Asia C-598/21

SP
ja
CI

vastaan

Všeobecná úverová banka a.s

(Krajský súd v Prešoven esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 9.11.2023

Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Kulutusluottosopimus – Direktiivi 93/13/ETY – 1 artiklan 2 kohta – Pakottavaa lain säännöstä heijastava lauseke – 3 artiklan 1 kohta, 4 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta – Ennenaikaista erääntymistä koskeva sopimusehto – Tuomioistuinvalvonta – Oikeasuhteisuus kuluttajan sopimusrikkomuksiin nähden – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 38 artikla – Sopimus, jonka vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen – Kuluttajan kodin myynti tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä

1. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Soveltamisala – Pakottavia lakeja tai asetuksia heijastavien sopimusehtojen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle – Ennenaikaista erääntymistä koskeva lauseke – Direktiivin soveltaminen

   (Neuvoston direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohta)

   (ks. 63–71 kohta)

2. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – 3 artiklassa tarkoitettu kohtuuton sopimusehto – Kohtuuttomuuden arviointi kansallisessa tuomioistuimessa – Arviointiperusteet

   (Neuvoston direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohta, 4 artiklan 1 kohta ja 6 artiklan 1 kohta)

   (ks. 74–79 kohta)

3. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Sopimusehdon kohtuuttomuuden toteaminen – Ulottuvuus – Kansallinen säännöstö, joka koskee kuluttajan asuntoon kohdistuvan kiinteistövakuuden realisointia tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä – Sitä, että ennenaikaista erääntymistä koskevan ehdon kohtuuttomuutta koskevassa tuomioistuinvalvonnassa ei oteta huomioon, onko elinkeinonharjoittajan mahdollisuus käyttää kyseiseen ehtoon perustuvaa oikeutta oikeasuhteinen, ei voida hyväksyä

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 38 artikla; neuvoston direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohta, 4 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta)

   (ks. 80–90 kohta ja tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Pääasian valittajat SP ja CI tekivät sopimuksen kulutusluotosta, joka oli maksettava takaisin 20 vuoden kuluessa ja jonka vakuutena oli kiinnitys kiinteään omaisuuteen eli omakotitaloon, jossa oli heidän kotinsa.

Valittajien takaisinmaksun laiminlyönnin johdosta luotonantaja vaati alle vuoden kuluttua kyseisen luottosopimuksen tekemisestä kyseiseen sopimukseen perustuvien määrien takaisinmaksua kokonaisuudessaan kyseiseen sopimukseen sisältyvän ennenaikaista erääntymistä koskevan sopimusehdon perusteella. Tämän jälkeen luotonantaja jatkoi vakuutensa realisointia myymällä vakuudeksi annetun kiinteistön tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä toimitetussa huutokaupassa.

Okresný súd Prešov (Prešovin alioikeus, Slovakia), jossa valittajat vaativat tämän huutokaupan keskeyttämistä, hylkäsi heidän vaatimuksensa ensimmäisellä tuomiolla, jonka se pysytti palauttamisen perusteella siitä huolimatta, että Krajský súd v Prešove (Prešovin alueellinen tuomioistuin, Slovakia) oli kumonnut sen. Valittajat valittivat tästä jälkimmäisestä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Krajský súd v Prešoveen. Sen mukaan kansallinen säännöstö, jossa sallitaan kuluttajien vakuudeksi antaman, heidän kotinsa muodostavan kiinnitetyn kiinteistön realisointi huutokaupalla tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä, voi olla direktiivin 93/13 ja suhteellisuusperiaatteen vastainen.

Unionin tuomioistuin tarkastelee tuomiossaan direktiivin 93/13 ( 1 ) tulkintaa ja erityisesti kulutusluottosopimukseen sisältyvän ennenaikaista erääntymistä koskevan sopimusehdon kohtuuttomuutta koskevan tuomioistuinvalvonnan laajuutta, kun tämä ehto mahdollistaa kuluttajan perheen kodin myynnin tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että ennenaikaista erääntymistä koskeva sopimusehto, jonka nojalla luotonantaja voi vaatia kyseessä olevaan luottosopimukseen perustuvan jäljellä olevan saatavan, jonka vakuutena on pääasian valittajien perheen koti, ennenaikaista takaisinmaksua, kuuluu direktiivin 93/13 soveltamisalaan. Unionin tuomioistuin katsoo, että jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu, tätä sopimusehtoa ei voida pitää direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna pakottavia lakeja tai asetuksia heijastavana sopimusehtona. Vaikka näet tässä sopimusehdossa toistetaan tietyt kansallisen oikeuden säännökset ( 2 ), ne eivät ole pakottavia eivätkä täytä mainitun 1 artiklan 2 kohdassa asetettua toista edellytystä siinä säädetyn soveltamisalan ulkopuolelle jäämisen soveltamiseksi.

Muistutettuaan direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvien sopimusehtojen kohtuuttomuuden tuomioistuinvalvontaa koskevista yleisistä säännöistä unionin tuomioistuin palauttaa mieleen toiseksi ne arviointiperusteet, joiden perusteella kansallinen tuomioistuin voi todeta pitkäaikaiseen lainasopimukseen, jonka vakuutena on kiinteistökiinnitys, sisältyvän sopimusehdon – kuten ennenaikaista erääntymistä koskevan sopimusehdon – jossa määritetään edellytykset, joiden täyttyessä velkojalla on oikeus vaatia lainan ennenaikaista takaisinmaksua, mahdollisen kohtuuttomuuden.

Tässä arvioinnissa on tärkeää selvittää ensinnäkin se, riippuuko elinkeinonharjoittajan mahdollisuus todeta koko laina erääntyneeksi siitä, että kuluttaja ei täytä sellaista velvoitetta, joka on kyseisessä sopimussuhteessa olennainen, ja toiseksi se, onko tästä mahdollisuudesta säädetty sellaisia tilanteita varten, joissa laiminlyönti on riittävän vakava luottosopimuksen kestoon ja luoton määrään nähden. On myös tärkeää selvittää kolmanneksi se, poikkeaako tällainen elinkeinonharjoittajan mahdollisuus yleisesti sovellettavista oikeussäännöistä, joita alalla sovelletaan erityisten sopimusmääräysten puuttuessa, ja neljänneksi se, säädetäänkö kansallisessa oikeudessa riittävistä ja tehokkaista keinoista, joiden avulla kuluttaja, johon tällaista ehtoa sovelletaan, voi välttää lainan irtisanomisen vaikutukset

Kun kansallinen tuomioistuin arvioi ennenaikaista erääntymistä koskevan sopimusehdon kohtuuttomuutta, sen on näin ollen tutkittava muun muassa, onko velkojalle annettu mahdollisuus vaatia tämän sopimusehdon nojalla sopimukseen perustuvia määriä kokonaisuudessaan oikeasuhteinen. Näin ollen kyseisen tuomioistuimen on otettava huomioon muun muassa se, missä määrin kuluttaja on laiminlyönyt sopimusvelvoitteitaan, kuten maksamatta jääneiden lyhennyserien määrä suhteessa luoton kokonaismäärään ja sopimuksen kestoon.

Edellä esitetyt arviointiperusteet eivät kuitenkaan ole kumulatiivisia tai vaihtoehtoisia eivätkä tyhjentäviä. Näin ollen yhtäältä ennenaikaista erääntymistä koskevan ehdon oikeasuhteisuutta koskevassa tuomioistuinvalvonnassa voidaan ottaa huomioon lisäkriteerejä, kuten ennenaikaista erääntymistä koskevasta lausekkeesta aiheutuva mahdollinen sopimukseen perustuva epätasapaino ja se, että kyseisen sopimusehdon täyttäminen voi mahdollisesti johtaa siihen, että velkoja perii mainitun sopimusehdon perusteella sopimukseen perustuvat määrät myymällä kuluttajan perheen kodin täysin tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä. Toisaalta kansallisen tuomioistuimen on arvioidessaan keinoja, joilla kuluttaja voi välttää lainan irtisanomisen vaikutukset, otettava huomioon erityisesti oikeutta kotiin koskevan perusoikeuden ( 3 ) kannalta seuraukset, joita kuluttajan ja hänen perheensä häätäminen heidän pääasiallisena kotinaan olevasta asunnosta aiheuttaa heille. Näin ollen kansallinen tuomioistuin voi näitä arviointiperusteita soveltaen ja ottaen huomioon kaikki olosuhteet, joissa sopimus on tehty, todeta, että ennenaikaista erääntymistä koskeva ehto on kohtuuton, jos se toteaa, että elinkeinonharjoittaja voi tämän ehdon nojalla käyttää oikeuttaan vaatia kyseessä olevaan luottosopimukseen perustuvan jäljellä olevan saatavan ennenaikaista takaisinmaksua ilman, että sen on otettava huomioon kuluttajien laiminlyönnin merkittävyys lainan myönnettyyn määrään ja kestoon nähden.

Näissä olosuhteissa unionin tuomioistuin totesi, että direktiivi 93/13, luettuna perusoikeuskirjan ( 4 ) valossa, on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla kulutusluottosopimukseen sisältyvän ennenaikaista erääntymistä koskevan sopimusehdon kohtuuttomuuden tuomioistuinvalvonnassa ei oteta huomioon sitä, onko elinkeinonharjoittajan mahdollisuus käyttää tähän sopimusehtoon perustuvaa oikeuttaan oikeasuhteinen, kun otetaan huomioon tietyt arviointiperusteet. Viimeksi mainittuihin kuuluvat arviointiperusteet, jotka liittyvät muun muassa kuluttajan sopimusvelvoitteiden laiminlyönnin merkittävyyteen, kuten maksamatta jätettyjen maksuerien määrään luoton kokonaismäärään ja sopimuksen kestoon nähden, sekä siihen mahdollisuuteen, että tämän sopimusehdon soveltaminen johtaa siihen, että elinkeinonharjoittaja voi mainitun sopimusehdon perusteella periä takaisin sopimukseen perustuvat määrät myymällä kuluttajan perheen kodin täysin tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä.

( 1 ) Ks. mm. kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29) 3 artiklan 1 kohta, 4 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta.

( 2 ) Käsiteltävässä asiassa Slovakian siviililain 53 §:n 9 momentti ja 565 §.

( 3 ) Ks. Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 artikla.

( 4 ) Perusoikeuskirjan 7 ja 38 artikla.