Asia C-298/22

Caixa Geral de Depósitos SA,
Banco Português de Investimento SA (BPI),
Caixa Central de Crédito Agrícola Mútuo CRL,
Banco Santander Totta SA,
Banco Comercial Português SA
Banco BPN/BIC Português SA,
Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA, Portugalin sivuliike,
Barclays Bank Plc,
Caixa Económica Montepio Geral - Caixa Económica Bancária SA,
Unión de Creditos Imobiliarios SA - Estabelecimento Financeiro de Crédito SOC ja
Banco Espírito Santo, SA, selvitystilassa,

vastaan

Autoridade da Concorrência

(Tribunal da Concorrência, Regulação e Supervisãon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 29.7.2024

Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – Kartellit – Kilpailua rajoittava vaikutus – Yhteistoimintajärjestelyjen kielto – SEUT 101 artikla – Yritysten väliset sopimukset – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Tietojenvaihto luottolaitosten välillä – Kaupallisia ehtoja ja tuotannon arvoja koskevat tiedot – Strategiset tiedot

1. Kartellit – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen ja vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen erottaminen toisistaan – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Riittävä vahingollisuus – Riittävä todentaminen

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta)

   (ks. 33, 35 ja 36 kohta)

2. Kartellit – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kartellin sisältö ja tavoite sekä sen kehityksen taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys – Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen ja vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen erottaminen toisistaan – Sopimuspuolten aikomus rajoittaa kilpailua – Arviointiperuste, joka ei ole välttämätön – Tarkoitukseen perustuva kilpailusääntöjen rikkominen – Riittävä vahingollisuus – Arviointiperusteet – Tarve tutkia kilpailunvastaisen toiminnan vaikutukset kilpailuun – Ei ole

   (SEUT 101 artikla)

   (ks. 37–43 kohta)

3. Kartellit – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidasssa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä – Luottamuksellisten ja strategisten tietojen vaihto luottolaitosten välillä – Tietojenvaihto, jolla voidaan poistaa epätietoisuus kyseessä olevien yritysten tulevasta käyttäytymisestä – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Tarve osoittaa, että tietojenvaihtoon osallistuneet yritykset tosiasiallisesti ottavat tiedot huomioon – Ei ole

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta)

   (ks. 44–57, 63, 64, 66, 70–72, 75–77, 79, 81, 84, 85 ja 88 kohta)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin, jolle Tribunal da Concorrência, Regulação e Supervisão (kilpailu-, sääntely- ja valvonta-asioiden tuomioistuin, Portugali) on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön, lausuu edellytyksistä, joilla ”itsenäistä” tietojenvaihtoa eli tietojenvaihtoa, joka ei ole kilpailua rajoittavaan yhdenmukaistettuun menettelytapaan nähden liitännäinen, voidaan pitää SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.

Nyt esillä olevassa asiassa Autoridade da Concorrência (Portugalin kilpailuviranomainen) totesi, että useat luottolaitokset olivat rikkoneet kansallisia kilpailuoikeuden sääntöjä sekä SEUT 101 artiklaa, kun ne olivat toukokuun 2002 ja maaliskuun 2013 välisenä aikana osallistuneet yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jonka tarkoituksena on rajoittaa kilpailua asuntoluottomarkkinoilla, kulutusluottomarkkinoilla ja yritysluottomarkkinoilla.

Kyseinen menettelytapa muodostui ”itsenäisestä” tietojenvaihdosta, joka koski luottoliiketoimiin sovellettavia nykyisiä ja tulevia ehtoja, erityisesti korkomarginaaleja ja riskimuuttujia, sekä kyseisen tietojenvaihdon osapuolten yksilöllisiä tuotantolukuja.

Portugalin kilpailuviranomainen määräsi 9.9.2019 antamallaan päätöksellä mainituille luottolaitoksille seuraamuksena sakon. Suurin osa viimeksi mainituista nosti kyseisestä päätöksestä kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi, että kyseinen tietojenvaihto, joka tapahtui markkinoilla, jotka ovat keskittyneet voimakkaasti ja joilla on markkinoille pääsyn esteitä, on omiaan alentamaan kilpailupainetta ja epävarmuutta, joka liittyi kilpailijoiden strategiseen käyttäytymiseen markkinoilla, mikä voisi johtaa kilpailua rajoittavaan epäviralliseen yhteensovittamiseen, ja päätti kysyä unionin tuomioistuimelta, onko tällainen tietojenvaihto SEUT 101 artiklan mukaista.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Aluksi unionin tuomioistuin muistuttaa, että kilpailijoiden välinen tietojenvaihto voi olla SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kilpailunrajoitus myös tarkoituksensa perusteella, jos se kuuluu sellaiseen yhteensovittamisen muotoon, jonka on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta kyseessä olevan tietojenvaihdon yhteydessä.

Tämä merkitsee sisältönsä osalta ensinnäkin sitä, että sillä on ominaispiirteitä, jotka liittyvät sellaiseen yritysten välisen yhteensovittamisen muotoon, joka voi johtaa sellaisiin kilpailuolosuhteisiin, jotka eivät vastaa tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla. Normaalin kilpailun moitteeton toiminta markkinoilla edellyttää kuitenkin tiettyä avoimuutta näillä markkinoilla vallitsevaan tilanteeseen nähden. Ainoastaan tämän edellytyksen täyttyessä markkinat voivat nimittäin olla tehokkaat. Avoimuus taloudellisten toimijoiden välillä on lähtökohtaisesti omiaan ainakin muilla kuin oligopolistisilla markkinoilla myötävaikuttamaan tarjoajien välisen kilpailun lisääntymiseen. Sitä vastoin on niin, että jotta markkinat toimivat tavanomaisissa olosuhteissa, jokaisen talouden toimijan on yhtäältä itsenäisesti päätettävä toimintalinjasta, jota se aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla, ja toisaalta sen on oltava epävarma ainakin sen suhteen, minä ajankohtana, missä laajuudessa ja millä tavoin sen kilpailijat toteuttavat markkinakäyttäytymisen tulevan muutoksen.

Kyseessä olevan tietojenvaihdon asiayhteyden suhteen on välttämätöntä, että kyseessä olevan tietojenvaihdon olosuhteissa kaikki sellainen yhteensovittaminen, joka ominaisuuksiltaan muistuttaa kyseessä olevaa tietojenvaihtoa, voisi onnistua ainoastaan sellaisissa kilpailuolosuhteissa, jotka eivät vastaisi tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla, kun otetaan huomioon kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonne, markkinoiden toimintaan liittyvät tosiasialliset olosuhteet ja markkinoiden rakenne.

Mitä tulee tietojenvaihdon ”objektiivisiin päämääriin”, tarkoitukseen perustuvana rajoituksena on pidettävä tietojenvaihtoa, jonka tarkoituksena ei muodollisesti ole kilpailun rajoittaminen mutta jota ei sen muoto ja asiayhteys huomioon ottaen voida selittää muutoin kuin sellaiseen tavoitteeseen pyrkimisellä, joka on ristiriidassa vapaan kilpailun periaatteen jonkin osatekijän kanssa.

Tästä seuraa, että koska jokaisen talouden toimijan on oltava edelleen epätietoinen muiden osallistujien tulevasta käyttäytymisestä kyseisillä markkinoilla, tietojenvaihdon, jonka avulla tällainen epätietoisuus voidaan poistaa, voidaan katsoa kuuluvan sellaiseen yritysten välisen yhteensovittamisen muotoon, jonka on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta.

Tältä osin ei ole edes tarpeen osoittaa, että kyseisen tietojenvaihdon asiayhteydessä vaihdetut tiedot voivat voivat ainoastaan johtaa siihen, että tähän tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset, jotka ovat kohtuullisen aktiivisia ja taloudellisesti rationaalisia, noudattavat hiljaisesti samaa toimintalinjaa jonkin sellaisen muuttujan osalta, jonka perusteella kilpailu kyseisillä markkinoilla muodostuu.

Riittää, että vaihdetut tiedot ovat yhtäältä luottamuksellisia eli ne eivät ole jo olleet kaikkien kyseisillä markkinoilla toimivien talouden toimijoiden tiedossa ja toisaalta strategisia eli ne voivat, sen jälkeen, kun tiedot on yhdistetty muihin tietojenvaihtoon osallistujilla jo oleviin tietoihin, mahdollisesti paljastaa strategian, jota jotkin näistä osallistujista aikovat soveltaa yhden tai useamman sellaisen muuttujan osalta, joiden perusteella kilpailu merkityksellisillä markkinoilla muodostuu.

Tarkemmin ilmaistuna strategisen tiedon käsite on laajempi käsite, joka kattaa kaikki sellaiset tiedot, jotka eivät ole jo talouden toimijoiden tiedossa ja jotka tietojenvaihdon asiayhteydessä ovat omiaan vähentämään osallistujien epävarmuutta muiden osallistujien tulevasta käyttäytymisestä mainituilla markkinoilla sen suhteen, mikä muodostaa kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonteen, markkinoiden todellisten toimintaedellytysten ja markkinoiden rakenteen vuoksi yhden tai useamman sellaisen muuttujan, jonka perusteella kilpailu kyseisillä markkinoilla muodostuu.

Kun vaihdetut tiedot eivät koske aikomuksia muuttaa tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten käyttäytymistä merkityksellisillä markkinoilla vaan ajankohtaisia tai vanhoja tosiseikkoja, tietoja voidaan myös pitää strategisina, jos tietojenvaihtoon osallistuva yritys voi päätellä niistä riittävän täsmällisesti muiden tähän tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten tulevan käyttäytymisen tai niiden reaktiot mahdolliseen strategiseen liikkeeseen markkinoilla.

Näiden seikkojen valossa unionin tuomioistuin toteaa, että luottolaitosten välillä markkinoilla, jotka ovat keskittyneet voimakkaasti ja joilla on markkinoille pääsyn esteitä, tapahtuvaa tietojenvaihtoa, joka koskee kyseisillä markkinoilla toteutettaviin liiketoimiin sovellettavia ehtoja, on pidettävä tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, kun se sisältää muun muassa strategisia tietoja, jotka koskevat muiden tähän tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten tulevia aikomuksia jonkin sellaisen muuttujan osalta, jonka perusteella kilpailu kyseessä olevilla markkinoilla muodostuu.