Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Unionin oikeus – Välitön oikeusvaikutus – Unionin oikeuden vastaiset kansalliset verot – Palauttaminen – Kieltäytymisen edellytykset

2. Unionin oikeus – Välitön oikeusvaikutus – Unionin oikeuden vastaiset kansalliset verot – Palauttaminen – Palauttamisvaatimus, jonka on esittänyt lopullinen ostaja, joka ei itse ole suorittanut veroa veroviranomaisille

3. Unionin oikeus – Välitön oikeusvaikutus – Unionin oikeuden vastaiset kansalliset verot – Korvausvaatimus

Tiivistelmä

1. Oikeus saada takaisin sellaiset verot, jotka jäsenvaltio on kantanut unionin oikeuden vastaisesti, seuraa niistä oikeuksista, joita yksityisille on annettu unionin oikeussäännöillä, joilla tällaiset verot kielletään, ja täydentää näitä oikeuksia. Jäsenvaltiolla on siten lähtökohtaisesti velvollisuus palauttaa unionin oikeuden vastaisesti kannetut verot. Palauttamisesta voidaan kieltäytyä vain, jos oikeudenhaltijat saisivat palauttamisesta perusteetonta etua eli jos on osoitettu, että henkilö, joka on velvollinen maksamaan veron, on todellisuudessa vyöryttänyt sen välittömästi ostajalle.

(ks. 20 ja 21 kohta)

2. Unionin oikeuden sääntöjä on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi hylätä perusteettoman veron palauttamisvaatimuksen, jonka on esittänyt ostaja, jolle tämä vero on vyörytetty, sillä perusteella, ettei mainittu ostaja ole maksanut veroa veroviranomaisille, kunhan kyseinen ostaja voi kansallisen oikeuden nojalla nostaa siviilioikeudellisen perusteettomien maksujen palauttamista koskevan kanteen verovelvollista vastaan ja kunhan perusteettoman veron palautuksen saaminen verovelvolliselta ei ole käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.

Jos palautuksen saaminen verovelvolliselta osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi esimerkiksi verovelvollisen maksukyvyttömyyden vuoksi, tehokkuusperiaate edellyttää, että ostajan on voitava kohdistaa palauttamisvaatimuksensa suoraan veroviranomaisille ja että jäsenvaltioiden on annettava tätä varten tarvittavat välineet ja menettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(ks. 28 ja 29 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3. Unionin oikeuden sääntöjä on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi hylätä vahingonkorvausvaatimuksen, jonka on esittänyt ostaja, jolle verovelvollinen on vyöryttänyt perusteettoman veron, sillä perusteella, ettei kyseisen veron kantamisen ja kärsityn vahingon välillä ole välitöntä syy-yhteyttä, kunhan ostaja voi kansallisen oikeuden nojalla vaatia vahingonkorvausta verovelvolliselta ja kunhan ostajan ei ole käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa saada korvausta kärsimästään vahingosta verovelvolliselta.

Jos korvauksen saaminen verovelvolliselta siitä vahingosta, jota on aiheutunut ostajalle, joka on vastannut hänelle vyörytetyn veron taloudellisesta rasituksesta, osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi esimerkiksi verovelvollisen maksukyvyttömyyden vuoksi, tehokkuusperiaate edellyttää, että kyseisen ostajan on voitava kohdistaa vahingonkorvausvaatimuksensa suoraan valtiolle, eikä valtio voi pätevästi vastustaa tätä vaatimusta vetoamalla välittömän syy-yhteyden puuttumiseen perusteettoman veron kantamisen ja ostajan kärsimän vahingon välillä.

(ks. 38 ja 39 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)