Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivit 93/36 ja 93/37 – Hankintaviranomaiset – Julkisoikeudellinen laitos – Käsite – Kansallista lainsäädäntöä, jossa tämän käsitteen ulkopuolelle jätetään direktiiveissä säädetyt edellytykset täyttävät yksityisoikeudelliset yksiköt, ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivin 93/36 1 artiklan b alakohta; neuvoston direktiivin 93/37 1 artiklan b alakohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivit 93/36 ja 93/37 – Julkisen hankinnan käsite – Kansallista lainsäädäntöä, jossa tämän käsitteen ulkopuolelle jätetään julkisten yksiköiden välillä tehdyt yhteistyösopimukset, ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivin 93/36 1 artiklan a alakohta; neuvoston direktiivin 93/37 1 artiklan a alakohta)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivit 93/36 ja 93/37 – Poikkeukset yleisistä säännöistä – Suppea tulkinta – Neuvottelumenettelyn käytön rajat

(Neuvoston direktiivi 93/36; neuvoston direktiivi 93/37)

Tiivistelmä

1. Julkisia hankintoja koskevassa kansallisessa lainsäädännössä, jonka soveltamisalan ulkopuolelle jätetään yksityisoikeudelliset yksiköt, vaikka ne täyttävät julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/36 ja julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/37 1 artiklan b alakohdan toisessa alakohdassa säädetyt julkisoikeudellisen laitoksen käsitteen määrittelevät kumulatiiviset edellytykset, direktiivi on täytäntöönpantu virheellisesti julkisoikeudellisen laitoksen käsitteen ja siten kyseisen säännöksen ensimmäiseen alakohtaan sisältyvän hankintaviranomaisen käsitteen osalta.

Ratkaistaessa kysymystä siitä, onko tietty yksityisoikeudellinen yksikkö mahdollisesti luokiteltava julkisoikeudelliseksi laitokseksi, on näet syytä ainoastaan tarkistaa, täyttääkö kyseinen yksikkö nämä edellytykset, eikä pelkästään tämän yksikön yksityisoikeudellinen asema ole sellainen arviointiperuste, jolla voidaan sulkea pois sen luokitteleminen edellä mainituissa direktiiveissä tarkoitetuksi hankintaviranomaiseksi.

(ks. 27, 28 ja 31 kohta sekä tuomiolauselma)

2. Julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettu direktiivi 93/36 ja julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettu direktiivi 93/37 on täytäntöönpantu virheellisesti julkisia hankintoja koskevassa kansallisessa lainsäädännössä, jossa sen soveltamisalan ulkopuolelle jätetään lähtökohtaisesti viranomaisten ja muiden julkisten yksiköiden välillä tehdyt yhteistyösopimukset ja niin ollen myös ne sopimukset, jotka ovat edellä mainituissa direktiiveissä tarkoitettuja julkisia hankintoja koskevia sopimuksia.

Jotta kyseessä voi olla edellä mainittujen direktiivien 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettu julkista tavaranhankintaa tai rakennusurakkaa koskeva sopimus, riittää näet pääsääntöisesti, että sopimus on tehty alueellisen tai paikallisen viranomaisen ja tästä oikeudellisesti erillisen henkilön välillä. Toisin on ainoastaan niissä tapauksissa, joissa alueellinen tai paikallinen viranomainen valvoo kyseistä oikeushenkilöä samalla tavoin kuin se valvoo omia toimipaikkojaan ja joissa tämä oikeushenkilö harjoittaa pääosaa toiminnastaan sen omistavien viranomaisten kanssa.

(ks. 38 ja 40 kohta sekä tuomiolauselma)

3. Poikkeuksia niistä säännöistä, joiden tarkoituksena on taata perustamissopimuksessa myönnettyjen oikeuksien tehokkuus julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskevien sopimusten alalla, on tulkittava suppeasti. Jotteivät julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettu direktiivi 93/36 ja julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettu direktiivi 93/37 menettäisi tehokkuuttaan, jäsenvaltiot eivät voi säätää sellaisista neuvottelumenettelyn käyttötilanteista, joista ei ole säädetty edellä mainituissa direktiiveissä, tai lisätä käyttötilanteisiin, joista on nimenomaisesti säädetty näissä direktiiveissä, uusia edellytyksiä, joiden vaikutuksesta voi olla helpompaa käyttää tätä menettelyä.

(ks. 48 ja 58 kohta sekä tuomiolauselma)