Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Asianajajat – Ammatin pysyvä harjoittaminen muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu – Direktiivi 98/5

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5 9 artiklan toinen kohta)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Asianajajat – Ammatin pysyvä harjoittaminen muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu – Direktiivi 98/5

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5 3 ja 4 artikla ja 5 artiklan 3 kohta)

Tiivistelmä

1. Asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, annetun direktiivin 98/5 9 artiklaa, jossa säädetään, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätöksiä varten, joissa evätään sellaisen asianajajan luetteloon merkitseminen, joka haluaa toimia alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, on oltava kansallisen oikeuden mukaisia muutoksenhakukeinoja, on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa muutoksenhakumenettely, jonka yhteydessä tällainen päätös on riitautettava ensin elimessä, jonka jäseninä on vain asianajajia, jotka harjoittavat ammattiaan vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikettä käyttäen, ja jonka päätökseen voidaan hakea muutosta elimeltä, jonka jäsenten enemmistö on tällaisia asianajajia, ja kun tämän jäsenvaltion korkeimpaan oikeusasteeseen esitettävän kassaatiovalituksen yhteydessä tuomioistuinvalvonta koskee vain oikeudellisia seikkoja eikä tosiseikkoja.

Direktiivillä 98/5 säädettyjen oikeuksien tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi elimen, jonka käsiteltäväksi tällaiset muutoksenhaut saatetaan, on vastattava yhteisön oikeuden mukaista tuomioistuimen käsitettä ja täytettävä tietyt kriteerit, joita ovat muun muassa sen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus ja toimiminen oikeussääntöjen soveltajana sekä riippumattomuus ja puolueettomuus.

Tältä osin itsenäisyyden käsite, joka kuuluu erottamattomasti tuomioistuimen tehtävään, merkitsee ennen kaikkea, että kyseinen toimielin on ulkopuolinen siihen viranomaiseen nähden, joka on tehnyt päätöksen, johon on haettu muutosta. Lisäksi itsenäisyyden käsite edellyttää yhtäältä, että elin on suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden heidän ratkaistavakseen saatettujen asioiden osalta. Toisaalta se liittyy puolueettomuuden käsitteeseen ja merkitsee sitä, että elin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä asian asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä asian kohteeseen. Nämä riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet edellyttävät sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat muun muassa elimen kokoonpanoa ja joiden perusteella yksityisten perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se täysin puolueeton vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa.

Lopuksi, vaikka direktiivin 98/5 9 artiklassa ei poissuljeta sitä, että muutosta haetaan ensin sellaiselta elimeltä, joka ei ole tuomioistuin, siinä ei myöskään säädetä, että asianomainen henkilö voi hakea muutosta tuomioistuimelta vasta sen jälkeen, kun hän on mahdollisesti käyttänyt loppuun muunkaltaiset oikeussuojakeinot. Joka tapauksessa jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään muutoksenhausta sellaisessa elimessä, joka ei ole tuomioistuin, kyseisessä 9 artiklassa edellytetään, että asia voidaan saattaa tehokkaasti ja kohtuullisessa ajassa sellaisen yhteisön oikeuden mukaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta käsitellä asiaa sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta.

(ks. 44, 47–53 ja 60–62 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, annetun direktiivin 98/5 3 artiklaa on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa, että jäsenvaltio asettaa kielitaidon ennakkovalvonnan sen edellytykseksi, että asianajajat, jotka ovat hankkineet pätevyytensä toisessa jäsenvaltiossa ja jotka haluavat harjoittaa ammattiaan alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen, merkitään toimivaltaisen kansallisen viranomaisen luetteloon.

Yhteisön lainsäätäjä on nimittäin tässä artiklassa yhdenmukaistanut kokonaan direktiivillä 98/5 myönnetyn oikeuden käyttämiselle asetetut ennakkovaatimukset ja säätänyt, että se, että asianajaja esittää vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle todistuksen siitä, että hänet on merkitty sen jäsenvaltion, josta hän on peräisin, toimivaltaisen viranomaisen pitämään luetteloon, on ainoa edellytys sille, että asianomainen henkilö merkitään luetteloon vastaanottavassa jäsenvaltiossa, mikä mahdollistaa hänelle asianajajan ammatin harjoittamisen tässä jäsenvaltiossa alkuperäistä ammattinimikettään käyttäen.

Helpottaakseen tietyn liikkuvien asianajajien ryhmän sijoittautumista koskevan perusvapauden käyttämistä yhteisön lainsäätäjä ei siis valinnut järjestelmää, jossa asianomaisten henkilöiden tietoihin kohdistetaan ennakkovalvontaa.

Tähän sellaisesta järjestelmästä luopumiseen, jossa eurooppalaisen asianajajan tiedot, muun muassa kielitaito, tarkastetaan ennalta, liitettiin kuitenkin direktiivissä 98/5 sääntöjä, joilla pyritään takaamaan yhteisössä hyväksyttävän tasoiset yksityisten suojaaminen ja hyvä oikeudenkäyttö.

(ks. 65–67, 69, 71 ja 77 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)