This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62007CJ0319
Tuomion tiivistelmä
Tuomion tiivistelmä
Asia C-319/07 P
3F, aikaisemmin Specialarbejderforbundet i Danmark (SID)
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
”Muutoksenhaku — Veronalennukset, joita sovelletaan merimiehiin, jotka työskentelevät aluksissa, jotka on merkitty Tanskan kansainväliseen alusrekisteriin — Vastustamatta jättämistä koskeva komission päätös — Kumoamiskanne — Se, jota asia koskee — Ammattijärjestö — Kanteen tutkittavaksi ottaminen”
Julkisasiamies E. Sharpstonin ratkaisuehdotus 5.3.2009 I ‐ 5967
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 9.7.2009 I ‐ 5991
Tuomion tiivistelmä
Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jolla valtiontuki todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta – EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee – Työntekijöiden ammattijärjestö – Edellytykset
(EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta ja EY 230 artiklan neljäs kohta)
Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jolla valtiontuki todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta – EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee – Jäsentensä yhteisten etujen edistämistä varten perustetun ammattijärjestön kanne, jossa vedotaan siihen, että tuen myöntäminen on vaikuttanut sen kilpailuasemaan muihin ammattijärjestöihin nähden
(EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta, EY 136 artiklan ensimmäinen kohta ja EY 230 artiklan neljäs kohta)
Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jolla valtiontuki todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta – EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee – Jäsentensä yhteisten etujen edistämistä varten perustetun merenkulkualan ammattijärjestön kanne – Sosiaalisten näkökohtien tutkinta
(EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta ja EY 230 artiklan neljäs kohta)
EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen toiselle henkilölle osoitetusta päätöksestä vain silloin, kun kyseinen päätös koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen. Päätös voi koskea erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, ainoastaan silloin, kun tämä päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan näin ollen yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.
Kun kyse on komission valtiontukiasiassa tekemästä päätöksestä, EY 88 artiklassa tarkoitetussa valtiontukien valvontamenettelyssä on erotettava toisistaan ensinnäkin kyseisen artiklan 3 kohdan mukainen tukien alustava tutkintavaihe, jonka tavoitteena on ainoastaan se, että komissio voi tehdä ensimmäiset päätelmänsä kyseisen tuen täydellisestä tai osittaisesta soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, ja toiseksi tämän saman artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tutkintavaihe. Perustamissopimuksen mukaan komissio on vasta viimeksi mainitussa vaiheessa, jolla tähdätään siihen, että komissio saa käyttöönsä kattavat tiedot kaikista asiaan liittyvistä seikoista, velvollinen kehottamaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa.
Silloin kun komissio toteaa EY 88 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta tämän artiklan 3 kohdan perusteella tekemällään päätöksellä, että tuki soveltuu yhteismarkkinoille, niillä, joiden hyväksi kyseisen menettelyn tarjoamat menettelylliset takeet on annettu, on mahdollisuus saada aikaan se, että näitä takeita noudatetaan, vain, jos ne voivat saattaa tämän päätöksen yhteisöjen tuomioistuinten tutkittavaksi. Tämän perusteella kyseiset tuomioistuimet ottavat tutkittavaksi kanteen, jonka on nostanut EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee, tällaisen päätöksen kumoamiseksi, jos kyseinen kantaja pyrkii kanteen nostamisella turvaamaan viimeksi mainittuun määräykseen perustuvat menettelylliset oikeutensa. Tällaisilla osapuolilla, joita asia koskee, tarkoitetaan henkilöitä, yrityksiä ja yhteenliittymiä, joiden etuihin tuen myöntäminen saattaa vaikuttaa, eli erityisesti tämän tuen saajan kanssa kilpailevia yrityksiä ja toimialajärjestöjä.
Ei ole poissuljettua, että työntekijöiden ammattijärjestö katsotaan EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi osapuoleksi, jota asia koskee, jos se osoittaa, että tuen myöntäminen saattaa vaikuttaa sen itsensä tai sen jäsenten intresseihin. Tämän ammattijärjestön on kuitenkin osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tuella saattaa olla konkreettinen vaikutus sen asemaan tai niiden jäsenten asemaan, joita se edustaa.
(ks. 28–33 kohta)
Kun kyse on kumoamiskanteesta, joka on kohdistettu komission päätökseen, jossa valtiontuki todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta, työntekijöiden ammattijärjestö, joka on perustettu jäsentensä yhteisten etujen edistämistä varten, voi yrittää osoittaa asiavaltuutensa, joka perustuu kyseessä olevista toimenpiteistä aiheutuvan tuen mahdollisiin vaikutuksiin sen kilpailuasemaan suhteessa muihin ammattijärjestöihin.
Siitä, että sopimus voitaisiin luonteensa, kohteensa ja niiden sosiaalipoliittisten päämäärien vuoksi, joihin sillä tähdätään, jättää EY 81 artiklan 1 kohdan määräysten soveltamisalan ulkopuolelle, ei voida johtaa, että työehtosopimusneuvottelut tai niissä mukana olleet osapuolet on myös täysin ja automaattisesti rajattava valtiontukiasioissa sovellettavien perustamissopimuksen määräysten ulkopuolelle tai että kumoamiskanne, jonka tällaiset osapuolet saattaisivat nostaa, olisi lähes automaattisesti jätettävä tutkimatta siitä syystä, että ne ovat olleet mukana näissä neuvotteluissa.
Sen mahdollisuuden automaattinen poissulkeminen, että ammattijärjestö saisi osoittaa, että se on EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee, vetoamalla rooliinsa työehtosopimusneuvotteluissa ja sellaisten kansallisten verotuksellisten toimenpiteiden vaikutukseen tähän rooliin, jotka komissio on katsonut yhteismarkkinoille soveltuvaksi tueksi, olisi omiaan vaarantamaan ne sosiaalipoliittiset päämäärät, joita muun muassa EY 136 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja EY 138 artiklan 1 kohdassa tavoitellaan. Tätä päätelmää tukee se, että koska yhteisöllä on paitsi taloudellinen myös sosiaalinen päämäärä, perustamissopimuksen määräyksiin perustuvia oikeuksia, jotka koskevat valtiontukia ja kilpailua, on verrattava sosiaalipolitiikan päämääriin, joihin kuuluvat, kuten EY 136 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, muun muassa elin- ja työolojen kohentaminen siten, että olojen yhtenäistäminen olisi mahdollista niitä kohennettaessa, riittävä sosiaalinen suojeleminen ja työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu.
(ks. 46, 49, 55, 57 ja 58 kohta)
Arvioidessaan valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille merenkulkualalla komissio voi ottaa huomioon yhteisön suuntaviivoihin liittyvät sosiaaliset seikat tehdessään kokonaisarviota, johon liittyy useita erilaisia, erityisesti kilpailun suojelemista, yhteisön meripolitiikkaa tai yhteisön meriliikenteen taikka työllisyyden edistämistä koskevia tekijöitä.
Koska ei voida sulkea pois sitä, että tuensaajayrityksen työntekijöiden edunvalvontaelimet voivat EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina osapuolina, joita asia koskee, esittää komissiolle huomautuksensa sosiaalisista seikoista, jotka komissio voi tarvittaessa ottaa huomioon, yhteisöjen tuomioistuinten on arvioidakseen sitä, olivatko valittajan yhteisön suuntaviivoihin perustamat lausumat riittäviä osoittamaan, että se on EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee, tutkittava kyseessä olevasta toimenpiteestä johtuvia sosiaalisia näkökohtia yhteisön suuntaviivoihin nähden, joissa ovat lailliset edellytykset sen arvioimiseksi, soveltuuko riidanalainen valtiontuki yhteismarkkinoille.
(ks. 64, 69 ja 70 kohta)