Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Pääomien vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Pääomatulojen verotus – Lopullisen 25 prosentin verokannan mukainen verotus tai tavallinen tuloverotus, jossa sovelletaan puolitettua verokantaa – Rajoittaminen asianomaisesta jäsenvaltiosta saatuihin tuloihin – Ulkomailta saatujen pääomatulojen tavallisen tuloveron alaisuutta ilman alennettua verokantaa ei voida hyväksyä – Oikeuttamisperustetta ei ole

(EY:n perustamissopimuksen 73 b artikla ja 73 d artiklan 1 ja 3 kohta (joista on tullut EY 56 artikla ja EY 58 artiklan 1 ja 3 kohta))

Tiivistelmä

Perustamissopimuksen 73 b artikla ja 73 d artiklan 1 ja 3 kohta (joista on tullut EY 56 artikla ja EY 58 artiklan 1 ja 3 kohta) ovat esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan ainoastaan ne henkilöt, jotka ovat saaneet pääomatuloja asianomaisesta jäsenvaltiosta, voivat valita lopullisen 25 prosentin verokannan mukaisen veron ja tavallisen tuloverotuksen, jossa sovelletaan puolitettua verokantaa, välillä, kun siinä taas säädetään, että toisesta jäsenvaltiosta saadut pääomatulot ovat aina tavallisen tuloveron alaisia ilman verokannan alennusta.

Tämän kaltaiset verosäännökset ovat kielletty pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus siltä osin kuin ne vaikuttavat siten, että kyseessä olevassa jäsenvaltiossa asuvien verovelvollisten kiinnostus sijoittaa pääomiaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin yhtiöihin vähenee; säännökset rajoittavat samalla myös muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhtiöiden mahdollisuuksia kerätä pääomaa kyseessä olevassa jäsenvaltiossa.

Näitä säännöksiä ei voida perustella sillä, että tilanteet ovat objektiivisesti katsoen erilaisia, mikä voi perustamissopimuksen 73 d artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan olla perusteena erilaiselle verokohtelulle. Kyseessä olevassa jäsenvaltiossa yleisesti verovelvolliset osakkeenomistajat, jotka saavat pääomatuloja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta yhtiöltä, ovat siis vastaavassa tilanteessa kuin ne kyseessä olevassa jäsenvaltiossa yleisesti verovelvolliset osakkeenomistajat, jotka saavat pääomatuloja tähän samaan jäsenvaltioon sijoittautuneelta yhtiöltä, kun tarkastellaan sellaista verosäännöstä, jonka tarkoituksena on lieventää niiden yhtiöiden, joihin sijoitus on tehty, jakamien voittojen kaksinkertaisen verotuksen, yhtiöveron ja sitten tuloveron, vaikutuksia.

Koska muutoinkaan kyseessä olevan veroedun, jonka kyseessä olevassa jäsenvaltiossa asuvat verovelvolliset saavat tästä jäsenvaltiosta saamiensa pääomatulojen osalta, saamisen ja sen, että yhtiöiden voitoista on kannettu yhtiövero, välillä ei ole suoraa yhteyttä ja koska luonnollisten henkilöiden tulovero ja yhtiövero ovat lisäksi kaksi eri veroa, jotka koskevat eri verovelvollisia, ja kun otetaan huomioon, että tavoiteltuun päämäärään eli kahdenkertaisen verotuksen lieventämiseen ei mitenkään vaikuttaisi se, että myös toisesta jäsenvaltiosta pääomatuloja saaneet henkilöt voisivat hyötyä näistä verosäännöksistä, ei näitä säännöksiä voida perustella verojärjestelmän johdonmukaisuuden säilyttämisen tarpeella.

Edelleen, koska tällainen yhteys puuttuu, sitä, että toisesta jäsenvaltiosta pääomatuloja saaneille henkilöille ei myönnetä mainittuja veroetuja, ei voida perustella sillä seikalla, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yhtiöiden tulojen verotus on tässä toisessa jäsenvaltiossa alhainen. Perusvapauden vastaista epäedullista verokohtelua ei voida muutoinkaan perustella muilla veroeduilla, vaikka tällaisia etuja olisikin olemassa.

Myöskään verotulojen vähentymistä ei voida pitää yleisen edun mukaisena pakottavana syynä, jolla voitaisiin perustella toimenpide, joka lähtökohtaisesti rajoittaa perusvapautta.

(ks. 20–22, 28, 31, 32, 34–36, 38, 40, 42, 43 ja 49 kohta sekä tuomiolauselman 1 ja 2 kohta)