Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Tavaroiden luovutukset – Palvelujen suoritukset

(Neuvoston direktiivin 77/388 2 artiklan 1 kohta, 4 artiklan 1 ja 2 kohta, 5 artiklan 1 kohta ja 6 artiklan 1 kohta)

2. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen

(Neuvoston direktiivin 77/388 17 artikla)

Tiivistelmä

1. Liiketoimet ovat jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/7, 2 artiklan 1 kohdassa, 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia ja taloudellista toimintaa, kun ne täyttävät ne objektiiviset arviointiperusteet, joihin kyseiset käsitteet perustuvat, vaikka niiden ainoana tarkoituksena on verotuksellisen edun saaminen eikä niillä ole muuta liiketoimintaan liittyvää päämäärää.

Verovelvollisen ja taloudellisen toiminnan sekä tavaroiden luovutuksen ja palvelujen suorituksen käsitteet, jotka määrittelevät kuudennen direktiivin mukaiset verolliset liiketoimet, ovat kaikki luonteeltaan objektiivisia, ja niitä sovelletaan asianomaisten liiketoimien tarkoituksesta tai tuloksesta riippumatta. Tämän osalta se, että veroviranomaisten olisi suoritettava tutkimuksia verovelvollisen tarkoituksen selvittämiseksi, olisi vastoin yleisen arvonlisäverojärjestelmän niitä päämääriä, jotka ovat oikeusvarmuuden varmistaminen ja arvonlisäveron soveltamiseen liittyvien toimenpiteiden helpottaminen sillä tavoin, että kyseisen liiketoimen objektiivinen luonne jätetään ottamatta huomioon vain poikkeustapauksissa.

Vaikka on totta, että edellä mainitut objektiiviset arviointiperusteet eivät täyty, kun on kyse veropetoksesta esimerkiksi väärien ilmoitusten tai sääntöjenvastaisten laskujen laatimisen muodossa, on kuitenkin niin, että sillä, onko kyseinen liiketoimi tehty siten, että sen ainoana tarkoituksena on verotuksellisen edun saaminen, ei ole mitään merkitystä määritettäessä, onko se tavaroiden luovutus tai palvelujen suoritus ja taloudellista toimintaa.

(ks. 55–57, 59 ja 60 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annettua kuudetta direktiiviä 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/7, on tulkittava siten, että sen mukaan verovelvollisella ei ole oikeutta ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennykseen, kun tämän oikeuden perustana olevia toimia on pidettävä oikeuksien väärinkäyttönä.

Väärinkäytön olemassaolon toteaminen edellyttää yhtäältä, että kuudennen direktiivin ja kansallisen lainsäädännön, jolla tämä direktiivi pannaan täytäntöön, asianomaisissa säännöksissä säädettyjen edellytysten muodollisesta noudattamisesta huolimatta kyseessä olevien liiketoimien seurauksena on sellaisen verotuksellisen edun saaminen, jonka myöntäminen olisi näiden säännösten tavoitteen vastaista. Toisaalta edellytyksenä on myös se, että kaikista objektiivisista seikoista ilmenee, että kyseessä olevien toimien keskeinen päämäärä on verotuksellisen edun saaminen.

Olisi verotuksen neutraalisuuden periaatteen ja näin ollen kuudennen direktiivin tai kansallisen lainsäädännön, jolla sen pannaan täytäntöön, vähennysjärjestelmän tavoitteiden vastaista, jos verovelvolliset voisivat vähentää koko ostoihin sisältyvän arvonlisäveron, vaikka ne eivät olisi voineet vähentää tavanomaisiin liiketoimiinsa liittyen minkään kyseisen vähennysjärjestelmän säännösten mukaisen liiketoimen perusteella kyseistä arvonlisäveroa tai olisivat voineet vähentää ainoastaan osan siitä.

Sen toisen seikan osalta, jonka mukaan kyseisten toimien keskeisenä päämääränä on oltava verotuksellisen edun saaminen, on muistutettava, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on vahvistaa kyseessä olevien toimien todellinen sisältö ja merkitys. Tämän tehdessään se voi ottaa huomioon näiden toimien täysin keinotekoisen luonteen sekä verorasituksen keventämissuunnitelmaan osallistuneiden toimijoiden oikeudelliset, taloudelliset ja/tai henkilölliset siteet.

Kun väärinkäyttö on todettu, tähän liittyvät toimet on määriteltävä uudelleen siten, että tilanne palautetaan sellaiseksi kuin se olisi ollut, jos tämän väärinkäytön muodostavia toimia ei olisi ollut.

Tämän osalta veroviranomainen voi vaatia vähennettyjen määrien takaisinmaksamista taannehtivasti kustakin toimesta, jonka osalta se toteaa, että vähennysoikeutta on käytetty tavalla, joka merkitsee väärinkäyttöä. Veroviranomaisen on kuitenkin myös vähennettävä tästä verot, jotka koskivat verovelvollisen myyntitoimea ja josta verovelvollisen oli keinotekoisesti vastattava verorasituksen keventämissuunnitelman yhteydessä, ja sen on tarvittaessa palautettava ylijäämä. Veroviranomaisen on myös sallittava verovelvollisen, joka ilman väärinkäytön muodostavia toimia olisi ollut sen ensimmäisen toimen vastaanottaja, joka ei merkitse tällaista väärinkäyttöä, vähentää kuudennen direktiivin vähennysjärjestelmän säännösten mukaisesti tätä hankintatoimea koskeva arvonlisävero.

(ks. 74, 75, 80, 81, 85, 86 ja 94–98 kohta sekä tuomiolauselman 2 ja 3 kohta)