Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Muutoksenhaku - Valitusperusteet - Tosiseikkojen virheellinen arviointi - Tutkimatta jättäminen

(EY 225 artikla; EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artikla)

2. Välitoimet - Täytäntöönpanon lykkääminen - Sellaisen pankkitakauksen asettamisvelvollisuuden täytäntöönpanon lykkääminen, joka on edellytyksenä sille, että sakkoa ei peritä välittömästi - Myöntämisedellytykset - Vakava ja korjaamaton vahinko - Yritysten yhteenliittymän objektiivisten intressien jatkaa toimintaansa huomioonottaminen erillään kyseisen yhteenliittymän jäsenten intresseistä - Kun yhteenliittymän intressit eivät ole itsenäisiä yhteenliittymän jäseninä olevien yritysten intresseihin nähden, yhteenliittymän intressejä ei voida ottaa huomioon erillään jäsenten intresseistä

(EY 242 artikla)

Tiivistelmä

$$1. Sitä, miten välitoimista päättävä tuomioistuin on arvioinut yritysten yhteenliittymän tekemien päätösten sitovaa luonnetta kyseisen yhteenliittymän jäseniin nähden, ei voida asettaa kyseenalaiseksi muutoksenhaun yhteydessä. EY 225 artiklan ja EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan mukaan muutosta voidaan näet hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin ja sen perusteena on oltava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta puuttuva toimivalta, asian käsittelyssä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, joka on hakijan edun vastainen, tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tapahtunut yhteisöjen oikeuden rikkominen.

( ks. 38 ja 45 kohta )

2. Silloin kun riita koskee kilpailusääntöjen rikkomista, joka perustuu yritysten yhteenliittymän tekemään päätökseen, ja kun tässä yhteydessä todetaan, että yhteenliittymän objektiiviset intressit eivät ole riippumattomia sen jäseninä olevien yritysten intresseistä, välitoimista päättävä tuomioistuin, jolta on haettu komission kyseiselle yhteenliittymälle sakon määräävän päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, ei voi arvioida yhteenliittymän intressiä jatkaa toimintaansa erillään edellä mainittujen yritysten intressistä.

Vastakkaisen näkemyksen omaksuminen merkitsisi käytännössä sitä, että kaikilla sellaisilla yritysten yhteenliittymillä, jotka ovat nostaneet kumoamiskanteen komission päätöksestä, jolla määrätään sakko, jonka määrä on laskettu kunkin yhteenliittymään osallistuneen yrityksen liikevaihdon perusteella, olisi järjestelmällisesti mahdollisuus saada kyseisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätyksi.

Tällaista näkemystä ei voida hyväksyä, etenkään siinä varsin erityisessä tilanteessa, jossa vapautusta vaaditaan pankkitakauksen asettamista koskevasta velvollisuudesta, joka on edellytyksenä sille, ettei komission määräämää sakkoa aleta välittömästi periä. Tällainen hakemus voidaan näet hyväksyä ainoastaan silloin, kun kyseessä ovat poikkeukselliset olosuhteet.

Pelkästään se, että yritysten yhteenliittymän jäsenet ovat ilmoittaneet yksipuolisesti kieltäytyvänsä auttamasta kyseistä yhteenliittymää, ei riitä sulkemaan pois sitä mahdollisuutta, etteikö myös yhteenliittymän jäsenten taloudellista tilannetta voitaisi ottaa huomioon. Väitetyn vahingon laajuus ei näet voi riippua täytäntöönpanon lykkäämistä vaatineen yhteenliittymän jäsenten yksipuolisesta tahdonilmauksesta silloin, kun yhteenliittymän ja sen jäsenten intressit ovat samansuuntaisia.

( ks. 42-44 ja 46 kohta )