Asia C-53/23

Asociația ”Forumul Judecătorilor din România”
ja
Asociația ”Mișcarea pentru Apărarea Statutului Procurorilor”

vastaan

Parchetul de pe lângă Înalta Curte de Casaţie şi Justiţie - Procurorul General al României

(Ennakkoratkaisupyyntö – Curtea de Apel Piteşti)

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 8.5.2024

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeusvaltio – Oikeuslaitoksen riippumattomuus – SEU 19 artiklan 1 kohta – Yhteistyö- ja seurantamekanismi – Viitetavoitteet, joihin Romania on sitoutunut – Korruptiontorjunta – Oikeuslaitoksen sisäisten rikosten tutkinta – Sellaisten syyttäjien nimitysten riitauttaminen, joilla on toimivalta toimittaa tällainen tutkinta – Tuomareita ja syyttäjiä edustavien ammattiyhdistysten asiavaltuus

1. Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Tarvittavien muutoksenhakukeinojen käyttöön ottaminen tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi – Tuomareiden riippumattomuutta koskevan periaatteen noudattaminen – Sellaisten syyttäjien nimittäminen, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan – Kansallinen lainsäädäntö, joka koskee kumoamiskanteita tällaisten syyttäjien nimitysten riitauttamiseksi – Tuomareita ja syyttäjiä edustava ammattiyhdistys – Asiavaltuus – Ei ole – Hyväksyttävyys

   (SEU 2 artikla ja SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 ja 47 artikla; Århusin yleissopimus; neuvoston direktiivi 2000/78)

   (ks. 35–37, 40–44, 52 ja 57–64 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin on Curtea de Apel Piteştin (Piteştin ylioikeus, Romania) vireille panemassa ennakkoratkaisumenettelyssä todennut, ettei unionin oikeus velvoita jäsenvaltioita sallimaan tuomareita ja syyttäjiä edustavien ammattiyhdistysten nostaa kumoamiskannetta päätöksistä, jotka koskevat sellaisten syyttäjien nimittämistä, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan.

Vuonna 2022 kaksi tuomareita ja syyttäjiä edustavaa ammattiyhdistystä Asociaţia ”Forumul Judecătorilor din România” ja Asociația ”Mișcarea pentru Apărarea Statutului Procurorilor” nosti kanteen, jossa ne vaativat kumoamaan osittain sellaisten syyttäjien nimitystä koskevan päätöksen, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä koskevissa korruptioasioissa. Nämä yhdistykset vetosivat kanteessaan pääasiallisesti siihen, että päätöksen perusteena oleva kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tuonut esiin sen, että Romanian menettelysääntöjen mukaan sen pitäisi todeta, ettei kumoamiskanne täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Näin on siksi, että yhdistysten osalta Înalta Curte de Casație și Justițien (ylin tuomioistuin, Romania) oikeuskäytännössä tällaisen kanteen tutkittavaksi ottamiselta edellytetään, että laillisuusvalvontaan saatetun hallintotoimen ja kantajana olevan yhdistyksen välittömän tarkoituksen ja sen ajamien tavoitteiden välillä on suora yhteys. Ylin tuomioistuin on lukuisissa tuomioissaan katsonut, ettei tuomareita ja syyttäjiä edustavilla ammattiyhdistyksillä ollut oikeussuojan tarvetta tuomareiden ja syyttäjien nimityksiin liittyvien päätösten osalta.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa kuitenkin, että pääasian kantajat ovat tavoitelleet tehokasta oikeussuojaa unionin oikeuteen kuuluvalla alalla. Asiassa on siis sen mukaan tarpeen selvittää, onko Romanian ylimmän tuomioistuimen tulkinta kansallisista menettelysäännöistä ristiriidassa SEU 2 artiklan ja SEU 19 artiklan 1 kohdan kanssa, kun näitä määräyksiä tarkastellaan yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 12 ja 47 artiklan kanssa. Tämän vuoksi se on päättänyt pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensimmäiseksi unionin tuomioistuin korostaa, että ellei vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteesta muuta johdu, jäsenvaltioiden tehtävänä on lähtökohtaisesti määrittää yksityisen asiavaltuus ja oikeussuojan tarve loukkaamatta kuitenkaan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, mistä jäsenvaltioiden on huolehdittava SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Jäsenvaltioilla on tosin tietyissä tilanteissa velvollisuus sallia edustuksellisten yhdistysten ajaa kannetta ympäristön suojelemiseksi tai syrjinnän poistamiseksi ( 1 ). On kuitenkin huomattava, että nämä toteamukset perustuvat menettelyllisiin oikeuksiin, jotka on erikseen myönnetty edustuksellisille yhdistyksille tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevalla yleissopimuksella ( 2 ) tai johdetun oikeuden toimilla ( 3 ). Näilläkin aloilla jäsenvaltiot voivat vapaasti antaa edustuksellisille yhdistyksille asiavaltuuden tai olla antamatta sitä, elleivät edellä mainittu yleissopimus tai tällaiset johdetun oikeuden toimet nimenomaisesti velvoita niitä tunnustamaan sitä.

Tuomareita ja syyttäjiä edustavien ammattiyhdistysten osalta mikään unionin oikeussääntö ei kuitenkaan velvoita jäsenvaltioita takaamaan niille menettelyllisiä oikeuksia, jotka antaisivat niille mahdollisuuden riitauttaa kaikki tuomareiden asemaa koskevan kansallisen säännön tai toimen väliset mahdolliset ristiriidat unionin oikeuden kanssa. Velvollisuudesta säätää muutoksenhakukeinoista ja menettelyistä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla ei näin ollen johdu, että jäsenvaltioilla olisi yleinen velvollisuus taata tällaisille yhdistyksille oikeus nostaa kanne tämänkaltaisen unionin oikeuden vastaisuuden perusteella.

Toiseksi unionin tuomioistuin toteaa katsoneensa oikeuskäytännössään, että tietyissä tapauksissa jäsenvaltioiden on tuomareiden riippumattomuuden vaatimuksen noudattamisen turvaamiseksi otettava käyttöön tiettyjä sellaisia oikeussuojakeinoja, joiden avulla kyetään valvomaan tuomareiden uraan tai kansallisten tuomioistuinten kokoonpanoon vaikuttavien kansallisten toimenpiteiden lainmukaisuutta. Jäsenvaltioilla on joka tapauksessa velvollisuus taata se, että niiden syyttäjien toimintaa, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, säännellään tehokkailla säännöillä, jotka ovat kaikilta osin tuomareiden riippumattomuuden vaatimuksen mukaisia. Syyttäjien nimittäminen ei myöskään lähtökohtaisesti koske tuomareita ja syyttäjiä edustavia ammattiyhdistyksiä suoraan silloinkaan, kun kyse on syyttäjistä, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, eikä tällaisille yhdistyksille tarvitse unionin oikeuden nojalla yleisesti tunnustaa erityisiä menettelyllisiä oikeuksia.

Pelkästään se, ettei kansallisessa lainsäädännössä sallita näiden ammattiyhdistysten nostaa kumoamiskannetta päätöksistä, jotka koskevat sellaisten syyttäjien nimittämistä, joilla on toimivalta syytetoimiin tuomareita ja syyttäjiä vastaan, ei riitä herättämään yksityisissä perusteltuja epäilyjä tuomareiden riippumattomuuden osalta.

Tuomareita ja syyttäjiä edustavien ammattiyhdistysten oikeutta ajaa kannetta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia toimenpiteitä vastaan ei myöskään voida johtaa perusoikeuskirjan 47 artiklasta. Unionin tuomioistuin on näet jo todennut, että yhdistyksen, joka vetoaa kansallisessa tuomioistuimessa ristiriitaan SEU 19 artiklan 1 kohdan ja sellaisen kansallisen lainsäädännön välillä, joka koskee tuomareiden ja syyttäjien nimittämistä, ei voida katsoa pelkästään tästä syystä vedonneen perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla sellaisen oikeuden loukkaamiseen, joka sillä on jonkin unionin oikeussäännön nojalla ( 4 ).

( 1 ) Ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Protect Natur-, Arten- und Landschaftsschutz Umweltorganisation (C-664/15, EU:C:2017:987, 58 kohta) ja tuomio 23.4.2020, Associazione Avvocatura per i diritti LGBTI (C-507/18, EU:C:2020:289, 60 kohta).

( 2 ) Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus, joka allekirjoitettiin 25.6.1998 Århusissa ja hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL 2005, L 124, s. 1).

( 3 ) Kuten yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16).

( 4 ) Ks. vastaavasti tuomio 20.4.2021, Repubblika (C-896/19, EU:C:2021:1, 43 ja 44 kohta).