Yhdistetyt asiat C-378/07–C-380/07

Kiriaki Angelidaki ym.

vastaan

Organismos Nomarchiakis Autodioikisis Rethymnis

ja

Dimos Geropotamou

(Monomeles Protodikeio Rethymnisin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Direktiivi 1999/70/EY — Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 ja 8 lauseke — Määräaikaiset työsopimukset julkisella sektorilla — Ensimmäinen tai ainoa sopimus — Perättäiset sopimukset — Vastaava oikeudellinen toimenpide — Työntekijöiden suojan yleisen tason heikentäminen — Väärinkäytösten estämiseen tarkoitetut toimenpiteet — Seuraamukset — Ehdoton kielto muuttaa määräaikaisia työsopimuksia toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi julkisella sektorilla — Direktiivin virheellisestä täytäntöönpanosta aiheutuvat seuraukset — Direktiivin mukainen tulkinta”

Julkisasiamies J. Kokottin ratkaisuehdotus 4.12.2008   I ‐ 3076

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 23.4.2009   I ‐ 3119

Tuomion tiivistelmä

1. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseen tarkoitetut toimenpiteet

   (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 kohta ja 8 lausekkeen 3 kohta)

2. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseen tarkoitetut toimenpiteet

   (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohta)

3. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Kielto heikentää työntekijöiden suojan yleistä tasoa puitesopimuksen kattamalla alalla – Soveltamisala – Ulottuvuus

   (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 8 lausekkeen 3 kohta)

4. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Kielto heikentää työntekijöiden suojan yleistä tasoa puitesopimuksen kattamalla alalla

   (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 kohta ja 8 lausekkeen 3 kohta)

5. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseen tarkoitetut toimenpiteet

   (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 kohta)

6. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseen tarkoitetut toimenpiteet

   (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 kohta ja 8 lausekkeen 3 kohta)

1.  EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteessä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio antaa kansallisen säännöstön, jolla on nimenomaisesti tarkoitus panna täytäntöön direktiivi 1999/70 sen säännösten soveltamiseksi julkiseen sektoriin ja jossa säädetään kyseisen lausekkeen 1 kohdan a–c alakohdassa lueteltujen toimenpiteiden toteuttamisesta perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten estämiseksi, kun – mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä – kansalliseen oikeuteen sisältyy jo mainitussa lausekkeessa tarkoitettu ”vastaava oikeudellinen toimenpide”, kunhan mainitulla säännöstöllä ei kuitenkaan yhtäältä vaikuteta määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten ehkäisemisen tehokkuuteen, sellaisena kuin se aiheutuu kyseisestä vastaavasta oikeudellisesta toimenpiteestä, ja kunhan se toisaalta on yhteisön oikeuden ja erityisesti puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohdan mukainen.

   (ks. 87 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteessä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion viranomaiset soveltavat kansallista säännöstöä niin, että perättäisten määräaikaisten työsopimusten uudistamista julkisella sektorilla pidetään hyväksyttävänä mainitussa lausekkeessa tarkoitetuista ”perustelluista syistä” jo pelkästään siitä syystä, että nämä sopimukset perustuvat lain säännöksiin, joissa sallitaan kyseisten sopimusten uudistaminen tiettyjen väliaikaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, vaikka tosiasiassa nämä tarpeet ovat pysyviä ja jatkuvia. Sitä vastoin tätä lauseketta ei sovelleta ensimmäisestä tai ainoasta määräaikaisesta työsopimuksesta tai -suhteesta päättämiseen.

   (ks. 107 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.  EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteessä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohdassa tarkoitetun ”heikentämisen” olemassaoloa on tarkasteltava suhteessa jäsenvaltion kaikkiin sisäisen oikeuden säännöksiin, jotka koskevat työntekijöiden suojelua määräaikaisten työsopimusten alalla. Tämän johdosta mainittua lauseketta on tulkittava siten, että siinä tarkoitettua ”heikentämistä” ei ole arvioitava ainoastaan suhteessa määräaikaisiin työntekijöihin sovellettavaan siihen suojan tasoon nähden, joka perustuu mainitun sopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuun ”vastaavaan oikeudelliseen toimenpiteeseen”, vaan myös suhteessa sellaiseen suojan yleiseen tasoon, jota kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettiin sekä perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tehneisiin työntekijöihin että ensimmäisen tai ainoan määräaikaisen työsopimuksen tehneisiin työntekijöihin.

   Lisäksi edellä mainitun 8 lausekkeen 3 kohdan ulottuvuuden osalta jo sen sanamuodosta ilmenee, että heikentämistä ei ole sellaisenaan kielletty puitesopimuksella, vaan jotta tällainen heikentäminen kuuluisi kyseisessä lausekkeessa määrätyn kiellon piiriin, sen on yhtäältä liityttävä puitesopimuksen ”täytäntöönpanoon” ja toisaalta määräaikaisten työntekijöiden ”suojan yleiseen tasoon”.

   (ks. 120, 121, 123, 125 ja 126 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4.  EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteessä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa – toisin kuin aikaisemmassa kansallisen oikeuden säännössä – ei yhtäältä enää säädetä julkisen sektorin osalta määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttötilanteissa näiden sopimusten uudelleenluokittelusta toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi tai asetetaan tälle tiettyjä kumulatiivisia ja rajoittavia edellytyksiä ja toisaalta jätetään mainitussa puitesopimuksessa määrättyjen suojatoimenpiteiden ulkopuolelle ensimmäisen tai ainoan määräaikaisen työsopimuksen tehneet työntekijät, jos – mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä – tällaiset muutokset koskevat määräaikaisen työsopimuksen tehneiden työntekijöiden rajoitettua ryhmää tai jos ne kompensoidaan toteuttamalla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, joilla ehkäistään perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytöksiä.

   Puitesopimuksen täytäntöönpano kansallisella säännöstöllä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että kansallisessa oikeudessa määräaikaisiin työntekijöihin aiemmin sovellettua suojelua alennetaan puitesopimuksessa määrättyjä vähimmäissuojamääräyksiä alhaisemmalle tasolle. Erityisesti puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan noudattaminen edellyttää, että tällaisessa säännöstössä säädetään perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseksi tehokkaista ja pakottavista toimenpiteistä sekä seuraamuksista, jotka ovat luonteeltaan riittävän tehokkaita ja ennalta ehkäiseviä näiden väärinkäytösten ehkäisemiseen tarkoitettujen toimenpiteiden täyden tehokkuuden takaamiseksi. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on näin ollen varmistua siitä, että nämä edellytykset täyttyvät.

   (ks. 177 ja 178 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)

5.  EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteessä olevan määräaikaista työtä koskevaa puitesopimusta on tulkittava siten, että kun kyseisen jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen sisältyy kyseistä sektoria koskevia muita tehokkaita toimenpiteitä puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäytön estämiseksi ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi tällaisesta väärinkäytöstä, puitesopimus ei ole esteenä sellaisen kansallisen oikeuden säännön soveltamiselle, jossa julkisen sektorin osalta kielletään ehdottomasti muuttamasta toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi sellaisia perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia, joita on pidettävä väärinkäytöksenä, koska ne on tarkoitettu työnantajan pysyviä ja jatkuvia tarpeita varten. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin arvioida sitä, missä määrin kansallisen oikeuden merkityksellisten säännösten soveltamisedellytykset ja sen tosiasiallinen täytäntöönpano tekevät niistä riittävän toimenpiteen sen estämiseksi, että julkishallinto väärinkäyttää perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tai työsuhteita, ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi tällaisesta väärinkäytöstä.

   Koska sitä vastoin edellä mainitun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa ei sovelleta työntekijöihin, jotka ovat tehneet ensimmäisen tai yhden ainoan määräaikaisen työsopimuksen, tällä määräyksellä ei velvoiteta jäsenvaltioita säätämään seuraamuksista sitä tilannetta varten, että tällainen sopimus on tosiasiassa tarkoitettu työnantajan pysyviä ja jatkuvia tarpeita varten.

   (ks. 189 ja 190 kohta sekä tuomiolauselman 5 kohta)

6.  EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteessä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta ja 8 lausekkeen 3 kohta eivät ole sisältönsä puolesta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, jotta niillä olisi välitön oikeusvaikutus ja jotta yksityiset oikeussubjektit voisivat näin ollen vedota niihin kansallisessa tuomioistuimessa.

   Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin tulkita kansallisen oikeuden merkityksellisiä säännöksiä mahdollisimman pitkälle edellä mainittujen 5 lausekkeen 1 kohdan ja 8 lausekkeen 3 kohdan mukaisesti ja tässä yhteydessä määrittää, onko 5 lausekkeessa tarkoitettua ”vastaavaa oikeudellista toimenpidettä” sovellettava sen ratkaistavana olevissa oikeudenkäynneissä tiettyjen muiden kansallisen oikeuden säännösten sijasta.

   (ks. 196, 211 ja 213 kohta sekä tuomiolauselman 6 kohta)