Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäynnin kohde – Kanteen kohteen määrittäminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä – Vaatimusten muuttaminen kanteessa – Sallittavuus – Edellytykset

(EY 226 artikla)

2. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäynnin kohde – Kanteen kohteen määrittäminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä – Muuttaminen, joka johtuu yhteisön oikeuden muutoksesta – Sallittavuus – Edellytykset

(EY 226 artikla)

3. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Komission kanneoikeus – Kanneoikeuden käyttäminen ei edellytä erityistä oikeussuojan tarvetta – Vapaa harkinta

(EY 226 artikla)

4. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Kohtuuttoman pitkä kesto – Seikka, joka vaikuttaa kanteen tutkittavaksi ottamiseen ainoastaan siinä tapauksessa, että puolustautumisoikeuksia on loukattu – Todistustaakka

(EY 226 artikla)

5. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Televiestintäala – Avoimen verkon tarjoaminen (ONP) puhelintoiminnassa ja teleyleispalvelun tarjoaminen – Direktiivi 98/10 – Jäsenvaltio, joka ei ole tarkastuttanut kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuutta teleorganisaatiosta riippumattomalla toimivaltaisella elimellä ja joka ei ole julkaissut lausuntoa vaatimustenmukaisuudesta – Mainittujen kustannuslaskentamenetelmien tarkastustoimenpiteiden virheellinen soveltaminen – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohta, direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohta, direktiivin 2002/21 27 artikla ja direktiivin 2002/22 16 artikla)

Tiivistelmä

1. EY 226 artiklan nojalla nostetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohde rajataan kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, joten kanteen on perustuttava samoihin syihin ja perusteisiin kuin perusteltu lausunto. Tämä vaatimus, jonka mukaan EY 226 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, ei kuitenkaan voi merkitä sitä, että virallisessa huomautuksessa esitettyjen väitteiden, perustellun lausunnon lausunto-osan ja kanteessa esitettyjen vaatimusten pitäisi aina olla täysin yhteneviä, kunhan oikeusriidan kohdetta ei ole laajennettu tai muutettu.

(ks. 36 ja 37 kohta)

2. EY 226 artiklan mukaisesti nostetun kanteen ollessa kyseessä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä on arvioitava sellaisen yhteisön lainsäädännön perusteella, joka oli voimassa komission kyseiselle jäsenvaltiolle perustellun lausunnon noudattamista varten asettaman määräajan päättyessä.

Jos yhteisön lainsäädäntö kuitenkin muuttuu oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana, komission vaatimus, kun se vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan sellaisten velvoitteiden noudattamatta jättämisen, jotka perustuvat yhteisön toimen alkuperäiseen versioon, jota on sittemmin muutettu tai joka on kumottu, voidaan ottaa tutkittavaksi, jos nämä velvoitteet on sisällytetty myös uusiin säännöksiin. Kanteen kohdetta ei sen sijaan voida ulottaa sellaisiin uusien säännösten mukaisiin velvoitteisiin, joilla ei ollut vastinetta kyseisen toimen aikaisemmassa versiossa, rikkomatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn sääntöjenmukaisuudelle asetettuja olennaisia muotomääräyksiä.

(ks. 43 ja 49 kohta)

3. Komission ei EY 226 artiklaan perustuvaa toimivaltaansa käyttäessään tarvitse näyttää toteen oikeussuojan tarvetta. Komission tehtävänä on yleisen edun mukaisesti viran puolesta huolehtia siitä, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisön oikeutta, ja saada yhteisöjen tuomioistuin toteamaan siihen perustuvien velvollisuuksien mahdolliset noudattamatta jättämiset niiden lopettamiseksi.

Juuri komission tehtävänä on näin ollen arvioida jäsenvaltioon kohdistettavien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta, määrittää ne säännökset, joita se katsoo jäsenvaltion rikkoneen, ja valita ajankohta, jolloin se aloittaa jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, eikä niillä näkökohdilla, joilla on ratkaiseva merkitys tässä valinnassa, ole vaikutusta kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin. Kun komissio arvioi vain sitä, onko jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostaminen ja sen pysyttäminen tarkoituksenmukaista, yhteisöjen tuomioistuin tutkii, onko kyseessä väitetty jäsenyysvelvoitteiden laiminlyönti, eikä sen asiana ole antaa komission harkintavallan käyttöä koskevaa ratkaisua.

(ks. 65–67 kohta)

4. Vaikka on totta, että oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kohtuuttoman pitkä kesto voi olla virhe, jonka vuoksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on jätettävä tutkimatta, tällainen päätelmä on tehtävä ainoastaan tapauksissa, joissa komission toiminta on tehnyt sen väitteiden vääräksi osoittamisen vaikeaksi ja loukannut siten puolustautumisoikeuksia. Jäsenvaltion on esitettävä näyttö tällaisesta vaikeudesta.

(ks. 76 kohta)

5. Jäsenvaltio, joka ei noudata televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi annetun direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan mukaista velvollisuutta tarkastuttaa kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuus riippumattomalla toimivaltaisella elimellä ja julkaista lausunto vaatimustenmukaisuudesta vuosilta 1998 ja 1999 ja joka ei käytännössä sovella oikein vuoden 2000 osalta avoimen verkon tarjoamisen (ONP) soveltamisesta puhelintoimintaan ja teleyleispalvelusta kilpailuympäristössä annetun direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa, sellaisina kuin ne on pysytetty voimassa sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21 27 artiklalla luettuna yhdessä yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22 16 artiklan kanssa, säädettyjä toimenpiteitä, jotka koskevat sitä, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu teleorganisaatiosta riippumaton toimivaltainen elin, joka on tämän sääntelyviranomaisen hyväksymä, tarkastaa, että kustannuslaskentajärjestelmä on vaatimusten mukainen, ei noudata direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan eikä direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

(ks. 92 kohta ja tuomiolauselma)