassa voi käyttää pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on kyseisen aseman perusteella — Se, että unionin kansalaisen lähtöjäsenvaltio epää direktiiviin 2004/38 perustuvan oleskeluoikeuden perheenjäseneltä, joka on kolmannen maan kansalainen — Riittämätön seikka mainittujen oikeuksien käyttämättä jättämisen toteamiseksi — Arviointi perusoikeuskirjan 51 artiklan perusteella — Tilanne, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan

   (SEUT 20 ja SEUT 21 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38; neuvoston direktiivi 2003/109)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 36–48 kohta)

2.  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221, 68/360, 72/194, 73/148, 75/34, 75/35, 90/364, 90/365 ja 93/96 kumoamisesta annetun direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan d alakohdan nojalla unionin kansalaisesta, jolla on oleskeluoikeus, ”riippuvaisen” perheenjäsenen asema on seurausta tilanteesta, jolle on ominaista se seikka, että oleskeluoikeuden haltija vastaa perheenjäsenen aineellisesta tukemisesta, joten kun kyseessä on päinvastainen tilanne eli se, että oleskeluoikeuden haltija on riippuvainen kolmannen maan kansalaisesta, viimeksi mainittu ei voi vedota kyseisen oleskeluoikeuden haltijasta riippuvaisen, suoraan takenevassa polvessa olevan sukulaisen asemaan saadakseen oleskeluoikeuden vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

   (ks. 55 kohta)

3.  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221, 68/360, 72/194, 73/148, 75/34, 75/35, 90/364, 90/365 ja 93/96 kumoamisesta annetun direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan a alakohdan perusteella pidetään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäneen unionin kansalaisen puolisoa mainitun kansalaisen perheenjäsenenä. Kyseiseltä henkilöltä ei edellytetä muuta kuin puolison asemaa. Näin ollen puolison ei ole välttämättä asuttava vakituisesti unionin kansalaisen kanssa saadakseen johdetun oleskeluoikeuden. Avioliiton ei nimittäin voida katsoa päättyneen ennen kuin siitä on toimivaltaisen viranomaisen päätös. Näin ei ole silloin, kun aviopuolisot ainoastaan asuvat erillään, vaikka heillä olisikin aikomus ottaa myöhemmin avioero.

   (ks. 57 ja 58 kohta)

4.  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221, 68/360, 72/194, 73/148, 75/34, 75/35, 90/364, 90/365 ja 93/96 kumoamisesta annetun direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohdassa annetaan 'johdettu oleskeluoikeus ainoastaan sellaisille unionin kansalaisen perheenjäsenille, jotka tulevat hänen mukanaan tai seuraavat häntä myöhemmin. Tällainen vaatimus vastaa direktiivissä 2004/38 unionin kansalaisten perheenjäsenille säädettyjen johdettujen maahantulo- ja oleskeluoikeuksien tavoitetta, koska muussa tapauksessa se, että unionin kansalaisen perhe ei voi tulla hänen mukanaan tai seurata häntä vastaanottavaan jäsenvaltioon, olisi omiaan loukkaamaan hänen liikkumisvapauttaan siten, että se saa hänet luopumaan käyttämästä oikeuttaan tulla tähän jäsenvaltioon ja oleskella siellä. Oleskeluoikeutta ei näin ollen voida myöntää direktiivin 2004/38 perusteella kolmannen maan kansalaiselle, joka ei ole tullut oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäneen perheenjäsenensä, joka on unionin kansalainen, mukana vastaanottavaan jäsenvaltioon eikä seurannut häntä sinne myöhemmin.

   (ks. 61–63 kohta)

5.  Kun kyseessä eivät ole Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221, 68/360, 72/194, 73/148, 75/34, 75/35, 90/364, 90/365 ja 93/96 kumoamisesta annetun direktiivin 2004/38 soveltamisalaan kuuluvat tilanteet ja kun ei ole olemassa myöskään muuta liityntää unionin kansalaisuutta koskeviin unionin oikeuden säännöksiin, kolmannen maan kansalainen ei voi vaatia unionin kansalaisesta johdettua oleskeluoikeutta.

   Tällaista yhteyttä ei voida todeta, kun oleskeluasiakirjan epääminen kolmannen maan kansalaiselta, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, ei voi estää unionin kansalaista tosiasiassa käyttämästä pääosaa hänen unionin kansalaisen asemaansa liittyvistä oikeuksistaan tai tehdä hänelle hankalammaksi käyttää oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Tältä osin pelkkä hypoteettinen mahdollisuus, että oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen rajoitetaan, ei saa aikaan riittävää liittymää unionin oikeuteen, jotta sen säännöksiä voitaisiin soveltaa.

   Sen määrittämiseksi, onko tällainen epääminen perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista, on muiden seikkojen ohessa tarkastettava, onko kyseessä olevan kansallisen säännöstön tavoitteena unionin oikeuden säännöksen täytäntöönpano, tämän säännöstön luonne sekä se, tavoitellaanko sillä eri päämääriä kuin niitä, joita unionin oikeus koskee, vaikka se voikin vaikuttaa välillisesti viimeksi mainittuun, sekä se, onko olemassa erityinen alaa koskeva tai siihen mahdollisesti vaikuttava unionin oikeuden säännöstö.

   Koska oleskeluasiakirjan myöntämisestä kieltäytyminen ei ole perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista, sillä oleskeluasiakirjan hakijan tilannetta ei säännellä unionin oikeudessa, tämän kieltäytymisen yhteensoveltuvuutta perusoikeuksien kanssa ei voida tutkia perusoikeuskirjalla käyttöön otettujen oikeuksien valossa.

   (ks. 76, 77 ja 79–82 kohta sekä tuomiolauselma)