Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Sosiaalipolitiikka - Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu - Työajan järjestämisen tietyistä erityispiirteistä annettu direktiivi 93/104/EY - Työajan ja lepoajan käsitteet

(Neuvoston direktiivin 93/104/EY 2 artiklan 1 ja 2 kohta)

2. Sosiaalipolitiikka - Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu - Työajan järjestämisen tietyistä erityispiirteistä annettu direktiivi 93/104/EY - Työajan käsite - Lääkärit - Lääkärin fyysistä paikallaoloa sairaalassa edellyttävä päivystys kuuluu käsitteen alaan

(Neuvoston direktiivin 93/104/EY 2 artiklan 1 kohta)

3. Sosiaalipolitiikka - Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu - Työajan järjestämisen tietyistä erityispiirteistä annettu direktiivi 93/104/EY - Lääkärit - Lääkärin fyysistä paikallaoloa sairaalassa edellyttävä päivystys - Sellaista kansallista lainsäädäntöä ei voida hyväksyä, jossa sallitaan, että ainoastaan jaksot, joiden kuluessa toimintaa on todellisuudessa päivystyksen aikana harjoitettu, tasataan

(Neuvoston direktiivi 93/104/EY)

4. Sosiaalipolitiikka - Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu - Työajan järjestämisen tietyistä erityispiirteistä annettu direktiivi 93/104/EY - Direktiivin 17 artiklassa säädetyt poikkeukset - Päivystys sairaaloissa ja vastaavissa laitoksissa - Vuorokautisen lepoajan lyhentämisen edellytys - Vastaavanlaiset korvaavat lepoajat - Rajat

(Neuvoston direktiivin 93/104/EY 17 artiklan 2 kohta)

Tiivistelmä

$$1. Työajan järjestämisen tietyistä erityispiirteistä annetussa direktiivissä 93/104/EY tarkoitettujen "työajan" ja "lepoajan" käsitteitä ei pidä tulkita eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien säännösten mukaisesti, vaan ne ovat yhteisön oikeuden käsitteitä, jotka on määriteltävä objektiivisten ominaispiirteiden avulla kyseisen direktiivin systematiikan ja tarkoituksen valossa. Vain tällaisella itsenäisellä tulkinnalla voidaan varmistaa direktiivin täysi tehokkuus ja kyseisten käsitteiden yhdenmukainen tulkinta kaikissa jäsenvaltioissa. Se, että työajan käsitteen määritelmässä viitataan "kansalliseen lainsäädäntöön ja/tai käytäntöön", ei merkitse sitä, että jäsenvaltiot voisivat yksipuolisesti määritellä tämän käsitteen sisällön. Nämä jäsenvaltiot eivät näin ollen voi asettaa minkäänlaisia ehtoja työntekijöiden oikeudelle siihen, että työskentelyjaksot ja vastaavasti lepoajat otetaan asianmukaisesti huomioon, sillä tämä oikeus perustuu suoraan kyseisen direktiivin säännöksiin.

( ks. 58 ja 59 kohta )

2. Työajan järjestämisen tietyistä erityispiirteistä annettua direktiiviä 93/104/EY on tulkittava siten, että lääkärin fyysistä paikallaoloa sairaalassa edellyttävää päivystystä on pidettävä kokonaisuudessaan kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna työaikana, vaikka asianomaisella on lupa levätä työpaikallaan niinä jaksoina, joina häntä ei pyydetä suorittamaan työtehtäviä, minkä vuoksi direktiivi on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan tällaiseen päivystysjaksoon sisältyviä jaksoja, joiden aikana työntekijä ei tee työtä, pidetään lepoaikana.

Katsottaessa, että direktiivissä 93/104/EY tarkoitetun "työajan" käsitteen ominaispiirteet sisältyvät lääkärien sairaalassa suorittamiin päivystysjaksoihin, on ratkaisevana pidettävä sitä, että lääkäreillä on velvollisuus olla fyysisesti paikalla työnantajan määrittämässä paikassa ja tämän käytettävissä, jotta he voisivat tarvittaessa välittömästi suorittaa työtehtäviä. Tältä osin näiden velvollisuuksien, joiden vuoksi kyseisten lääkärien on mahdotonta valita oleskelupaikkaansa varallaolojaksoina, on katsottava kuuluvan heidän tehtäviensä harjoittamiseen. Tätä johtopäätöstä ei muuta se, että työnantaja antaa lääkärin käyttöön lepohuoneen, jossa tämä voi oleskella niin kauan kuin hänen työsuoritustaan ei tarvita. Tätä tulkintaa ei voida kyseenalaistaa väitteillä taloudellisista ja organisatorisista vaikutuksista.

( ks. 63, 64, 66 ja 71 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta )

3. Työajan järjestämisen tietyistä erityispiirteistä annettua direktiiviä 93/104/EY on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan fyysistä paikallaoloa sairaalassa edellyttävän päivystyksen osalta tarvittaessa työehtosopimuksessa tai työehtosopimuksen perusteella tehdyssä yrityskohtaisessa sopimuksessa voidaan sallia, että ainoastaan ne päivystysjaksot, joiden kuluessa työntekijä on todellisuudessa harjoittanut ammattiaan, tasataan.

( ks. 103 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta )

4. Jotta työajan järjestämisen tietyistä erityispiirteistä annetun direktiivin 17 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksia voidaan soveltaa 11 tunnin yhtäjaksoisen vuorokautisen lepoajan lyhentämiseen säännöllisen työajan lisäksi suoritettavan päivystyksen vuoksi, edellytetään, että kyseisille työntekijöille myönnetään vastaavanlaiset korvaavat lepoajat ajankohtina, jotka seuraavat välittömästi vastaavia työskentelyjaksoja. Lisäksi tällainen vuorokautisen lepoajan lyhentäminen ei voi missään oloissa johtaa kyseisen direktiivin 6 artiklassa säädetyn viikoittaisen enimmäistyöajan ylittämiseen.

( ks. 103 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta )