Asia C-279/21

X

vastaan

Udlændingenævnet

(Østre Landsretin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 22.12.2022

Ennakkoratkaisupyyntö – ETY–Turkki-assosiaatiosopimus – 9 artikla – Päätös N:o 1/80 – 10 artiklan 1 kohta – 13 artikla – Standstill-lauseke – Perheenyhdistäminen – Kansallinen säännöstö, jolla otetaan käyttöön perheenyhdistämistä koskevia uusia rajoittavampia edellytyksiä sellaisten Turkin kansalaisten puolisoille, joilla on pysyvä oleskelulupa asianomaisessa jäsenvaltiossa – Turkkilaiselle työntekijälle asetettu vaatimus sellaisen kokeen läpäisemisestä, joka osoittaa kyseisen jäsenvaltion virallisen kielen tietyntasoisen taidon – Perusteltavuus – Tavoite varmistaa onnistunut kotoutuminen

Kansainväliset sopimukset – ETY–Turkki-assosiaatiosopimus – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan kirjattu standstill-sääntö – Soveltamisala – Kansallinen säännöstö, jossa säädetään perheenyhdistämistä koskevista uusista rajoittavammista edellytyksistä sellaisten turkkilaisten työntekijöiden perheenjäsenille, jotka oleskelevat laillisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa – Vaatimusta sellaisen kokeen läpäisemisestä, joka osoittaa mainitun jäsenvaltion virallisen kielen tietyntasoisen taidon, ei voida hyväksyä

(ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 13 artikla)

(ks. 30–36, 38, 41, 42 ja 44–47 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Y on Turkin kansalainen, joka on asunut Tanskassa vuodesta 1979 lähtien. Hänellä on ollut pysyvä oleskelulupa Tanskassa vuodesta 1985 lähtien. Hänen puolisonsa X tuli Tanskaan vuonna 2015 ja haki siellä samana vuonna oleskelulupaa perheenyhdistämiseksi puolisonsa kanssa.

Udlændingestyrelsen (ulkomaalaisvirasto, Tanska) hylkäsi tämän hakemuksen siitä syystä, ettei Y ollut osoittanut täyttäneensä pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyä edellytystä siitä, että hän on läpäissyt tanskan kielen kokeen, ( 1 ) ja ettei ollut olemassa erityisiä syitä, jotka oikeuttavat tältä osin tehtävän poikkeuksen. Ulkomaalaisvirasto totesi lisäksi, etteivät Euroopan talousyhteisön ja Turkin väliseen assosiaatiosopimukseen ( 2 ) ja siihen liittyviin säädöksiin ( 3 ) kirjatut standstill-lausekkeet, sellaisina kuin niitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, kyseenalaistaneet tätä päätöstä.

X:n tämän päätöksen siitä osasta tekemä oikaisuvaatimus, joka sisältää assosiaatiosopimukseen ja siihen liittyviin säädöksiin ja etenkin standstill-lausekkeisiin perustuvan arvioinnin, hylättiin. X nosti siis kanteen, jossa hän vaati kumoamaan Udlændinge-og Integrationsministerietin (ulkomaalaisista ja kotouttamisesta vastaava ministeriö, Tanska) päätöksen, jossa vahvistetaan, että standstill-lausekkeet eivät estä hänen perheenyhdistämistä koskevan hakemuksensa hylkäämistä merkityksellisen kansallisen oikeuden nojalla.

Asia siirrettiin ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Østre Landsretiin (Itä-Tanskan hovioikeus), joka tiedustelee unionin tuomioistuimelta, merkitseekö kansallinen lainsäädäntö, joka on annettu sen jälkeen, kun päätös N:o 1/80 tuli voimaan asianomaisessa jäsenvaltiossa, ja jonka mukaan Turkin kansalaisen, joka oleskelee ja työskentelee laillisesti tässä jäsenvaltiossa, puolison perheenyhdistämiseen perustuvan oleskeluluvan saaminen edellyttää sitä, että tämä Turkin kansalainen läpäisee kokeen, joka osoittaa kyseisen jäsenvaltion virallisen kielen tietyntasoisen taidon, päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa olevassa standstill-lausekkeessa tarkoitettua ”uutta rajoitusta”, ja jos näin on, voidaanko kyseinen rajoitus perustella tavoitteella taata puolison onnistunut kotoutuminen.

Unionin tuomioistuin katsoo, että tällainen kansallinen lainsäädäntö merkitsee päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa tarkoitettua ”uutta rajoitusta”. Tällaista rajoitusta ei voida perustella tavoitteella taata asianomaisen turkkilaisen työntekijän puolison onnistunut kotoutuminen, koska kyseisen lainsäädännön mukaan toimivaltaiset viranomaiset eivät voi ottaa huomioon puolison omaa kotoutumiskykyä eivätkä sellaisia muita tekijöitä kuin tällaisen kokeen läpäiseminen, jotka osoittavat kyseisen työntekijän tosiasiallisen kotoutumisen asianomaiseen jäsenvaltioon ja näin ollen hänen kykynsä auttaa puolisoaan kotoutumaan sinne.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin huomauttaa, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan sisältyvä standstill-lauseke estää yleisesti toteuttamasta sellaisia uusia kansallisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena tai vaikutuksena on se, että Turkin kansalaisen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden käyttämiselle asianomaisen jäsenvaltion alueella asetetaan sellaisia edellytyksiä, jotka ovat rajoittavampia kuin ne, joita häneen sovellettiin kyseisen päätöksen tullessa voimaan tämän jäsenvaltion alueella. Pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan Tanskassa laillisesti asuvan turkkilaisen työntekijän ja hänen puolisonsa perheenyhdistämisen edellytyksenä on se, että kyseinen työntekijä läpäisee kokeen, joka osoittaa tämän jäsenvaltion virallisen kielen tietyntasoisen taidon, on otettu käyttöön sen jälkeen, kun päätös N:o 1/80 tuli voimaan Tanskassa, ja sillä tiukennetaan edellytyksiä, jotka koskevat työntekijöiden vapaa liikkuvuuden käyttämistä mainitun maan alueella. Se merkitsee siis kyseisen päätöksen 13 artiklassa tarkoitettua ”uutta rajoitusta”.

Vaikka mainitulla kansallisella lainsäädännöllä pyritään tavoitteeseen taata oleskeluoikeutta asianomaisessa jäsenvaltiossa perheenyhdistämisen perusteella hakevan perheenjäsenen onnistunut kokoutuminen, – ja kyseinen tavoite voi olla yleistä etua koskeva pakottava syy päätöstä N:o 1/80 sovellettaessa –, sen mukaan ei myöskään ole mahdollista ottaa mitenkään huomioon kyseisen perheenjäsenen omaa kotoutumiskykyä tai sellaisia muita tekijöitä, jotka osoittavat perheenyhdistämistä koskevassa hakemuksessa kyseessä olevan työntekijän tosiasiallisen kotoutumisen. Se perustuu sitä vastoin yksinomaan siihen lähtökohtaan, että perheenyhdistämisen kohteena olevan perheenjäsenen onnistuneesta kotoutumisesta ei ole riittävää taetta, jos kyseisessä hakemuksessa kyseessä oleva turkkilainen työntekijä ei täytä asianomaisen jäsenvaltion virallisen kielen taidon kokeen läpäisemistä koskevaa edellytystä.

Asianomaisen lainsäädännön mukaan näet kansalliset viranomaiset eivät näet voi ottaa huomioon tekijöitä, joita ovat esimerkiksi perheenyhdistämistä hakevan perheenjäsenen mahdollinen täydellinen tanskan kielen taito, tai asianomaisen turkkilaisen työntekijän tosiasiallista kotoutumista, jonka johdosta hän voisi kyseessä olevassa kokeessa hylätyksi tulemisesta huolimatta tarvittaessa myötävaikuttaa perheenjäsenensä kotoutumiseen kyseiseen jäsenvaltioon.

Unionin tuomioistuin toteaa näin ollen, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö ylittää sen, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

( 1 ) Tästä edellytyksestä säädetään ulkomaalaislain (udlændingeloven) 9 §:n 12 momentin 5 kohdassa, jonka mukaan oleskelulupa voidaan myöntää erityisiä syitä, kuten perheen yhtenäisyyden turvaamista, lukuun ottamatta ainoastaan, jos Tanskan alueella asuva henkilö on läpäissyt täysi-ikäisille ulkomaalaisille tarjottavista tanskankielen kursseista annetun lain (lov om danskuddannelse til voksne udlændinge m.fl) 9 §:n 1 momentissa tarkoitetun Prøve i Dansk 1 -kokeen taikka vastaavan tai ylemmän tason tanskan kielen tutkinnon.

( 2 ) Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisestä assosiaatiosta tehty sopimus, jonka yhtäältä Turkin tasavalta ja toisaalta ETY:n jäsenvaltiot ja yhteisö allekirjoittivat 12.9.1963 Ankarassa ja joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, 217, s. 3685; jäljempänä assosiaatiosopimus).

( 3 ) Standstill-lausekkeiden osalta erityisesti Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn, edellä mainitulla assosiaatiosopimuksella perustetun assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 (jäljempänä päätös N:o 1/80) 13 artiklaan sisältyy standstill-lauseke, jolla sopimuspuolia kielletään ottamasta käyttöön uusia työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia rajoituksia 1.12.1980 alkaen.