Asia C-89/08 P

Euroopan komissio

vastaan

Irlanti ym.

”Muutoksenhaku — Valtiontuki — Kivennäisöljyjen vapauttaminen valmisteverosta — Asetus (EY) N:o 659/1999 — 1 artiklan b alakohdan v alakohta — Perustelujen puuttuminen — Tuomioistuimen velvollisuudet — Oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste, jonka unionin tuomioistuimet ottavat huomioon omasta aloitteestaan — Kontradiktorisen periaatteen loukkaaminen — Perusteluvelvollisuuden laajuus”

Julkisasiamies Y. Botin ratkaisuehdotus 12.5.2009   I ‐ 11248

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 2.12.2009   I ‐ 11277

Tuomion tiivistelmä

1. Kumoamiskanne – Valitusperusteet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Peruste, jonka tuomioistuin tutkii viran puolesta

   (EY 230 artikla)

2. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Kontradiktorinen periaate – Kontradiktorisen periaatteen noudattaminen oikeudenkäynnissä

   (Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 62 artikla)

3. Valtiontuki – Olemassa olevat tuet ja uudet tuet – Yhteismarkkinoiden kehitys

   (EY 253 artikla)

1.  Perustelujen puuttuminen tai niiden riittämättömyys kuuluu EY 230 artiklassa tarkoitettuihin olennaisen menettelymääräyksen rikkomisiin ja sitä on pidettävä sellaisena oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvana perusteena, jonka unionin tuomioistuimet voivat ottaa tai niiden pitää ottaa huomioon omasta aloitteesta. Kun unionin tuomioistuimet ottavat omasta aloitteestaan huomioon tällaisen perusteen, ne eivät mene käsiteltäväkseen saatetun oikeusriidan ulkopuolelle eivätkä ne sovella millään tavalla virheellisesti niitä menettelysääntöjä, jotka koskevat oikeusriidan kohteen ja kanneperusteiden esittämistä kanteessa.

   (ks. 34 ja 35 kohta)

2.  Kontradiktorinen periaate, joka on oikeuden perusperiaate, kuuluu puolustautumisoikeuksiin. Sitä sovelletaan kaikkiin menettelyihin, jotka voivat johtaa yhteisön toimielimen päätökseen, joka vaikuttaa huomattavasti tietyn henkilön etuihin. Unionin tuomioistuimet huolehtivat siitä, että niissä noudatetaan kontradiktorista periaatetta ja että ne itse noudattavat sitä.

   Kontradiktorista periaatetta on sovellettava kaikkiin unionin tuomioistuimissa vireille saatetun oikeudenkäynnin asianosaisiin niiden oikeudellisesta asemasta riippumatta. Myös unionin toimielimet voivat siis vedota siihen silloin, kun ne ovat tällaisen oikeudenkäynnin asianosaisia.

   Tuomioistuimien on noudatettava itse kontradiktorista periaatetta etenkin silloin, kun ne ratkaisevat oikeusriidan omasta aloitteesta huomioon otetun perusteen nojalla.

   Kontradiktorinen periaate ei pääsääntöisesti tarkoita ainoastaan oikeudenkäynnin kunkin asianosaisen oikeutta tutustua asiakirjoihin ja huomautuksiin, jotka vastapuoli on toimittanut tuomioistuimelle, ja keskustella niistä, eikä se estä ainoastaan sitä, että unionin tuomioistuimet perustavat päätöksensä tosiseikkoihin ja asiakirjoihin, joihin asianosaiset tai edes yksi niistä ei ole voinut tutustua ja joihin ne eivät näin ollen voineet ottaa kantaa. Se merkitsee pääsääntöisesti myös asianosaisten oikeutta tutustua oikeudellisiin perusteisiin, jotka tuomioistuin on ottanut huomioon omasta aloitteestaan ja joihin se aikoo perustaa ratkaisunsa, sekä keskustella niistä.

   Unionin yleisellä tuomioistuimella työjärjestyksensä 62 artiklan perusteella olevaa harkintavaltaa suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisen osalta ei voida käyttää ottamatta huomioon velvollisuutta noudattaa kontradiktorista periaatetta.

   Kontradiktorista periaatetta loukkaa tuomio, jolla kumotaan komission riidanalainen päätös sellaisen omasta aloitteesta huomioon otetun perusteen nojalla, joka koskee EY 253 artiklan virheellistä soveltamista ilman, että asianosaisia oli kehotettu ensin kirjallisen käsittelyn tai suullisen käsittelyn kuluessa esittämään kyseistä perustetta koskevat huomautuksensa. Vaikka perustelujen puuttuminen on virhe, jota ei lähtökohtaisesti voida korjata, tällaisen virheen toteaminen pohjautuu näet kuitenkin arviointiin, jossa on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan otettava huomioon tietty määrä seikkoja. Tällainen arviointi voi antaa aihetta keskusteluun erityisesti silloin, kun se ei koske perustelujen puuttumista kokonaisuudessaan vaan tiettyä nimenomaista tosiseikkaa tai oikeudellista seikkaa koskevia perusteluja.

   (ks. 50–57 ja 59–61 kohta)

3.  EY 88 artiklan soveltamista koskevan asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdan mukaan voimassa olevina tukina pidetään tukia, jotka käyttöönottohetkellä eivät vielä olleet tukia mutta ovat muuttuneet myöhemmin sellaisiksi yhteismarkkinoiden kehityksen seurauksena ilman, että jäsenvaltio olisi muuttanut niitä. Yhteismarkkinoiden kehityksen käsite voidaan ymmärtää taloudellisten ja oikeudellisten olosuhteiden muutoksena kyseisen toimenpiteen kohteena olevalla alalla, eikä se koske esimerkiksi tilannetta, jossa komissio muuttaa arviointiaan valtiontukisääntöjen tiukemman soveltamisen perusteella. Yleisemmin on todettava, että voimassa olevan tai uuden valtiontuen käsite liittyy objektiiviseen tilanteeseen. Kyseinen käsite ei voi olla riippuvainen toimielinten toiminnasta tai lausumista.

   Vaikka EY 253 artiklassa edellytetty unionin toimenpiteen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaan, komissiolle ei siten voida asettaa velvollisuutta ilmoittaa syitä, joiden vuoksi se on arvioinut toimenpidettä eri tavoin aiemmissa päätöksissään.

   Näin ollen seikat, jotka liittyvät pääsääntöisesti yhtäältä siihen, että komissio on katsonut neuvoston tehdessä päätökset riidanalaisten vapautusten hyväksymisestä, etteivät kyseiset vapautukset johda kilpailun vääristymiseen eivätkä estä yhteismarkkinoiden moitteetonta toimintaa, ja toisaalta siihen, että mainittujen päätösten perusteella saatettiin ajatella, ettei näitä samoja vapautuksia voida pitää valtiontukina, eivät lähtökohtaisesti voi velvoittaa komissiota perustelemaan riidanalaista päätöstä, jonka mukaan asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohtaa ei voida soveltaa.

   (ks. 70–73 ja 75 kohta)