Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Maatalous – Yhteiset markkinajärjestelyt – Vientituet – Vaihteleva tuki

(Komission asetus N:o 3665/87)

2. Euroopan yhteisöjen omat varat – Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annettu asetus

(Neuvoston asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan 2 alakohta)

Tiivistelmä

1. Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä asetuksen N:o 3665/87 perusteella lopullisesti maksettujen vaihtelevien vientitukien peruuttamista ja takaisinperimistä koskevassa menettelyssä mainittujen vientitukien perusteettomaksi toteamisen tukena on oltava kansallisen oikeuden sääntöjen mukaisesti esitetyt todisteet viejän väärinkäytöksestä.

Mainittuihin todisteisiin kuuluu yhtäältä joukko objektiivisesti arvioitavia seikkoja, joista ilmenee, että yhteisön säännöstön tavoitetta ei ole saavutettu huolimatta siitä, että tämän säännöstön edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, ja toisaalta ne edellyttävät subjektiivista tekijää, joka muodostuu tahdosta saada yhteisön säännöstöstä johtuva etuus luomalla keinotekoisesti sen saamiseksi vaadittavat edellytykset. Tällaisen subjektiivisen tekijän olemassaolo voidaan osoittaa muun muassa todisteilla siitä, että viejän, joka on tuen saaja, ja tuotteen sellaisessa kolmannessa maassa, joka on muu kuin tuontimaa, olevan maahantuojan välillä vallitsee salainen yhteisymmärrys.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tarkastaa kansallisten todistelusäännösten mukaisesti, ovatko tällaisen vilpillisen menettelyn muodostavat tekijät olemassa pääasiassa, kuitenkaan rajoittamatta yhteisön oikeuden tehokkuutta.

(ks. 33, 34 ja 38 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti väärinkäytös on jatkuva tai toistuva, kun sen tekee yhteisön taloudellinen toimija, joka saa taloudellisia etuja joukosta samankaltaisia liiketoimia, joilla rikotaan samaa yhteisön säännöstä. Sillä, että väärinkäytös koskee verrattain pientä osaa kaikista tiettynä ajanjaksona toteutetuista liiketoimista ja että liiketoimet, joiden osalta väärinkäytös on todettu, koskevat aina eri toimituseriä, ei ole tältä osin merkitystä.

(ks. 41, 42 ja 44 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)