Asia C-12/08

Mono Car Styling SA, selvitystilassa

vastaan

Dervis Odemis ym.

(Cour du travail de Liègen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 98/59/EY — 2 ja 6 artikla — Joukkovähentämistapauksissa noudatettava työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskeva menettely — Työnantajan velvollisuudet — Työntekijöiden muutoksenhakuoikeus — Yhteisön oikeuden mukaisen tulkinnan vaatimus”

Julkisasiamies P. Mengozzin ratkaisuehdotus 21.1.2009   I ‐ 6656

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.7.2009   I ‐ 6686

Tuomion tiivistelmä

1. Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Joukkovähentämiset – Direktiivi 98/59 – Työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskeva menettely

   (Neuvoston direktiivin 98/59 2 ja 6 artikla)

2. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Kansallinen lainsäädäntö, joka koskee työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan joukkovähentämistapauksissa

   (Neuvoston direktiivin 98/59 2 ja 6 artikla)

3. Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Joukkovähentämiset – Direktiivi 98/59 – Työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskeva menettely

   (Neuvoston direktiivin 98/59 2 artikla)

1.  Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 98/59 6 artiklaa, luettuna yhdessä sen 2 artiklan kanssa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle sääntelylle, jolla on otettu käyttöön menettelyt, joiden avulla sekä työntekijöiden edustajat että työntekijät kukin erikseen voivat valvoa direktiivissä säädettyjen velvoitteiden noudattamista, mutta jolla työntekijöiden erillistä kanneoikeutta rajoitetaan sen osalta, mihin seikkoihin he voivat vedota, ja jossa tämän kanneoikeuden käyttämiselle asetetaan se edellytys, että työntekijöiden edustajat ovat ensin esittäneet vastalauseensa työnantajalle ja että asianomainen työntekijä on ensin ilmoittanut työnantajalle riitauttavansa tiedottamis- ja kuulemismenettelyn noudattamisen.

   Direktiivissä 98/59 ja erityisesti sen 2 artiklassa säädetty oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi on perustettu työntekijöille ryhmänä, ja se on luonteeltaan kollektiivinen. Tämän kollektiivisen oikeuden tarjoaman suojan taso, jota direktiivin 6 artiklassa edellytetään, on saavutettu silloin, kun sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä työntekijöiden edustajille on annettu kanneoikeus, jolle ei ole asetettu rajoituksia tai erityisiä edellytyksiä.

   (ks. 42, 43 ja 45 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Sillä, että kansallisessa sääntelyssä, jossa säädetään menettelyistä, joiden avulla työntekijöiden edustajat voivat valvoa sitä, että työnantaja on noudattanut kaikkia työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetussa direktiivissä 98/59 vahvistettuja tiedottamiseen ja kuulemiseen liittyviä velvoitteita, rajoitetaan kullekin joukkovähentämisen kohteeksi joutuneelle työntekijälle muutoin tunnustettua erillistä kanneoikeutta ja asetetaan sille edellytyksiä, ei loukata tehokkaan oikeussuojan periaatetta.

   (ks. 52 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 98/59 2 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle sääntelylle, jolla rajoitetaan joukkovähentämistä harkitsevalle työnantajalle kuuluvia velvoitteita suhteessa direktiivin 2 artiklassa säädettyihin velvoitteisiin. Kansallisen tuomioistuimen on kansallista oikeutta soveltaessaan tarkasteltava yhteisön oikeuden mukaisen kansallisen oikeuden tulkinnan periaatteen mukaisesti kansallisia oikeussääntöjä kokonaisuutena ja tulkittava kansallista oikeutta mahdollisimman pitkälle direktiivin 98/59 sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi. Kansallisen tuomioistuimen on näin toimivaltansa rajoissa taattava se, että tällaiselle työnantajalle kuuluvia velvoitteita ei rajoiteta suhteessa direktiivin 2 artiklassa säädettyihin velvoitteisiin.

   (ks. 65 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)