Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Tavaroiden alkuperä – Määrittäminen – Merkittävä valmistus tai käsittely

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 24 ja 249 artikla; komission asetuksen N:o 2454/93 liite 11)

2. Tavaroiden alkuperä – Määrittäminen – Merkittävä valmistus tai käsittely

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 24 artikla; komission asetuksen N:o 2454/93 liite 11)

3. Kansainväliset sopimukset – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – Tulliliitto

(ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 47 artiklan 1–3 kohta; EY–Turkki-assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/95 44–47 artikla)

4. Kansainväliset sopimukset – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – Tulliliitto

(EY–Turkki-assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/95 47 artikla)

5. Kansainväliset sopimukset – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – Tulliliitto

(ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 47 artiklan 2 kohta; EY–Turkki-assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/95 46 ja 47 artikla)

Tiivistelmä

1. Eri osien kokoamistoimessa on kyse merkittävästä valmistuksesta tai käsittelystä, jota voidaan pitää alkuperäaseman antavana, kun se muodostaa tekniikan näkökulmasta ja kyseessä olevan tavaran määritelmään nähden ratkaisevan valmistusvaiheen, jonka yhteydessä käytettyjen osien käyttötarkoitus konkretisoituu ja kyseessä oleva tavara saa laadulliset erityisominaisuutensa.

Kun otetaan huomioon, että kokoamisen käsitteeseen kuuluu moninaisia toimia, on olemassa tilanteita, joissa on mahdollista, että tarkastelu teknisluonteisten arviointiperusteiden perusteella ei ole ratkaiseva tavaran alkuperän määrittämisessä. Näissä tapauksissa kokoamisessa syntynyt arvonlisäys on otettava huomioon toissijaisena arviointiperusteena.

Komission tehtävänä on sen harkintavaltansa puitteissa, joka sillä on, kun se päättää tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 soveltamisen edellyttämistä toimenpiteistä ja muun muassa toimenpiteistä, jotka liittyvät tavaroiden alkuperään, antaa yleisluonteisia säännöksiä, joissa oikeusvarmuuden turvaamiseksi otetaan huomioon koko teollisuudenalan tilanne pitkällä aikavälillä ja joihin tämän alan jonkin yrityksen yksittäisellä tilanteella tietyllä hetkellä ei täten ole vaikutusta.

Näin ollen arvonlisäysperusteeseen turvautuminen voi olla perusteltua siksi, että komissio ottaa huomioon sen, että kokoamisen käsitteen alaan kuuluu huomattavan moninaisia toimia koko kyseessä olevalla teollisuudenalalla.

(ks. 36, 37, 45, 46 ja 51 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 mainitussa yhdistetyn nimikkeistön nimikkeessä 8528 olevassa 3 sarakkeessa olevia säännöksiä on tulkittava siten, että sitä arvonlisäystä laskettaessa, joka saavutetaan väritelevisioiden valmistamisella, tavarantoimittajan lopputuotteeseen sisällyttämän yhden erillisen osan, kuten rungon, muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää ei ole määritettävä erikseen. Kyseessä olevien säännösten sanamuoto on yleinen, eikä niissä anneta asianomaisen tuotteen alkuperän määrittämisessä ratkaisevaa merkitystä sen tietylle osalle. Tärkeintä on se, että huomioon otetaan kaikki ne osat, joita lopputuotteen valmistanut yritys on tosiasiallisesti ja objektiivisesti käyttänyt kokoamisessa. Tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 24 artiklan säännöksissä ja asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevissa säännöksissä ei nimittäin säädetä, että tällainen arviointi voitaisiin tehdä ottamatta huomioon kaikkia kokoamistoimenpiteitä. Näiden säännösten tarkoituksena ei ole se, että tavaran valmistusprosessissa otettaisiin huomioon tiettyjä yhdistämistoimia tiettyjen muiden vahingoksi, eikä se, että jokin saman tavarantoimittajan suorittamasta kokoamisesta peräisin oleva osa keinotekoisesti näin eristettäisiin. Jos hyväksyttäisiin se, että yhtä tavarantoimittajan kokoamista osista, tässä tapauksessa runkoa, olisi tarkasteltava erillään kokoamisprosessissa sen vuoksi, että sille itselleen voitaisiin näin antaa alkuperätuotteen asema, siitä seuraisi, että tuojan tai sen tavarantoimittajan harkintaan jätettäisiin siitä päättäminen, missä tämän kokoamisprosessin vaiheessa joku tuodun tavaran osista saavuttaa sellaisen lopputuotteen aseman, jota samassa yrityksessä on käytetty aineena toisen tavaran valmistusprosessissa. Tällaisella lähestymistavalla, jolla tavaran alkuperä saatetaan riippuvaiseksi subjektiivisesta arvioinnista, mikä ei sovellu yhteen kyseisten säännösten objektiivisuuden ja ennakoitavuuden kanssa, poistettaisiin kokonaan asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevien säännösten tehokas oikeusvaikutus.

(ks. 57–59 ja 73 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. Tulliliiton loppuvaiheen aloittamisesta tehdyn EY–Turkki-assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/95 44 artiklan määräyksillä, kun niitä luetaan yhdessä ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 47 artiklan 1–3 kohdan ja ensin mainitun sopimuksen 45 ja 46 artiklan määräysten kanssa, ei ole välitöntä oikeusvaikutusta kansallisissa tuomioistuimissa, eikä niillä anneta yksittäisille toimijoille oikeutta pätevästi vedota niiden rikkomiseen, kun ne kiistävät velvollisuutensa maksaa muutoin maksettaviksi tulevat polkumyyntitullit.

Ensinnäkin on todettava, että vaikka EY–Turkki-assosiointineuvostolle annetaankin päätöksen N:o 1/95 44 artiklan 1 kohdan määräyksillä mahdollisuus olla väliaikaisesti soveltamatta kaupan suojelemista koskevia säännöksiä, nämä säännökset ovat luonteeltaan ehdollisia, koska niissä asetetaan tuon toimivallan käyttämisen edellytykseksi se, että Turkin tasavalta on pannut täytäntöön yhteisön säännöstön kilpailua, valtiontukien valvontaa ja muita aiheellisia sisämarkkinoihin liittyviä kohtia koskevat osat ja varmistanut niiden tehokkaan soveltamisen. Tällaiset määräykset edellyttävät siis muita toimenpiteitä, jotta ne voisivat vaikuttaa toimijoiden oikeuksiin, eikä niillä voida suoraan säännellä yksityishenkilöiden oikeudellista tilannetta.

Toiseksi ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 47 artiklan 1–3 kohdan ja päätöksen N:o 1/95 46 artiklan määräyksillä, joilla sopimuspuolille jätetään mahdollisuus asianmukaisten suojatoimenpiteiden toteuttamisen, ei määrätä, että niillä olisi siihen velvollisuus. Vaikka näissä määräyksissä lisäksi määrätään, että asianomaisen sopimuspuolen on tätä mahdollisuutta käyttäessään ilmoitettava tästä toimenpiteestä lisäpöytäkirjan 47 artiklaa sovellettaessa assosiointineuvostolle tai päätöksen N:o 1/95 46 artiklaa sovellettaessa tulliliiton sekakomitealle, niillä asetetaan näin velvollisuuksia vain ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen osapuolille. Tämä pelkkä toimielinten väliseen tiedotukseen liittyvä muodollisuus, joka ei millään tavoin vaikuta yksityishenkilöiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin ja jonka laiminlyönti ei vaikuta niiden tilanteeseen, ei ole sellainen, että sillä annettaisiin välitön oikeusvaikutus mainituille määräyksille.

Päätöksen N:o 1/95 45 artiklasta on kolmanneksi todettava, että sillä tyydytään kehottamaan sopimuspuolia toimiensa yhteensovittamiseen tietojen vaihdon ja neuvottelujen avulla eikä silläkään määrätä, että niillä olisi tähän velvollisuus. Välitöntä oikeusvaikutusta koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ei siis voida soveltaa tähänkään määräykseen.

(ks. 85–89 ja 91 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4. Tulliliiton loppuvaiheen aloittamisesta tehdyn EY–Turkki-assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/95 47 artiklan määräyksillä on välitön oikeusvaikutus, ja niiden soveltamisalaan kuuluvilla oikeussubjekteilla on oikeus vedota niihin jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. Niissä näet asetetaan selvin, täsmällisin ja ehdottomin sanoin tuontivaltion viranomaisille velvollisuus, jonka täytäntöönpano tai oikeusvaikutusten syntyminen ei edellytä muita toimenpiteitä, vaatia tuojaa tuonti-ilmoituksessa ilmoittamaan kyseisten tuotteiden alkuperä. Kyseisten määräysten tarkoitus ja luonne huomioiden tällaisella velvollisuudella, jolla ilmaistaan sopimuspuolten tahtoa vaatia, että tuojat antavat tiettyjä tietoja, säännellään välittömästi toimijoiden oikeudellista tilannetta.

(ks. 90 ja 91 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

5. Tulliliiton loppuvaiheen aloittamisesta tehdyn EY–Turkki-assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/95 47 artiklan määräyksiä on tulkittava siten, ettei niillä edellytetä, että toimijoille olisi ilmoitettava ne tiedot, jotka polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä toteuttaneiden sopimuspuolten on päätöksen N:o 1/95 46 artiklan nojalla annettava tulliliiton sekakomitealle tai lisäpöytäkirjan 47 artiklan 2 kohdan nojalla assosiointineuvostolle.

Vaikka kyseisillä toimijoilla onkin oikeus vaatia, että niille ilmoitetaan ennalta ja selvästi sekä täsmällisesti niihin mahdollisesti kohdistuvista polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä, ja vaikka tällaiset toimenpiteet on asianmukaisesti julkaistava muun muassa Euroopan unionin virallisessa lehdessä, näillä vaatimuksilla ei millään tavoin edellytetä, että kyseisille toimijoille ilmoitettaisiin lisäksi niistä muodollisuuksista, jotka on otettu käyttöön vain sopimuspuolten etujen vuoksi.

(ks. 95 ja 97 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)