Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisten aikaisempien tavaramerkkien haltija, jotka ovat samoja tai samankaltaisia kuin haettu tavaramerkki ja jotka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisten aikaisempien tavaramerkkien haltija, jotka ovat samoja tai samankaltaisia kuin haettu tavaramerkki ja jotka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3. Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 15 artiklan 2 kohdan a alakohta)

4. Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohta ja 56 artiklan 2 kohta)

Tiivistelmä

1. Kun arvioidaan yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa, lausuntatavan mahdollisen samankaltaisuuden arviointi on vain yksi kokonaisarviointiin liittyvistä merkityksellisistä tekijöistä. Ei näin ollen voida päätellä, että sekaannusvaara on välttämättä olemassa, kun pelkästään kahden merkin lausuntatavan samankaltaisuus on osoitettu.

(ks. 35–37 kohta)

2. Vaikka on totta, että kun yhteisön tavaramerkkihakemusta vastaan tehty väite perustuu pelkästään yhteen aikaisempaan tavaramerkkiin, jota käyttövaatimus ei vielä koske, sekaannusvaaran arvioiminen tapahtuu vertailemalla näitä kahta tavaramerkkiä sellaisina kuin ne on rekisteröity, on meneteltävä toisin siinä tapauksessa, kun väite perustuu useisiin tavaramerkkeihin, joiden voidaan niiden yhteisten piirteiden perusteella katsoa kuuluvan samaan ”tavaramerkkiperheeseen” tai ”tavaramerkkisarjaan”.

Kun on kyse ”tavaramerkkiperheestä” tai ”tavaramerkkisarjasta”, sekaannusvaara aiheutuu pikemminkin siitä mahdollisuudesta, että kuluttaja erehtyy haetulla tavaramerkillä varustettujen tavaroiden tai palvelujen alkuperästä ja katsoo virheellisesti, että se kuuluu tähän tavaramerkkiperheeseen tai -sarjaan.

Kuluttajan ei voida, kun tavaramerkkiperheen tai -sarjan mahdollisesti muodostavista tavaramerkeistä ei ole käytetty riittävää määrää, olettaa huomaavan mainitun tavaramerkkiperheen tai -sarjan yhteistä osatekijää ja/tai yhdistävän tähän perheeseen tai sarjaan toista tavaramerkkiä, joka sisältää saman yhteisen osatekijän. Jotta olisi olemassa vaara, että yleisö erehtyy luulemaan haetun tavaramerkin kuuluvan ”perheeseen” tai ”sarjaan”, tähän ”perheeseen” tai ”sarjaan” kuuluvien aikaisempien tavaramerkkien on oltava markkinoilla.

(ks. 62–64 kohta)

3. Vaikka yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 15 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan perusteella voidaan katsoa, että rekisteröityä tavaramerkkiä on käytetty, kun esitetään todisteita tämän tavaramerkin käytöstä hieman eri muodossa kuin missä se on rekisteröity, sen käytöstä esitetyn näytön perusteella ei voida laajentaa rekisteröidyn tavaramerkin saamaa suojaa toiseen rekisteröityyn tavaramerkkiin, jonka käyttöä ei ole näytetty toteen, sillä perusteella, että tämä viimeksi mainittu on pelkästään hieman muunneltu muoto ensimmäisestä.

(ks. 86 kohta)

4. Näin ollen kansallisen rekisteröinnin haltija, joka vastustaa yhteisön tavaramerkkihakemusta, ei voi sille yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan kuuluvasta aikaisemman tavaramerkin tosiasiallista käyttöä tai perusteltuja syitä käyttämättä jättämiseen koskevasta todistustaakasta päästäkseen vedota kansalliseen säännökseen, jonka mukaan tavaramerkkinä voidaan rekisteröidä merkkejä, joita ei ole tarkoitettu käytettäviksi liiketoiminnassa, koska niiden tehtävänä on puhtaasti ”puolustaa” toista, kaupallisesti hyödynnettävää merkkiä. Itse asiassa asetuksen N:o 40/94 43 artiklan käsitteellä ”perustellut syyt” viitataan pikemminkin tavaramerkin haltijasta riippumattomiin seikkoihin, jotka estävät merkin käytön, kuin kansalliseen lainsäädäntöön, jossa myönnetään poikkeus säännöstä, jonka mukaan tavaramerkki voidaan menettää viiden vuoden käyttämättömyyden perusteella, vaikka tämä käyttämättömyys johtuisi tämän tavaramerkin haltijan tahdosta. Väite, jonka mukaan kansallisen rekisteröinnin haltija, joka vastustaa yhteisön tavaramerkkihakemusta, voisi vedota aikaisempaan tavaramerkkiin, jonka käyttöä ei ole näytetty toteen, sillä perusteella, että tämä on kansallisen lainsäädännön mukaan puolustava tavaramerkki, ei ole asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohdan mukainen.

(ks. 100–103 kohta)