Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Ympäristö — Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi — Direktiivi 85/337/ETY — Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuus tehdä arviointi ennen luvan myöntämistä — 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu luvan käsite — Päätös, jolla vahvistetaan uusia ehtoja louhinnan uudelleen aloittamista koskevalle hankkeelle, kuuluu käsitteen alaan — (Neuvoston direktiivin 85/337/ETY 1 artiklan 2 kohta, 2 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 2 kohta)

2. Ympäristö — Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi — Direktiivi 85/337/ETY — Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuus tehdä arviointi ennen luvan myöntämistä — Velvollisuus, joka ei ole välittömästi yhteydessä jonkin direktiivin perusteella kolmannelle kuuluvan velvollisuuden täytäntöönpanoon — Yksityisen mahdollisuus vedota direktiiviin — (Neuvoston direktiivin 84/337/ETY 1 artiklan 2 kohta, 2 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 2 kohta)

3. Ympäristö — Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi — Direktiivi 85/337/ETY — Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuus tehdä arviointi ennen luvan myöntämistä — Arvioinnin laiminlyöminen — Viranomaisten velvollisuus korjata laiminlyönti — Ulottuvuus — Kansallisten menettelysääntöjen soveltaminen — (EY 10 artikla; neuvoston direktiivin 85/337/ETY 2 artiklan 1 kohta)

Tiivistelmä

1. Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY 2 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan myöntämistä arvioidaan niiden hankkeiden vaikutukset, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, luettuna yhdessä direktiivin 4 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kun vuoden 1991 Planning and Compensation Actin (maankäytön suunnittelusta ja vahingonkorvauksesta annettu Ison-Britannian laki) 22 §:n ja kyseisen lain liitteen 2, jossa säädetään louhintalupia (old mining permissions) koskevasta erityisjärjestelmästä, kaltaisia säännöksiä sovelletaan, toimivaltaisten viranomaisten tekemiin päätöksiin, joiden johdosta louhoksen toiminta voidaan aloittaa uudelleen, sisältyy kokonaisuudessaan mainitun direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lupa, joten toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittaessa velvollisuus arvioida ympäristövaikutukset.

Useisiin vaiheisiin jakautuvassa lupamenettelyssä kyseinen arviointi on lähtökohtaisesti suoritettava heti kun kaikkien niiden vaikutusten, joita hankkeella voi olla ympäristöön, yksilöiminen ja arvioiminen on mahdollista.

(ks. 42 ja 53 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Silloin kun asianomaisella jäsenvaltiolla on velvollisuus varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset arvioivat louhoksen ympäristövaikutukset, ja kun kyseinen velvollisuus ei ole välittömästi yhteydessä jonkin kyseisen louhoksen omistajille direktiivin 85/337/ETY perusteella kuuluvan velvollisuuden täytäntöönpanoon, se, että louhoksen omistajien on sen johdosta, että valtio on täyttänyt kyseisen velvollisuuden myöhässä, hyväksyttävä louhinnan lopettaminen arvioinnin valmistumiseen saakka, ei voi estää yksityistä vetoamasta mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohtaan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan kanssa.

Pelkät kielteiset vaikutukset kolmansien oikeuksiin, vaikka ne olisivat varmoja, eivät näet ole peruste kieltää yksityistä vetoamasta direktiivin säännöksiin asianomaista jäsenvaltiota vastaan.

(ks. 57, 58 ja 61 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. EY 10 artiklan perusteella jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on toimivaltansa rajoissa velvollisuus ryhtyä kaikkiin yleis- tai erityistoimenpiteisiin sen korjaamiseksi, että direktiivin 85/337/ETY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hankkeen ympäristövaikutusten arviointi on laiminlyöty.

Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden menettelyllistä autonomiaa koskevan periaatteen nojalla sovellettavat menettelysäännöt annetaan kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä edellyttäen kuitenkin, että nämä säännöt eivät ole epäedullisempia kuin ne, joilla säännellään jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vastaavia tilanteita (vastaavuusperiaate), ja ettei niillä tehdä yhteisön oikeusjärjestyksellä annettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate).

Kansallisen tuomioistuimen on tältä osin todettava, onko kansallisen oikeuden mukaan mahdollista, että jo myönnetty lupa peruutetaan tai sitä lykätään siten, että kyseisen hankkeen ympäristövaikutukset voidaan arvioida direktiivin vaatimusten mukaisesti, tai vaihtoehtoisesti, onko yksityisellä, jos se siihen suostuu, mahdollisuus vaatia korvausta kärsimästään vahingosta.

(ks. 70 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)