Asia C-568/21

Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid

vastaan

E. ja

S.,

(Raad van Staten esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.9.2023

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Dublin-järjestelmä – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Hakijalle oleskeluluvan myöntäneen jäsenvaltion vastuu – 2 artiklan l alakohta – Oleskeluluvan käsite – Jäsenvaltion myöntämä diplomaattikortti – Diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimus

Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Oleskeluluvan käsite – Diplomaattisista suhteista vuonna 1961 tehdyn Wienin yleissopimuksen perusteella myönnetty diplomaattikortti – Kuuluminen kyseisen käsitteen soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 johdanto-osan neljäs ja viides perustelukappale sekä 2 artiklan l alakohta ja 12-14 artikla)

(ks. 35-37, 44-48 ja 53 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Kolmannen maan kansalainen työskenteli jäsenvaltioon X sijoittautuneessa alkuperämaansa suurlähetystössä. Hän asui kyseisen jäsenvaltion alueella puolisonsa ja lastensa kanssa. Tämän oleskelun aikana kyseisen jäsenvaltion ulkoasiainministeriö myönsi perheelle diplomaattikortit diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen ( 1 ) mukaisesti. Joitakin vuosia myöhemmin perhe lähti jäsenvaltiosta X ja haki kansainvälistä suojelua Alankomaissa.

Tammikuussa 2020 Alankomaiden toimivaltainen viranomainen kieltäytyi käsittelemästä pääasian vastapuolten kansainvälisestä suojelusta tekemiä hakemuksia katsoessaan, että jäsenvaltio X oli Dublin III -asetuksen ( 2 ) 12 artiklan 1 kohdan nojalla vastuussa näiden hakemusten käsittelystä. Sen mielestä nimittäin kyseisen jäsenvaltion viranomaisten myöntämät diplomaattikortit olivat mainitun asetuksen 2 artiklan l alakohdassa tarkoitettuja oleskelulupia, jotka olivat omiaan johtamaan kyseisen jäsenvaltion toimivaltaan käsitellä hakemukset.

Rechtbank Den Haag (Haagin alioikeus, Alankomaat), jonka käsiteltäväksi pääasian vastapuolet saattoivat asian, hyväksyi maaliskuussa 2020 heidän kanteensa katsoessaan, että jäsenvaltion X viranomaisten myöntämiä diplomaattikortteja ei voitu pitää oleskelulupana, koska kyseisillä henkilöillä jo oli oleskeluoikeus mainitussa jäsenvaltiossa Wienin yleissopimuksen nojalla diplomaattikorttien myöntämisestä riippumatta.

Alankomaiden toimivaltainen viranomainen valitti tästä tuomiosta Raad van Stateen (ylin hallintotuomioistuin, Alankomaat). Pääasian vastapuolten kansainvälisestä suojelusta tekemien hakemusten käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi kyseinen tuomioistuin pyysi unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, onko jäsenvaltion Wienin yleissopimuksen nojalla myöntämä diplomaattikortti Dublin III -asetuksen 2 artiklan l alakohdassa tarkoitettu oleskelulupa. Unionin tuomioistuin vastaa tänään antamassaan tuomiossa tähän kysymykseen myöntävästi.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin tekee tämän päätelmän täsmennettyään ensinnäkin, että Dublin III -asetuksen 2 artiklan l alakohdassa käytetyllä ilmaisulla ”asiakirja” on laaja merkitys. Mainitussa säännöksessä käsitteelle ”oleskelulupa” annetussa määritelmässä ei viitata siihen, että kyseinen asiakirja olisi luonteeltaan konstitutiivinen tai deklaratorinen, eikä siinä myöskään nimenomaisesti suljeta pois Wienin yleissopimuksen nojalla myönnettyjä diplomaattikortteja.

Toiseksi kyseisen säännöksen asiayhteydestä unionin tuomioistuin toteaa, että käsite ”oleskelulupa” on yksi Dublin III -asetuksen 12 artiklan soveltamisen kannalta ratkaisevista perusteista. Mainitun asetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaan on nimittäin niin, että jos hakijalla on voimassa oleva oleskelulupa, vastuu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä on luvan myöntäneellä jäsenvaltiolla. Dublin III -asetuksen 12–14 artiklassa esitettyjen hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevien eri perusteiden soveltamisella on pääsääntöisesti voitava antaa vastuu käsitellä kolmannen maan kansalaisen jättämä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus sille jäsenvaltiolle, joka on ollut vastuussa kyseisen kansalaisen jäsenvaltioiden alueelle saapumisesta tai siellä oleskelusta, ja tehdä näin ottamalla huomioon kyseisellä jäsenvaltiolla ollut rooli siinä, että tuo kansalainen on jäsenvaltioiden alueella. Tältä osin unionin tuomioistuin toteaa, että Wienin yleissopimuksen mukaan vastaanottajavaltiolla katsotaan olevan tiettyjä oikeuksia siltä osin kuin kyse on henkilöiden pääsystä sen alueelle edustuston diplomaattisen henkilöstön jäseninä, kuten mahdollisuus julistaa henkilön olevan non grata tai ei-hyväksyttävä, kieltäytyä tunnustamasta asianomaista henkilöä edustuston jäseneksi ( 3 ) tai evätä agrementti henkilöltä, joka on aiottu akkreditoida edustuston päälliköksi ( 4 ). Näin ollen se, että jäsenvaltio on myöntänyt henkilölle diplomaattikortin, ilmentää sitä, että jäsenvaltio on hyväksynyt kyseisen henkilön oleskelun alueellaan edustuston diplomaattihenkilöstön jäsenenä, ja osoittaa siten tällä jäsenvaltiolla olleen roolin siinä, että kyseinen henkilö on jäsenvaltioiden alueella.

Kolmanneksi Dublin III -asetuksen tarkoituksen osalta asetuksen johdanto-osan neljännessä ja viidennessä perustelukappaleessa korostetaan turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi sellaisen selkeän ja toimivan menettelyn tärkeyttä, jonka perusteiden olisi sekä jäsenvaltioiden että asianomaisten henkilöiden kannalta oltava puolueettomat ja oikeudenmukaiset ja jonka mukaisesti kyseinen jäsenvaltio voidaan määrittää nopeasti. Diplomaattikortin myöntämisen huomioon ottaminen myötävaikuttaa tällaisen nopeutta koskevan tavoitteen saavuttamiseen, ja sen avulla voidaan siten välttää riski, että kolmansien maiden kansalaiset voisivat valita jäsenvaltion, jossa he hakevat kansainvälistä suojelua.

( 1 ) Wienissä 18.4.1961 tehty diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimus, joka tuli voimaan 24.4.1964 (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 500, s. 95; jäljempänä Wienin yleissopimus).

( 2 ) Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013 (EUVL 2013, L 180, s. 31; jäljempänä Dublin III -asetus). Kyseisen asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jos hakijalla on voimassa oleva oleskelulupa, luvan myöntänyt jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.”

( 3 ) Ks. Wienin yleissopimuksen 9 artikla.

( 4 ) Ks. Wienin yleissopimuksen 4 artikla.