Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62021CJ0829

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 29.6.2023.
TE ja RU vastaan Stadt Frankfurt am Main ja EF vastaan Stadt Offenbach am Main.
Ennakkoratkaisupyyntö – Maahanmuuttopolitiikka – Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema – Direktiivi 2003/109/EY – 9 artiklan 4 kohdan toinen alakohta, 14 artiklan 1 kohta, 15 artiklan 4 kohdan toinen alakohta, 19 artiklan 2 kohta ja 22 artikla – Kolmansien maiden kansalaisten oikeus pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaan jäsenvaltiossa – Se, että ensimmäinen jäsenvaltio on myöntänyt ”pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU- oleskeluluvan”, joka on voimassa rajoittamattoman ajan – Kolmannen maan kansalainen, joka on poissa ensimmäisen jäsenvaltion alueelta yli kuuden vuoden ajanjakson ajan – Tästä johtuva pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevan oikeuden menettäminen – Hakemus toisen jäsenvaltion direktiivin 2003/109/EY III luvun säännösten perusteella myöntämän oleskeluluvan uusimisesta – Se, että toinen jäsenvaltio hylkää hakemuksen kyseisen oikeuden menettämisen johdosta – Edellytykset.
Yhdistetyt asiat C-829/21 ja C-129/22.

Court reports – general – 'Information on unpublished decisions' section

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2023:525

Yhdistetyt asiat C-829/21 ja C-129/22

TE
ja
RU, jonka laillinen edustaja on TE,

vastaan

Stadt Frankfurt am Main

ja

EF

vastaan

Stadt Offenbach am Main

(Hessischer Verwaltungsgerichtshofin ja Verwaltungsgericht Darmstadtin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 29.6.2023

Ennakkoratkaisupyyntö – Maahanmuuttopolitiikka – Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema – Direktiivi 2003/109/EY – 9 artiklan 4 kohdan toinen alakohta, 14 artiklan 1 kohta, 15 artiklan 4 kohdan toinen alakohta, 19 artiklan 2 kohta ja 22 artikla – Kolmansien maiden kansalaisten oikeus pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaan jäsenvaltiossa – Se, että ensimmäinen jäsenvaltio on myöntänyt ”pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU- oleskeluluvan”, joka on voimassa rajoittamattoman ajan – Kolmannen maan kansalainen, joka on poissa ensimmäisen jäsenvaltion alueelta yli kuuden vuoden ajanjakson ajan – Tästä johtuva pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevan oikeuden menettäminen – Hakemus toisen jäsenvaltion direktiivin 2003/109/EY III luvun säännösten perusteella myöntämän oleskeluluvan uusimisesta – Se, että toinen jäsenvaltio hylkää hakemuksen kyseisen oikeuden menettämisen johdosta – Edellytykset

  1. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema – Direktiivi 2003/109 – Aseman peruuttaminen tai menettäminen – Perusteet – Se, että henkilö on ollut poissa hänelle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman myöntäneen jäsenvaltion alueelta yli kuuden vuoden ajanjakson ajan – Tästä johtuva kieltäytyminen uusimasta kyseisen direktiivin III luvun säännösten nojalla myönnettyä oleskelulupaa – Hyväksyttävyys – Edellytykset

    (SEU 4 artiklan 3 kohta; neuvoston direktiivin 2003/109 johdanto-osan 10 ja 11 perustelukappale sekä 2 artiklan c ja d alakohta, 8 artiklan 2 kohta, 9 artiklan 4 kohdan toinen ja kolmas alakohta, 14 artiklan 1 kohta, 15 artiklan 4 kohta, 16 artikla, 19 artiklan 2 kohta ja 22 artiklan 1 kohdan b alakohta)

    (ks. 41–45, 50–56, 61–73 ja 75 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

  2. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema – Direktiivi 2003/109 – Aseman peruuttaminen tai menettäminen – Perusteet – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa – Erilliset säännökset, joilla direktiivin 2003/109 9 artiklan 4 kohdan toinen alakohta ja 22 artiklan 1 kohdan b alakohta pannaan täytäntöön – Säännös, jossa säädetään kyseisen direktiivin III luvun säännöksiin perustuvan oleskeluluvan peruuttamisesta, jos pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskeva oikeus on menetetty sen myöntäneessä jäsenvaltiossa, ilman konkreettista viittausta johonkin kyseisen oikeuden menettämisperusteista – Hyväksyttävyys

    (Neuvoston direktiivin 2003/109 9 artiklan 4 kohdan toinen alakohta ja 22 artiklan 1 kohdan b alakohta)

    (ks. 77–84 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

  3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema – Direktiivi 2003/109 – Toisessa jäsenvaltiossa oleskelun edellytykset – Sellaisten asiakirjojen esittäminen, jotka osoittavat, että asianomaisella henkilöllä on asianmukainen asunto – Se, ettei tätä edellytystä ole pantu täytäntöön – Se, että hakemus oleskeluluvan myöntämisestä tai uusimisesta direktiivin 2003/109 III luvun nojalla hylätään kyseisen edellytyksen noudattamatta jättämisen johdosta – Tällaista hylkäämistä ei voida hyväksyä

    (SEUT 267 artikla; neuvoston direktiivin 2003/109 15 artiklan 4 kohdan toinen alakohta)

    (ks. 86 ja 88 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

Tiivistelmä

TE, joka on Ghanan kansalainen, ja EF, joka on Pakistanin kansalainen, saivat pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan Italiassa muun muassa lisämaininnoin ”illimitata” ([voimassa] rajoittamattomasti). TE saapui vuonna 2013 ja EF vuonna 2014 Saksan alueelle Italiasta. Heille Italiassa myönnetyn pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman perusteella Saksan viranomaiset myönsivät heille ulkomaalaisten oleskelua koskevan Saksan säännöstön ( 1 ) mukaisesti yhden vuoden voimassa olleen oleskeluluvan.

Sittemmin Saksan viranomaiset hylkäsivät TE:n ja EF:n hakemukset oleskeluluvan uusimisesta. Viimeksi mainitut riitauttivat kyseisen uusimatta jättämisen tuomioistuimissa. Erityisesti EF:n osalta uusimisen epääminen perustui direktiivin 2003/109 ( 2 ) 9 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädettyyn perusteeseen, jonka mukaan hän oli menettänyt oikeuden pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaan Italiassa, koska hän ei ollut enää oleskellut tässä jäsenvaltiossa yli kuuteen vuoteen. Sama peruste esitettiin TE:tä vastaan menettelyssä, joka koski hänen uusimishakemuksensa hylkäämisen riitauttamista.

Saksan tuomioistuimet eli Hessischer Verwaltungsgerichtshof (Hessenin osavaltion ylempi hallintotuomioistuin, Saksa), jonne TE valitti, ja Verwaltungsgericht Darmstadt (Darmstadtin hallintotuomioistuin, Saksa), jonne EF valitti, päättivät esittää unionin tuomioistuimelle useita kysymyksiä direktiivin 2003/109 tulkinnasta.

Unionin tuomioistuin täsmentää tuomiossaan muun muassa edellytyksiä pääasioissa kyseessä olevien päätösten kaltaiselle päätökselle, jolla kieltäydytään uusimasta kolmannen maan kansalaisen oleskelulupaa sillä perusteella, että tämä oli ollut poissa hänelle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman myöntäneen jäsenvaltion alueelta yli kuuden vuoden ajanjakson ajan ja oli näin ollen menettänyt oikeuden kyseiseen asemaan.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin toteaa aluksi, että oikeus pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaan ”ensimmäisessä jäsenvaltiossa” ( 3 ) on pakottava edellytys, joka kolmannen maan kansalaisen, joka haluaa saada tai uusia oleskeluluvan ”toisessa jäsenvaltiossa” ( 4 ) direktiivin 2003/109 III luvun säännösten nojalla, on ensin täytettävä. Tästä seuraa, että jos toinen jäsenvaltio toteaa, että asianomainen kolmannen maan kansalainen on menettänyt oikeutensa pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaan ensimmäisessä jäsenvaltiossa muun muassa sen perusteella, että hän on ollut poissa ensimmäisen jäsenvaltion alueelta yli kuuden vuoden ajanjakson ajan, kuten direktiivin 2003/109 9 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, tällainen toteamus on esteenä kyseisen oleskeluluvan uusimiselle.

Unionin tuomioistuin täsmentää sitten ajankohdasta, joka on merkityksellinen arvioitaessa edellytystä, joka koskee oikeutta pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaan, että tämä ajankohta on päivä, jona asianomainen kolmannen maan kansalainen jättää hakemuksensa oleskeluluvan uusimisesta direktiivin 2003/109 III luvun säännösten nojalla. Mikään ei kuitenkaan estä toista valtiota tekemästä uutta päätöstä, jolla kyseinen uusiminen evätään tai oleskelulupa peruutetaan mainitun direktiivin 22 artiklan nojalla, jos se katsoo, että pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskeva oikeus on menetetty ensimmäisessä jäsenvaltiossa kyseistä uusimishakemusta koskevan hallinto- tai tuomioistuinmenettelyn aikana.

Lopuksi unionin tuomioistuin korostaa, että todistustaakka, joka koskee oikeutta pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaan ensimmäisessä jäsenvaltiossa, on lähtökohtaisesti asianomaisella kolmannen maan kansalaisella. Direktiivistä 2003/109 ( 5 ) kuitenkin ilmenee, että voimassa olevan pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskeluluvan perusteella voidaan olettaa, että kyseisellä kansalaisella on edelleen oikeus kyseiseen asemaan. Tällainen olettama ei tosin ole sellainen, ettei sitä voisi kumota, sillä toinen jäsenvaltio voi joutua tutkimaan jonkin direktiivin 2003/109 9 artiklassa tarkoitetuista pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman menettämisperusteista. Tällainen kyseenalaistaminen edellyttää kuitenkin sen toteamista, että on olemassa riittävän konkreettisia ja yhtäpitäviä merkkejä siitä, että jotakin kyseisistä perusteista voidaan soveltaa.

Tässä asiayhteydessä unionin tuomioistuin erittelee tarkastukset, jotka toisen jäsenvaltion on tehtävä, jos tällaisia merkkejä on olemassa, direktiivin 2003/109 9 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn perusteen kannalta ottamalla tarvittaessa yhteyttä ensimmäiseen jäsenvaltioon avun pyytämiseksi tältä vilpittömän yhteistyön periaatteen ( 6 ) mukaisesti. Yhtäältä kolmannen maan kansalaista on ensin kehotettava esittämään näyttöä mahdollisista läsnäoloista ensimmäisen jäsenvaltion alueella kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kuuden vuoden ajanjakson aikana, sillä läsnäolo, joka kestää yhteensä vain muutamia päiviä, riittää estämään sen, että asianomainen menettäisi oikeutensa pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaan. Toiseksi on niin, että jos asianomainen on ollut poissa ensimmäisen jäsenvaltion alueelta yli kuuden vuoden ajanjakson ajan, toisen jäsenvaltion on direktiivin 2003/109 9 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan nojalla tarkastettava, onko ensimmäinen jäsenvaltio käyttänyt mahdollisuutta säätää, että pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen säilyttää ”erityisistä syistä” asemansa kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisen kaltaisen poissaolon aikana, ja jos näin on, sen on tarkastettava, onko ilmennyt tällainen erityinen syy.


( 1 ) Ulkomaalaisten oleskelusta, työskentelystä ja kotouttamisesta liittovaltion alueella 30.7.2004 annettu laki (Gesetz über den Aufenthalt, die Erwerbstätigkeit und die Integration von Ausländern im Bundesgebiet; BGBl. 2004 I, s. 1950), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasioihin.

( 2 ) Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/109/EY (EUVL 2004, L 16, s. 44), sellaisena kuin se on muutettuna 11.5.2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/51/EU (EUVL 2011, L 132, s. 1).

( 3 ) Direktiivin 2003/109 2 artiklan c alakohdan mukaan kyseessä on jäsenvaltio, joka myöntää henkilölle ensimmäisenä pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman.

( 4 ) Direktiivin 2003/109 2 artiklan d alakohdan mukaan kyseisellä ilmauksella tarkoitetaan ”mitä tahansa toista jäsenvaltiota paitsi sitä, joka on ensimmäisenä myöntänyt henkilölle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman ja jossa pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen käyttää oleskeluoikeuttaan”.

( 5 ) Erityisesti direktiivin 2003/109 15 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä alakohdasta, luettuna yhdessä direktiivin johdanto-osan 11 perustelukappaleen valossa.

( 6 ) Tämä periaate vahvistetaan SEU 4 artiklan 3 kohdassa.

Top