Yhdistetyt asiat C-704/20 ja C-39/21

Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid

vastaan

C
ja
B (C-704/20)

ja

X

vastaan

Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (C-39/21)

(Ennakkoratkaisupyynnöt – Raad van State ja rechtbank Den Haag, zittingsplaats ’s-Hertogenbosch (Alankomaat))

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.11.2022

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Kolmansien maiden kansalaisten säilöönotto – Vapautta koskeva perusoikeus – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artikla – Säilöönoton laillisuuden edellytykset – Direktiivi 2008/115/EY – 15 artikla – Direktiivi 2013/33/EU – 9 artikla – Asetus (EU) N:o 604/2013 – 28 artikla – Säilöönoton ja säilöönottotoimenpiteen jatkamisen laillisuuden valvonta – Tutkiminen viran puolesta – Perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin – Perusoikeuskirjan 47 artikla

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Edellytykset – Vapautensa menettänyt henkilö – Asian ratkaisu, joka voi vaikuttaa kyseiseen vapaudenmenetykseen – Vapaudenmenetyksen käsittävän toimenpiteen lopettaminen – Tällaisen menettelyn soveltamisen lopettaminen

   (Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artikla)

   (ks. 53–55 ja 57–59 kohta)

2. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vaatimukset – Direktiivi 2013/33 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Näissä toimissa tarkoitettu säilöönoton käsite – Samankaltainen merkitys – Pakkokeino, jolla hakijalta viedään hänen liikkumisvapautensa ja jolla hänet eristetään muusta väestöstä määräämällä hänet pysymään rajoitetulla ja suljetulla alueella

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 28 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 15 ja 16 artikla sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 2 artiklan h alakohta)

   (ks. 72 ja 73 kohta)

3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vaatimukset – Direktiivi 2013/33 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Kolmannen maan kansalaisen säilöönotto – Säilöönoton laillisuusedellytyksiä koskevan tuomioistuinvalvonnan laajuus – Oikeusviranomaisen velvollisuus ottaa asiakirja-aineistoon kuuluvien seikkojen perusteella, sellaisina kuin niitä kyseisessä viranomaisessa pidettävän kontradiktorisen menettelyn yhteydessä täydennetään tai selvennetään, viran puolesta esiin, että jotakin laillisuusedellytystä on mahdollisesti jätetty noudattamatta

   (Perusoikeuskirjan 6 ja 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 28 artiklan 4 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 15 artiklan 2 ja 3 kohta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33 9 artiklan 3 ja 5 kohta)

   (ks. 81–88 ja 94 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

B, C ja X, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, otettiin Alankomaissa säilöön menettelyissä, jotka koskevat B:n osalta kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyä, C:n osalta siirtoa tällaisesta käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon ja X:n osalta laittomaan oleskeluun Alankomaiden alueella liittyvää palauttamista.

Asianomaiset riitauttivat tuomioistuimessa heihin kohdistetut säilöönotto- tai säilössäpitotoimenpiteet. Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet, jotka antavat asioissa ratkaisun ensimmäisenä tai toisena oikeusasteena, pohtivat kyseisiä toimenpiteitä koskevan laillisuusvalvonnan laajuutta.

Kaikki unionin oikeudessa – eli vastaanottodirektiivissä ( 1 ), Dublin III -asetuksessa ( 2 ) ja palauttamisdirektiivissä ( 3 ) – säädetyt säilöönottotoimenpiteet kuuluvat Alankomaissa hallintomenettelyä koskevaan oikeuteen, jonka mukaan tuomioistuimet eivät lähtökohtaisesti saa tutkia viran puolesta, täyttääkö asianomainen säilöönottotoimenpide sellaisen laillisuusedellytyksen, jonka noudattamatta jättämiseen asianomainen ei ole vedonnut.

Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet pohtivat kuitenkin tällaisen tilanteen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa ja erityisesti vapautta ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevien perusoikeuksien ( 4 ) kanssa. Niinpä ne pyysivät unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua pääasiallisesti siitä, velvoittaako unionin oikeus ne tutkimaan viran puolesta kaikki ne edellytykset, jotka säilöönottotoimenpiteen on täytettävä ollakseen lainmukainen, mukaan lukien ne edellytykset, joiden rikkomista asianomainen henkilö ei ole ottanut esiin.

Unionin tuomioistuin katsoo suuren jaoston kokoonpanossa, että palauttamisdirektiivin ( 5 ), vastaanottodirektiivin ( 6 ) ja Dublin III -asetuksen ( 7 ), luettuina yhdessä perusoikeuskirjan kanssa, nojalla on niin, että sen, että oikeusviranomainen tutkii unionin oikeudesta johtuvien kolmannen maan kansalaisen säilöönoton laillisuusedellytysten noudattamisen, on johdettava siihen, että kyseinen oikeusviranomainen ottaa tietoonsa saatettujen asiakirja-aineistoon kuuluvien seikkojen perusteella, sellaisina kuin niitä kyseisessä viranomaisessa pidettävän kontradiktorisen menettelyn yhteydessä täydennetään tai selvennetään, viran puolesta esiin, että sellaista laillisuusedellytystä, johon asianomainen henkilö ei ole vedonnut, on mahdollisesti jätetty noudattamatta.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Tältä osin unionin tuomioistuin täsmentää ensinnäkin, että säilöönotosta, joka merkitsee vakavaa puuttumista vapautta koskevaan oikeuteen, voidaan määrätä tai sitä voidaan jatkaa ainoastaan noudattaen yleisiä ja abstrakteja sääntöjä, joissa vahvistetaan säilöönoton edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt. Nämä säännöt, jotka sisältyvät yhtäältä unionin oikeuden toimiin ( 8 ) ja toisaalta niiden täytäntöön panemiseksi annettuihin kansallisen oikeuden säännöksiin, ovat normeja, joissa määritetään säilöönoton laillisuusedellytykset, myös vapautta koskevan oikeuden näkökulmasta. Näiden normien mukaan on niin, että jos ilmenee, että säilöönoton laillisuusedellytykset eivät ole täyttyneet tai eivät enää täyty, asianomainen henkilö on vapautettava välittömästi.

Siltä osin kuin toiseksi on kyse jäsenvaltion säilöön ottamien kolmansien maiden kansalaisten oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan, unionin tuomioistuin korostaa, että asian kannalta merkityksellisten unionin oikeuden sääntöjen ( 9 ) mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava silloin, kun hallintoviranomainen on antanut säilöönottomääräyksen, että tuomioistuin tutkii ”viipymättä” säilöönoton laillisuuden joko viran puolesta tai asianomaisen henkilön pyynnöstä. Säilöönottotoimenpiteen jatkamisen osalta samassa unionin oikeudessa ( 10 ) edellytetään määräajoin suoritettavaa uudelleentarkastelua tai valvontaa, joka on suoritettava ”kohtuullisin väliajoin” ja jonka on koskettava sitä, täyttyvätkö säilöönoton laillisuusedellytykset edelleen. On siis niin, että koska unionin oikeus edellyttää poikkeuksetta, että säilöönoton laillisuusedellytysten täyttyminen tutkitaan ”kohtuullisin väliajoin”, toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava kyseinen tutkinta viran puolesta, vaikkei asianomainen sitä pyytäisikään.

Unionin lainsäätäjä ei siis ole pelkästään vahvistanut yhteisiä aineellisia normeja, vaan se on myös säätänyt yhteisistä menettelynormeista, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kussakin jäsenvaltiossa on olemassa järjestelmä, jonka avulla toimivaltainen oikeusviranomainen voi tarvittaessa asian viran puolesta tutkittuaan vapauttaa asianomaisen henkilön heti, kun ilmenee, ettei ole tai ei enää ole lainmukaista pitää häntä säilössä.

Jotta tällaisella suojelujärjestelmällä varmistetaan tehokkaasti niiden tiukkojen edellytysten noudattaminen, joita säilöönottotoimenpiteen lainmukaisuudelle on asetettu, toimivaltaisen oikeusviranomaisen on voitava ottaa kantaa kaikkiin kyseisen lainmukaisuuden tutkimisen kannalta merkityksellisiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin. Tätä varten sen on voitava ottaa huomioon yhtäältä ne tosiseikat ja todisteet, joihin alkuperäisestä säilöönotosta määrännyt hallintoviranomainen on vedonnut, ja toisaalta asianomaisen henkilön sille mahdollisesti esittämät tosiseikat, todisteet ja huomautukset. Sen on lisäksi voitava selvittää kaikki muut päätöksensä kannalta merkitykselliset seikat toteuttamalla kansallisen oikeutensa perusteella tarpeellisiksi katsomansa menettelylliset toimenpiteet.

Näiden seikkojen perusteella oikeusviranomaisen on otettava tarvittaessa esiin se, että jotakin unionin oikeudesta johtuvaa laillisuusedellytystä ei ole noudatettu, vaikka asianomainen henkilö ei olisikaan ottanut tällaista noudattamatta jättämistä esiin. Tämä velvollisuus ei vaikuta velvoitteeseen, jonka mukaan oikeusviranomaisen on kehotettava kutakin asianosaista ilmaisemaan kantansa kyseisestä edellytyksestä kontradiktorisen periaatteen mukaisesti.

( 1 ) Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU (EUVL 2013, L 180, s. 96; jäljempänä vastaanottodirektiivi).

( 2 ) Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013 (EUVL 2013, L 180, s. 31; jäljempänä Dublin III -asetus).

( 3 ) Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY (EUVL 2008, L 348, s. 98; jäljempänä palauttamisdirektiivi).

( 4 ) Sellaisina kuin ensin mainittu oikeus vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 6 artiklassa ja jälkimmäinen sen 47 artiklassa.

( 5 ) Palauttamisdirektiivin 15 artiklan 2 ja 3 kohta.

( 6 ) Vastaanottodirektiivin 9 artiklan 3 ja 5 kohta.

( 7 ) Dublin III -asetuksen 28 artiklan 4 kohta.

( 8 ) Ks. palauttamisdirektiivin 15 artiklan 1 kohta, 2 kohdan toinen alakohta sekä 4, 5 ja 6 kohta, vastaanottodirektiivin 8 artiklan 2 ja 3 kohta ja 9 artiklan 1, 2 ja 4 kohta sekä Dublin III -asetuksen 28 artiklan 2, 3 ja 4 kohta.

( 9 ) Ks. palauttamisdirektiivin 15 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta ja vastaanottodirektiivin 9 artiklan 3 kohta, jota sovelletaan Dublin III -asetuksen 28 artiklan 4 kohdan nojalla myös siirtomenettelyissä, joita tällä asetuksella säännellään.

( 10 ) Palauttamisdirektiivin 15 artiklan 3 kohta ja vastaanottodirektiivin 9 artiklan 5 kohta, jota sovelletaan Dublin III -asetuksen 28 artiklan 4 kohdan nojalla myös siirtomenettelyissä, joita tällä asetuksella säännellään.