Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat

(EY 68 ja EY 234 artikla)

2. Viisumi, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Pakolaisaseman lakkaaminen

(Neuvoston direktiivin 2004/83 2 artiklan c alakohta, 7 artiklan 1 kohta ja 11 artiklan 1 kohdan e alakohta)

3. Viisumi, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Pakolaisaseman lakkaaminen

(Neuvoston direktiivin 2004/83 2 artiklan e alakohta, 4 artikla ja 11 artiklan 1 kohdan e alakohta)

4. Viisumi, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Pakolaisaseman lakkaaminen

(Neuvoston direktiivin 2004/83 2 artiklan c alakohta ja 11 artiklan 1 kohdan e alakohta)

5. Viisumi, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Pakolaisaseman lakkaaminen

(Neuvoston direktiivin 2004/83 4 artiklan 4 kohta ja 11 artiklan 1 kohdan e alakohta)

Tiivistelmä

1. Sen enempää EY 68 tai EY 234 artiklan sanamuodosta kuin viimeksi mainitulla artiklalla toteutetun menettelyn tarkoituksestakaan ei ilmene, että perustamissopimuksen laatijat olisivat tarkoittaneet, että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa direktiiviä koskevaa ennakkoratkaisua siinä erityistapauksessa, että jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa viitataan direktiivin säännösten sisältöön tämän valtion täysin sisäiseen tilanteeseen sovellettavien sääntöjen määrittelemiseksi. Tällaisessa tilanteessa yhteisöllä on selvä intressi siihen, että yhteisön oikeudesta lainattuja säännöksiä tulkitaan yhdenmukaisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot, eikä tämä riipu siitä, missä olosuhteissa näitä säännöksiä sovelletaan

(ks. 48 kohta)

2. Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 11 artiklan 1 kohdan e alakohtaa on tulkittava siten, että

– pakolaisasema lakkaa, jos kyseessä olevassa kolmannessa valtiossa tapahtuneen sellaisen merkittävän ja pysyvän olosuhteiden muutoksen valossa ne olosuhteet, joiden johdosta pakolaisella oli perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi jostakin direktiivin 2004/83 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetusta syystä ja joiden perusteella pakolaisasema myönnettiin, ovat lakanneet olemasta eikä hänellä ole muita perusteita pelätä joutuvansa vainotuksi direktiivin 2004/83 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla

– arvioidakseen olosuhteiden muutosta jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava pakolaisen henkilökohtaisen tilanteen suhteen siitä, että direktiivin 2004/83 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suojelun tarjoaja tai tarjoajat ovat toteuttaneet asianmukaisia toimenpiteitä vainon estämiseksi, että niillä on muun muassa tehokas oikeusjärjestelmä vainoksi katsottavien tekojen toteamiseksi, niistä syytteeseen asettamiseksi ja niistä rankaisemiseksi ja että kyseisellä henkilöllä on siinä tapauksessa, että hänen pakolaisasemansa lakkaa, mahdollisuus saada tällaista suojelua

– direktiivin 2004/83 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut suojelun tarjoajat voivat olla kansainvälisiä järjestöjä, jotka pitävät valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan, ja myös siten, että kyseisellä alueella toimii monikansallinen sotilasjoukko.

(ks. 76 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

3. Kansainvälisen suojelun käsitteen osalta kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetulla direktiivillä 2004/83 säännellään kahta eri suojelujärjestelmää, eli yhtäältä pakolaisasemaa ja toisaalta toissijaista suojeluasemaa, koska direktiivin 2 artiklan e alakohdassa todetaan, että henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua, tarkoitetaan henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa. Jotta näiden kahden suojelujärjestelmän piiriin kuuluvia aloja ei sekoitettaisi keskenään, niistä ensimmäisen lakkaaminen ei siis voi edellyttää sen toteamista, että toisen soveltamisedellytykset eivät täyty.

Edellä mainitun direktiivin systematiikassa pakolaisaseman mahdollisella lakkaamisella ei ole vaikutusta kyseessä olevalla henkilöllä olevaan oikeuteen hakea toissijaista suojeluasemaa, kun kaikki tämän direktiivin 4 artiklassa tarkoitetut tarpeelliset seikat toteutuvat sen osoittamiseksi, että tällaisen suojelun perustana olevat saman direktiivin 15 artiklassa esitetyt edellytykset täyttyvät.

(ks. 78–80 kohta)

4. Silloin, kun olosuhteet, joiden johdosta pakolaisasema myönnettiin, ovat lakanneet olemasta ja kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset varmistuvat siitä, ettei ole olemassa muita olosuhteita, joiden perusteella kyseessä oleva henkilö voi pelätä joutuvansa vainotuksi joko alun perin kyseessä olleesta syystä tai jostain muusta kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 2 artiklan c alakohdassa mainitusta syystä, todennäköisyysperuste, jonka mukaisesti näistä muista olosuhteista aiheutuvaa vaaraa arvioidaan, on sama kuin pakolaisaseman myöntämisen yhteydessä sovellettu todennäköisyysperuste.

Näissä kahdessa tutkimisvaiheessa arviointi kohdistuu samaan kysymykseen siitä, muodostavatko todetut olosuhteet sellaisen uhan, että kyseessä oleva henkilö voi perustellusti pelätä henkilökohtaisen tilanteensa valossa tosiasiallisesti joutuvansa vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi. Tämä arviointi vaaran suuruudesta on joka tapauksessa suoritettava huolellisesti ja varovaisesti, koska esille tulevat kysymykset koskevat ihmisten koskemattomuutta ja henkilökohtaisia vapauksia, ja nämä kysymykset kuuluvat unionin perusarvoihin.

(ks. 89–91 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

5. Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 4 artiklan 4 kohta – sikäli kuin siinä annetaan ohjeita aiempien vainoksi katsottavien tekojen tai näiden uhan merkityksestä todistusvoiman osalta – voi tulla sovellettavaksi, kun toimivaltaiset viranomaiset harkitsevat pakolaisaseman lakkauttamista direktiivin 2004/83 11 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla ja kun asianomainen henkilö vetoaa sen perustelemiseksi, että perusteltu pelko joutua vainotuksi on edelleen olemassa, muihin olosuhteisiin kuin niihin, joiden johdosta hänen myönnettiin olevan pakolainen. Tilanne voi kuitenkin normaalisti olla näin vain silloin, kun vainon syy on muu kuin se syy, joka hyväksyttiin pakolaisaseman myöntämisvaiheessa, ja kun aiemmat vainoksi katsottavat toimet tai uhat ovat edelleen olemassa ja kun ne ovat yhteydessä tässä vaiheessa tutkittaviin vainon syihin.

(ks. 100 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)