Asia C-2/08

Amministrazione dell’Economia e delle Finanze ja Agenzia delle Entrate

vastaan

Fallimento Olimpiclub Srl

(Corte suprema di cassazionen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Arvonlisävero — Yhteisön oikeuden ensisijaisuus — Kansallisen oikeuden säännös, jossa säädetään oikeusvoiman periaatteesta”

Julkisasiamies J. Mazákin ratkaisuehdotus 24.3.2009   I ‐ 7503

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 3.9.2009   I ‐ 7520

Tuomion tiivistelmä

Yhteisön oikeus – Välitön oikeusvaikutus – Ensisijaisuus – Kansallisen oikeuden säännös, jossa säädetään oikeusvoiman periaatteesta

Yhteisön oikeudessa ei edellytetä, että kansallisen tuomioistuimen olisi jätettävä soveltamatta kansallisia menettelysääntöjä, joiden perusteella ratkaisu on oikeusvoimainen, vaikka siten olisi mahdollista lopettaa yhteisön oikeuden loukkaus kyseisellä ratkaisulla. Jäsenvaltioiden asiana on säätää sisäisessä oikeusjärjestyksessään oikeusvoiman periaatteen yksityiskohtaisesta toteuttamisesta jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian periaatteen nojalla, mutta tätä toteuttamista koskevat säännöt eivät kuitenkaan saa olla epäedullisempia kuin ne säännöt, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia tilanteita (vastaavuusperiaate), eikä niillä saada tehdä yhteisön oikeusjärjestyksessä tunnustettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate).

Oikeusvoiman periaatteen tulkinta, jonka mukaan verotusta koskevissa oikeusriidoissa jossakin toisessa asiassa annetulla lainvoimaisella tuomiolla, jossa on ratkaistu sellainen keskeinen seikka, joka on yhteinen tälle ja muille oikeudenkäyntiasioille, on sitova oikeusvaikutus tämän seikan osalta, vaikka lainvoimaisessa tuomiossa olisikin kyse eri verokaudesta, ei ole yhdenmukainen tehokkuusperiaatteen kanssa. Tällaisella tulkinnalla sekä estetään kyseenalaistamasta oikeusvoimavaikutuksen aikaansaavaa tuomioistuinratkaisua, vaikka se sisältäisikin yhteisön oikeuden loukkauksen, että estetään myös kyseenalaistamasta tuomioistuinvalvonnassa, joka koskee toimivaltaisen veroviranomaisen saman verovelvollisen tai veronmaksuvelvollisen osalta mutta eri verokaudelta tekemää muuta päätöstä, kaikkia niitä toteamuksia, jotka koskevat sellaisia yhteisiä keskeisiä seikkoja, jotka sisältyvät oikeusvoimavaikutuksen aikaansaavaan tuomioistuinratkaisuun. Oikeusvoiman periaatteen tällainen tulkinta johtaisi näin ollen siihen, että tilanteessa, jossa lopullinen tuomioistuinratkaisu perustuu arvonlisäveroon liittyviä väärinkäytöksiä koskevien yhteisön sääntöjen yhteisön oikeuden vastaiseen tulkintaan, näiden sääntöjen virheellinen tulkinta toistuisi kaikkien tulevien verokausien osalta, eikä tätä virheellistä tulkintaa olisi mahdollista korjata. Näin merkittäviä esteitä arvonlisäveroa koskevien yhteisön sääntöjen tehokkaalle soveltamiselle ei voida perustellusti pitää oikeutettuina oikeusvarmuuden periaatteen johdosta, ja niiden on täten katsottava olevan tehokkuusperiaatteen vastaisia.

Yhteisön oikeus on näin ollen tällaisissa olosuhteissa esteenä sellaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle, jossa säädetään oikeusvoiman periaatteesta, oikeudenkäynnissä, jossa on kyse arvonlisäverosta sellaiselta verovuodelta, jonka osalta mitään lopullista tuomioistuinratkaisua ei vielä ole annettu, sikäli kuin mainittu säännös estää kansallista tuomioistuinta, jonka käsiteltävänä kyseinen oikeusriita on, ottamasta huomioon mainittuun veroon liittyviä väärinkäytöksiä koskevia yhteisön oikeuden sääntöjä.

(ks. 23, 24, 26 ja 29–32 kohta sekä tuomiolauselma)