Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Direktiivi 89/104 – Tavara, jonka tavaramerkin haltija on saattanut markkinoille yhteisössä tai Euroopan talousalueella – Käsite ”saattaa markkinoille” – Yhdenmukainen tulkinta yhteisön oikeusjärjestyksessä

(Neuvoston direktiivin 89/104 7 artiklan 1 kohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Direktiivi 89/104 – Tavara, jonka tavaramerkin haltija on saattanut markkinoille yhteisössä tai Euroopan talousalueella – Käsite ”markkinoille saatettu tavara” – Tavarat, jotka tavaramerkin haltija on tuonut Euroopan talousalueelle tai joita se on pitänyt siellä kaupan mutta jotka ovat jääneet myymättä – Eivät kuulu käsitteen piiriin

(Neuvoston direktiivin 89/104 7 artiklan 1 kohta)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Direktiivi 89/104 – Tavara, jonka tavaramerkin haltija on saattanut markkinoille yhteisössä tai Euroopan talousalueella – Myynti Euroopan talousalueelle sijoittautuneelle toimijalle – Jälleenmyyntiä Euroopan talousalueella koskeva kielto – Kiellon vastainen jälleenmyynti – Tavaramerkin haltijan yksinoikeuden sammuminen

(Neuvoston direktiivin 89/104 7 artiklan 1 kohta)

Tiivistelmä

1. Ensimmäisen tavaramerkkidirektiivin, sellaisena kuin se on muutettuna sopimuksella Euroopan talousalueesta, 7 artiklan 1 kohdassa käytetty ilmaisu ”saattanut markkinoille” Euroopan talousalueella muodostaa ratkaisevan tekijän tämän direktiivin 5 artiklassa tarkoitetun tavaramerkin haltijan yksinoikeuden sammumisen kannalta. Ilmaisulle on näin ollen annettava yhteisön oikeusjärjestyksessä yhdenmukainen tulkinta.

(ks. 31 ja 32 kohta)

2. Ensimmäisen tavaramerkkidirektiivin 89/104, sellaisena kuin se on muutettuna sopimuksella Euroopan talousalueesta (ETA), 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tavaramerkillä varustettuja tavaroita ei ole katsottava saatetun markkinoille ETA:ssa, kun tavaramerkin haltija on tuonut ne ETA:han siellä myytäväksi tai kun tavaramerkin haltija on saattanut ne kuluttajien saataville ETA:ssa omissa myymälöissään tai siihen sidoksissa olevan yhtiön myymälöissä, mutta se ei ole saanut niitä myydyksi.

Vaikka myynti, jonka avulla tavaramerkin haltija voi realisoida tavaramerkkinsä taloudellista arvoa, aiheuttaa direktiivillä myönnettyjen yksinoikeuksien sammumisen, sen sijaan kun tavaramerkin haltija maahantuo tavaroitaan myydäkseen niitä ETA:ssa tai kun se pitää niitä siellä kaupan, se ei saata niitä markkinoille edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla, koska tällaiset toimet eivät siirrä kolmansille oikeutta määrätä tavaramerkillä varustetuista tavaroista ja koska niiden avulla tavaramerkin haltija ei voi realisoida tavaramerkin taloudellista arvoa. Lisäksi tällaisten toimien jälkeenkin tavaramerkin haltijalla on intressi valvoa edelleen täysimääräisesti tavaramerkillään varustettuja tavaroita erityisesti niiden laadun takaamiseksi.

(ks. 40–42 ja 44 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3. Tavaramerkin haltijan ja Euroopan talousalueelle (ETA) sijoittautuneen toimijan välisen, tavaramerkillä varustettuja tavaroita koskevan kauppakirjan sisältämä määräys, jolla kielletään tavaran jälleenmyynti ETA:ssa, koskee yksinomaan tämän sopimuksen osapuolten välisiä suhteita. Se ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että tavara on saatettu markkinoille ETA:ssa ensimmäisen tavaramerkkidirektiivin 89/104, sellaisena kuin se on muutettuna sopimuksella ETA:sta, 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, eikä se näin ollen estä tavaramerkin haltijan yksinoikeuden sammumista tilanteessa, jossa tavara jälleenmyydään Euroopan talousalueella kiellon vastaisesti.

(ks. 54 ja 56 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)