Asia C-82/07

Comisión del Mercado de las Telecomunicaciones

vastaan

Administración del Estado

(Tribunal Supremon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Sähköinen viestintä — Verkot ja palvelut — Direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 3 artiklan 2 kohta ja 10 artiklan 1 kohta — Kansalliset numerointisuunnitelmat — Nimenomainen sääntelyviranomainen”

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 6.3.2008   I - 1267

Tuomion tiivistelmä

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut – Sääntelyjärjestelmä – Direktiivi 2002/21

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21 11 perustelukappale ja 3 artiklan 2 ja 4 kohta sekä 10 artiklan 1 kohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut – Sääntelyjärjestelmä – Direktiivi 2002/21

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21 3 artiklan 2, 4 ja 6 kohta sekä 10 artiklan 1 kohta)

1.  Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21 3 artiklan 2 ja 4 kohtaa sekä 10 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 11 perustelukappaleen kanssa, on tulkittava siten, että kansallisten numerovarojen tiettyyn käyttöön osoittamista ja kansallisten numerointisuunnitelmien hallinnointia koskevia tehtäviä on pidettävä sääntelytehtävinä. Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia antamaan näitä erilaisia tehtäviä eri kansallisille sääntelyviranomaisille.

   (ks. 21 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21 10 artiklan 1 kohtaa sekä 3 artiklan 2, 4 ja 6 kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät estä sitä, että kansallisten numerovarojen tiettyyn käyttöön osoittamista koskevat tehtävät ja kansallisten numerointisuunnitelmien hallinnointia koskevat tehtävät jaetaan useiden riippumattomien sääntelyviranomaisten kesken, kunhan tehtäväjako julkaistaan, siihen on helppo tutustua ja se ilmoitetaan komissiolle.

   (ks. 27 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)