Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Pääomien vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Yhtiöoikeus – Kansallinen lainsäädäntö, jossa luodaan valtion hyväksi erityisoikeuksia yksityistetyn yrityksen johtamisen osalta

(EY 56 artiklan 1 kohta, EY 58 artikla ja EY 86 artiklan 2 kohta)

Tiivistelmä

Jäsenvaltio ei noudata EY 56 artiklan mukaisia velvoitteitaan, jos se pitää voimassa osakeyhtiössä sellaisia erityisoikeuksia, jotka on vahvistettu kyseisen valtion ja muiden julkisyhteisöjen hyväksi ja jotka liittyvät sellaisiin etuoikeutettuihin osakkeisiin (nk. golden shares), joita kyseisellä valtiolla on mainitussa yhtiössä ja jotka koskevat muun muassa hallituksen puheenjohtajan valintaa ja antavat valtiolle veto-oikeuden, joka koskee hallituksen jäsenistä enintään kolmasosan nimittämistä, ja veto-oikeuden sellaisten päätösten suhteen, joilla muutetaan yhtiöjärjestystä, sellaisten päätösten suhteen, joiden tarkoituksena on hyväksyä tasavertais- tai alisteisuuskonsernien muodostamista koskevien sopimusten tekeminen, sekä sellaisten päätösten suhteen, jotka millä tavalla hyvänsä ovat omiaan vaarantamaan maan öljy- tai kaasutoimitukset tai öljy- tai kaasutuotteiden toimitukset.

Veto-oikeus, siltä osin kuin sillä annetaan kyseiselle valtiolle yhtiön johtamisessa ja määräysvallan käyttämisessä siinä sellaista vaikutusvaltaa, joka ei ole perusteltavissa sen tästä yhtiöstä omistaman osuuden laajuudella, on nimittäin omiaan saamaan muista jäsenvaltioista peräisin olevat sijoittajat luopumaan suorista sijoituksista kyseiseen yhtiöön, koska he eivät voi osallistua tämän yhtiön johtamiseen ja määräysvallan käyttämiseen siinä omistusosuuksiensa arvon mukaisessa suhteessa. Samoin kyseessä olevasta veto-oikeudesta voi aiheutua se, että portfoliosijoitukset kyseiseen yhtiöön ovat vähemmän houkuttelevia, koska asianomaisen valtion mahdollinen kieltäytyminen puoltamasta merkittävää päätöstä, jota kyseisen yhtiön elimet ehdottavat sen vuoksi, että ne katsovat sen vastaavan yhtiön etuja, on omiaan heikentämään kyseisen yhtiön osakkeiden arvoa ja näin ollen vähentämään houkuttavuutta investoida niihin.

Oikeus nimittää hallituksen puheenjohtaja on pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus siltä osin kuin kyseisellä erityisoikeudella poiketaan yleisesti sovellettavasta yhtiöoikeudesta ja kyseisestä poikkeuksesta on säädetty kansallisella lainsäädäntötoimella vain julkisten toimijoiden hyväksi. Vaikka onkin totta, että lailla voidaan säätää tällainen mahdollisuus määrävähemmistön hyväksi, sen on siinä tapauksessa oltava kaikkien osakkeenomistajien ulottuvilla eikä sitä voida varata yksinomaan valtiolle. Koska oikeudella nimittää hallituksen jäsen rajoitetaan sitä mahdollisuutta, että muut osakkeenomistajat kuin valtio ovat osakkaana yhtiössä tarkoituksenaan luoda tai ylläpitää yhtiöön pysyviä ja suoria yhteyksiä, jotka antavat todellisen mahdollisuuden osallistua yhtiön johtamiseen tai määräysvallan käyttämiseen siinä, se on nimittäin omiaan saamaan muista jäsenvaltioista peräisin olevat suorat sijoittajat luopumaan sijoituksesta kyseiseen yhtiöön.

Siltä osin kuin on kyse EY 58 artiklalla sallituista poikkeuksista, tarve taata jäsenvaltion energiahuollon varmuus kriisitilanteessa tai sodan taikka terrori-iskun varalta voi olla yleiseen turvallisuuteen liittyvä syy, joka voi mahdollisesti oikeuttaa pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittamisen. Yleisen turvallisuuden asettamia vaatimuksia on muun muassa poikkeuksena pääomien vapaan liikkuvuuden perusperiaatteesta kuitenkin tulkittava suppeasti siten, etteivät jäsenvaltiot voi kukin yksipuolisesti määritellä näiden vaatimusten ulottuvuutta ilman unionin toimielinten valvontaa. Yleiseen turvallisuuteen voidaan siis vedota vain, kun kyse on yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavasta todellisesta ja riittävän vakavasta vaarasta. Silloin, kun valtio tyytyy vetoamaan energiahuollon varmuutta koskevaan perusteeseen täsmentämättä tarkkoja syitä, joiden vuoksi se katsoo, että kullakin riidanalaisella erityisoikeudella tai niillä yhdessä olisi mahdollista välttää tällainen energiahuollon kaltaiselle yhteiskunnan perustavanlaatuiselle edulle aiheutuva uhka, yleiseen turvallisuuteen liittyvää oikeuttamisperustetta ei voida hyväksyä.

Siltä osin kuin on kyse kyseisen rajoituksen suhteellisuusperiaatteen mukaisuudesta, epävarmuudella, joka aiheutuu siitä, että niiden erityisoikeuksien käyttämisen edellytykseksi, jotka etuoikeutettujen osakkeiden omistaminen yhtiössä antaa valtiolle, ei ole asetettu minkäänlaista erityistä ja objektiivista ehtoa tai olosuhdetta, loukataan vakavasti pääomien vapaata liikkuvuutta, koska sillä annetaan kansallisille viranomaisille näiden oikeuksien käytön suhteen niin vapaaharkintainen liikkumavara, ettei tätä liikkumavaraa voida pitää oikeasuhteisena tavoiteltuihin päämääriin nähden.

EY 86 artiklan 2 kohtaa ei lopuksi voida soveltaa edellä mainittuihin kansallisiin säännöksiin eikä siihen näin ollen voi vedota siihen kyseisten säännösten oikeuttamiseksi siltä osin kuin ne ovat perustamissopimuksessa taatun pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksia. EY 86 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä saman artiklan 1 kohdan kanssa, nojalla voidaan nimittäin oikeuttaa se, että jäsenvaltio myöntää yritykselle, joka tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia, jotka ovat perustamissopimuksen vastaisia, niiltä osin kuin yritykselle uskottujen erityistehtävien hoitaminen voidaan varmistaa vain myöntämällä tällaisia oikeuksia ja niiltä osin kuin kaupan kehitykseen ei vaikuteta tavalla, joka on ristiriidassa unionin etujen kanssa. Tämä ei ole kuitenkaan sellaisen kansallisen lainsäädännön kohde, jossa valtiolle annetaan osakeyhtiössä erityisoikeuksia, jotka liittyvät sellaisiin etuoikeutettuihin osakkeisiin, joita kyseisellä valtiolla on yhtiössä.

(ks. 57–60, 82, 83, 85, 88, 90–92, 95 ja 97 kohta sekä tuomiolauselma)