Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Perustamissopimuksen määräykset – Soveltamisala

(EY 43 ja EY 56–EY 58 artikla)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Verolainsäädäntö

(EY 43 artikla)

Tiivistelmä

1. Perintöverolainsäädäntö, jossa asetetaan perheyhtiöiden osalta säädetyn perintöverovapautuksen edellytykseksi se, että niiden palveluksessa on ollut tietty määrä työntekijöitä kyseisen jäsenvaltion jollain alueella, vaikuttaa pääasiallisesti sijoittautumisvapauteen ja kuuluu EY 43 artiklan soveltamisalaan. Vaikka tällaisella kansallisella toimenpiteellä oletettaisiinkin olevan rajoittavia vaikutuksia pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, tällaisia vaikutuksia olisi pidettävä väistämättömänä seurauksena mahdollisesta sijoittautumisvapauden rajoittamisesta, eivätkä ne olisi peruste sille, että kyseistä toimenpidettä tarkasteltaisiin EY 56–EY 58 artiklan kannalta.

(ks. 12, 16 ja 18 kohta)

2. Jos päteviä perusteita ei ole, EY 43 artikla on esteenä jäsenvaltion perintöverolainsäädännölle, jossa perheyritysten osalta säädetyn perintöverovapautuksen ulkopuolelle jätetään yritykset, joiden palveluksessa on perinnönjättäjän kuolinpäivää edeltäneiden kolmen vuoden aikana ollut vähintään viisi työntekijää jossain toisessa jäsenvaltiossa, vaikka tällainen vapautus myönnetään silloin, kun työntekijät työskentelevät ensiksi mainitun jäsenvaltion jollain alueella.

Tällainen lainsäädäntö on nimittäin lähtökohtaisesti EY 43 artiklan vastaista, sillä verovelvollisia kohdellaan siinä eri tavalla sen mukaan, mikä on se paikka, jossa verovelvollisten omistama yhtiö työllistää tiettynä ajanjaksona tietyn määrän työntekijöitä. Siinä siten syrjitään verovelvollisia välillisesti sen mukaan, mikä on se paikka, jossa tietty määrä työntekijöitä on työllistetty tiettynä ajanjaksona, koska tämän edellytyksen voi kiistatta helpommin täyttää asianomaiseen jäsenvaltioon jo sijoittautunut yhtiö.

Tällaista lainsäädäntöä ei voida perustella seikoilla, jotka koskevat pienten ja keskisuurten yritysten elinkelpoisuutta ja työpaikkojen säilymistä niissä, sillä siltä osin kuin tavoitteena on estää se, että perintöverotaakka vaarantaa perheyritysten jatkuvuuden ja siten niiden tarjoamat työpaikat, yritykset, joiden kotipaikka on jossain toisessa jäsenvaltiossa, ovat ensiksi mainittuun jäsenvaltioon sijoittautuneisiin yrityksiin rinnastettavassa asemassa.

Kyseessä olevaa lainsäädäntöä ei voida liioin perustella tarpeella turvata verovalvonnan tehokkuus, sillä veroviranomaiset voivat pyytää asianomaisilta verovelvollisilta itseltään tarpeellisiksi katsomiaan selvityksiä, jotta voidaan varmistaa kattavasti, että mainitut verotukselliset edut myönnetään ainoastaan siinä tapauksessa, että työpaikat täyttävät kansallisessa oikeudessa määritetyt kriteerit.

(ks. 19, 21, 22 ja 27–29 kohta sekä tuomiolauselma)