Asia C-179/11

Cimade ja Groupe d’information et de soutien des immigrés (GISTI)

vastaan

Ministre de l’Intérieur, de l’Outre-mer, des Collectivités territoriales et de l’Immigration

(Conseil d’État’n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Turvapaikkahakemukset — Direktiivi 2003/9/EY — Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset — Asetus (EY) N:o 343/2003 — Velvollisuus taata vähimmäisvaatimusten mukaiset vastaanotto-olosuhteet turvapaikanhakijoille sen menettelyn aikana, joka koskee vastaanottoa tai takaisinottoa turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion toimesta — Sen valtion määrittäminen, jonka on vastattava vähimmäisvaatimusten mukaisten olosuhteiden takaamisesta aiheutuvasta taloudellisesta rasituksesta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.9.2012

1. Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset – Direktiivi 2003/9 – Vähimmäisvaatimusten mukaisten vastaanotto-olosuhteiden tarjoaminen – Velvollisuus valtiolla, jossa turvapaikanhakija on jättänyt hakemuksensa ja jossa hän oleskelee

   (Neuvoston asetus N:o 343/2003; neuvoston direktiivin 2003/9 3 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 2005/85 johdanto-osan 29 perustelukappale, 2 artiklan k alakohta ja 7 artiklan 1 kohta)

2. Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset – Direktiivi 2003/9 – Vähimmäisvaatimusten mukaisten vastaanotto-olosuhteiden tarjoaminen – Velvollisuus valtiolla, jossa turvapaikanhakija on jättänyt hakemuksensa ja jossa hän oleskelee, siihen saakka kunnes hakija tosiasiallisesti siirretään hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan valtioon

   (Neuvoston asetus N:o 343/2003; neuvoston direktiivi 2003/9)

3. Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset – Direktiivi 2003/9 – Vähimmäisvaatimusten mukaisten vastaanotto-olosuhteiden tarjoaminen – Taloudellinen rasitus valtiolla, jossa turvapaikanhakija on jättänyt hakemuksensa ja jossa hän oleskelee

   (Neuvoston asetus N:o 343/2003; neuvoston direktiivi 2003/9; Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 573/2007)

1.  Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annettua direktiiviä 2003/9 on tulkittava siten, että turvapaikkahakemuksen vastaanottaneen jäsenvaltion on tarjottava kyseisessä direktiivissä vahvistettujen vähimmäisvaatimusten mukaiset vastaanotto-olosuhteet myös sellaiselle turvapaikanhakijalle, jonka osalta se päättää esittää niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annetun asetuksen N:o 343/2003 mukaisesti toiselle jäsenvaltiolle pyynnön hakijan vastaanottamisesta tai takaisinottamisesta hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä vastuussa olevana jäsenvaltiona.

   Direktiivin 2003/9 soveltamisala määritellään sen 3 artiklassa, jonka mukaan sitä sovelletaan kaikkiin kolmansien maiden kansalaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin, jotka hakevat turvapaikkaa jäsenvaltioiden rajalla tai niiden alueella ja joiden sallitaan jäädä tälle alueelle turvapaikanhakijoina.

   Direktiivin ensimmäisestä soveltamisedellytyksestä on todettava, että ajanjakso, jonka ajalta hakijoille on tarjottava aineelliset vastaanotto-olosuhteet, alkaa, kun turvapaikanhakijat hakevat turvapaikkaa. Direktiiviin ei sisälly säännöstä, jonka perusteella voitaisiin ajatella, että turvapaikkahakemus katsottaisiin tehdyksi vain, jos se on esitetty sen jäsenvaltion viranomaisille, joka on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

   Direktiivin 2003/9 toisesta soveltamisedellytyksestä on todettava, että pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2005/85 7 artiklan 1 kohdassa annetaan turvapaikanhakijoille oikeus jäädä jäsenvaltioon turvapaikkamenettelyä varten. Tämän direktiivin 2 artiklan k alakohdan mukaan ”jäämisellä jäsenvaltioon” tarkoitetaan jäämistä paitsi sen jäsenvaltion alueelle, jossa turvapaikkahakemusta tutkitaan, myös sen jäsenvaltion alueelle, jossa hakemus on tehty. Näin ollen turvapaikanhakijoiden sallitaan jäädä paitsi sen jäsenvaltion alueelle, jossa turvapaikkahakemusta tutkitaan, myös sen jäsenvaltion alueelle, jossa turvapaikkahakemus on tehty, kuten direktiivin 2003/9 3 artiklan 1 kohdassa edellytetään.

   Tätä tulkintaa ei voi horjuttaa direktiivin 2005/85 johdanto-osan 29 perustelukappale, jossa viitataan ainoastaan siihen, että direktiivillä käyttöön otetut pakolaisaseman myöntämistä ja peruuttamista jäsenvaltioissa koskevat menettelyt eroavat asetuksella N:o 343/2003 perustetuista turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevista menettelyistä.

   (ks. 37, 39, 40 ja 46–50 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Turvapaikkahakemuksen vastaanottaneen jäsenvaltion velvollisuus tarjota turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa direktiivissä 2003/9 vahvistettujen vähimmäisvaatimusten mukaiset vastaanotto-olosuhteet turvapaikanhakijalle, jonka osalta se päättää esittää niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annetun asetuksen N:o 343/2003 mukaisesti toiselle jäsenvaltiolle pyynnön hakijan vastaanottamisesta tai takaisinottamisesta hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä vastuussa olevana jäsenvaltiona, lakkaa, kun pyynnön esittänyt jäsenvaltio toteuttaa turvapaikanhakijan tosiasiallisen siirron.

   Direktiivin 2003/9 systematiikka ja päämäärä sekä perusoikeuksien ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 artiklaan sisältyvien ihmisarvon kunnioittamista ja suojaamista koskevien vaatimusten kunnioittaminen ovat esteenä sille, että turvapaikanhakijalta vietäisiin vaikka väliaikaisestikin turvapaikkahakemuksen tekemisen jälkeen ja ennen hänen tosiasiallista siirtoaan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon direktiivissä vahvistettujen vähimmäisvaatimusten mukainen suoja.

   (ks. 56, 58 ja 61 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa direktiivissä 2003/9 vahvistettujen vähimmäisolosuhteiden tarjoamisesta aiheutuva taloudellinen rasitus on sen jäsenvaltion kannettava, jolla on velvollisuus tarjota nämä olosuhteet.

   Taloudellinen rasitus, joka liittyy vaatimuksiin, jotka johtuvat siitä, että jäsenvaltion on noudatettava unionin oikeutta, on tavallisesti sen jäsenvaltion kannettava, jolla on velvollisuus vastata näihin vaatimuksiin, jollei unionin säännöstössä toisin määrätä. Koska direktiiviin 2003/9 ja niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annettuun asetukseen N:o 343/2003 ei sisälly tältä osin vastakkaisia säännöksiä, on todettava, että vähimmäisvaatimusten mukaisten olosuhteiden tarjoamisesta aiheutuva taloudellinen rasitus on sen jäsenvaltion kannettava, jolla kyseinen velvollisuus on.

   Sen tarpeen huomioon ottamiseksi, että jäsenvaltiot jakavat oikeudenmukaisesti vastuun yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan aiheuttamasta taloudellisesta rasituksesta, Euroopan pakolaisrahasto, joka perustettiin Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa tehdyllä päätöksellä N:o 573/2007, määrää, että jäsenvaltioille voidaan tarjota taloudellista apua muun muassa vastaanotto-olosuhteiden ja turvapaikkamenettelyjen osalta.

   (ks. 59–61 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

Asia C-179/11

Cimade ja Groupe d’information et de soutien des immigrés (GISTI)

vastaan

Ministre de l’Intérieur, de l’Outre-mer, des Collectivités territoriales et de l’Immigration

(Conseil d’État’n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Turvapaikkahakemukset — Direktiivi 2003/9/EY — Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset — Asetus (EY) N:o 343/2003 — Velvollisuus taata vähimmäisvaatimusten mukaiset vastaanotto-olosuhteet turvapaikanhakijoille sen menettelyn aikana, joka koskee vastaanottoa tai takaisinottoa turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion toimesta — Sen valtion määrittäminen, jonka on vastattava vähimmäisvaatimusten mukaisten olosuhteiden takaamisesta aiheutuvasta taloudellisesta rasituksesta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.9.2012

1. Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto — Turvapaikkapolitiikka — Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset — Direktiivi 2003/9 — Vähimmäisvaatimusten mukaisten vastaanotto-olosuhteiden tarjoaminen — Velvollisuus valtiolla, jossa turvapaikanhakija on jättänyt hakemuksensa ja jossa hän oleskelee

   (Neuvoston asetus N:o 343/2003; neuvoston direktiivin 2003/9 3 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 2005/85 johdanto-osan 29 perustelukappale, 2 artiklan k alakohta ja 7 artiklan 1 kohta)

2. Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto — Turvapaikkapolitiikka — Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset — Direktiivi 2003/9 — Vähimmäisvaatimusten mukaisten vastaanotto-olosuhteiden tarjoaminen — Velvollisuus valtiolla, jossa turvapaikanhakija on jättänyt hakemuksensa ja jossa hän oleskelee, siihen saakka kunnes hakija tosiasiallisesti siirretään hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan valtioon

   (Neuvoston asetus N:o 343/2003; neuvoston direktiivi 2003/9)

3. Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto — Turvapaikkapolitiikka — Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset — Direktiivi 2003/9 — Vähimmäisvaatimusten mukaisten vastaanotto-olosuhteiden tarjoaminen — Taloudellinen rasitus valtiolla, jossa turvapaikanhakija on jättänyt hakemuksensa ja jossa hän oleskelee

   (Neuvoston asetus N:o 343/2003; neuvoston direktiivi 2003/9; Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 573/2007)

1.  Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annettua direktiiviä 2003/9 on tulkittava siten, että turvapaikkahakemuksen vastaanottaneen jäsenvaltion on tarjottava kyseisessä direktiivissä vahvistettujen vähimmäisvaatimusten mukaiset vastaanotto-olosuhteet myös sellaiselle turvapaikanhakijalle, jonka osalta se päättää esittää niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annetun asetuksen N:o 343/2003 mukaisesti toiselle jäsenvaltiolle pyynnön hakijan vastaanottamisesta tai takaisinottamisesta hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä vastuussa olevana jäsenvaltiona.

   Direktiivin 2003/9 soveltamisala määritellään sen 3 artiklassa, jonka mukaan sitä sovelletaan kaikkiin kolmansien maiden kansalaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin, jotka hakevat turvapaikkaa jäsenvaltioiden rajalla tai niiden alueella ja joiden sallitaan jäädä tälle alueelle turvapaikanhakijoina.

   Direktiivin ensimmäisestä soveltamisedellytyksestä on todettava, että ajanjakso, jonka ajalta hakijoille on tarjottava aineelliset vastaanotto-olosuhteet, alkaa, kun turvapaikanhakijat hakevat turvapaikkaa. Direktiiviin ei sisälly säännöstä, jonka perusteella voitaisiin ajatella, että turvapaikkahakemus katsottaisiin tehdyksi vain, jos se on esitetty sen jäsenvaltion viranomaisille, joka on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

   Direktiivin 2003/9 toisesta soveltamisedellytyksestä on todettava, että pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2005/85 7 artiklan 1 kohdassa annetaan turvapaikanhakijoille oikeus jäädä jäsenvaltioon turvapaikkamenettelyä varten. Tämän direktiivin 2 artiklan k alakohdan mukaan ”jäämisellä jäsenvaltioon” tarkoitetaan jäämistä paitsi sen jäsenvaltion alueelle, jossa turvapaikkahakemusta tutkitaan, myös sen jäsenvaltion alueelle, jossa hakemus on tehty. Näin ollen turvapaikanhakijoiden sallitaan jäädä paitsi sen jäsenvaltion alueelle, jossa turvapaikkahakemusta tutkitaan, myös sen jäsenvaltion alueelle, jossa turvapaikkahakemus on tehty, kuten direktiivin 2003/9 3 artiklan 1 kohdassa edellytetään.

   Tätä tulkintaa ei voi horjuttaa direktiivin 2005/85 johdanto-osan 29 perustelukappale, jossa viitataan ainoastaan siihen, että direktiivillä käyttöön otetut pakolaisaseman myöntämistä ja peruuttamista jäsenvaltioissa koskevat menettelyt eroavat asetuksella N:o 343/2003 perustetuista turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevista menettelyistä.

   (ks. 37, 39, 40 ja 46–50 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Turvapaikkahakemuksen vastaanottaneen jäsenvaltion velvollisuus tarjota turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa direktiivissä 2003/9 vahvistettujen vähimmäisvaatimusten mukaiset vastaanotto-olosuhteet turvapaikanhakijalle, jonka osalta se päättää esittää niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annetun asetuksen N:o 343/2003 mukaisesti toiselle jäsenvaltiolle pyynnön hakijan vastaanottamisesta tai takaisinottamisesta hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä vastuussa olevana jäsenvaltiona, lakkaa, kun pyynnön esittänyt jäsenvaltio toteuttaa turvapaikanhakijan tosiasiallisen siirron.

   Direktiivin 2003/9 systematiikka ja päämäärä sekä perusoikeuksien ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 artiklaan sisältyvien ihmisarvon kunnioittamista ja suojaamista koskevien vaatimusten kunnioittaminen ovat esteenä sille, että turvapaikanhakijalta vietäisiin vaikka väliaikaisestikin turvapaikkahakemuksen tekemisen jälkeen ja ennen hänen tosiasiallista siirtoaan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon direktiivissä vahvistettujen vähimmäisvaatimusten mukainen suoja.

   (ks. 56, 58 ja 61 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa direktiivissä 2003/9 vahvistettujen vähimmäisolosuhteiden tarjoamisesta aiheutuva taloudellinen rasitus on sen jäsenvaltion kannettava, jolla on velvollisuus tarjota nämä olosuhteet.

   Taloudellinen rasitus, joka liittyy vaatimuksiin, jotka johtuvat siitä, että jäsenvaltion on noudatettava unionin oikeutta, on tavallisesti sen jäsenvaltion kannettava, jolla on velvollisuus vastata näihin vaatimuksiin, jollei unionin säännöstössä toisin määrätä. Koska direktiiviin 2003/9 ja niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annettuun asetukseen N:o 343/2003 ei sisälly tältä osin vastakkaisia säännöksiä, on todettava, että vähimmäisvaatimusten mukaisten olosuhteiden tarjoamisesta aiheutuva taloudellinen rasitus on sen jäsenvaltion kannettava, jolla kyseinen velvollisuus on.

   Sen tarpeen huomioon ottamiseksi, että jäsenvaltiot jakavat oikeudenmukaisesti vastuun yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan aiheuttamasta taloudellisesta rasituksesta, Euroopan pakolaisrahasto, joka perustettiin Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa tehdyllä päätöksellä N:o 573/2007, määrää, että jäsenvaltioille voidaan tarjota taloudellista apua muun muassa vastaanotto-olosuhteiden ja turvapaikkamenettelyjen osalta.

   (ks. 59–61 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)