Asia C-501/20

MPA

vastaan

LCDNMT

(Audiencia Provincial de Barcelonan esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 1.8.2022

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus (EY) N:o 2201/2003 – 3, 6–8 ja 14 artikla – Asuinpaikan käsite – Toimivalta, päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano sekä yhteistyö elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Asetus (EY) N:o 4/2009 – 3 ja 7 artikla – Kahden eri jäsenvaltion kansalaiset, jotka asuvat kolmannessa valtiossa ja työskentelevät sopimussuhteisina toimihenkilöinä Euroopan unionin edustustossa tässä kolmannessa valtiossa – Toimivallan määrittäminen – Forum necessitatis

1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Toimivalta, sovellettava laki ja päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Asetus N:o 4/2009 – Asuinpaikan käsite – Arviointiperusteet – Puolisot, joilla väitetysti on diplomaattiasema sopimussuhteisina toimihenkilöinä, jotka työskentelevät unionin edustustossa kolmannessa valtiossa – Vaikutuksettomuus

   (23.11.2007 tehdyn Haagin pöytäkirjan 3 artikla; neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohdan a alakohta ja neuvoston asetuksen N:o 4/2009 johdanto-osan kahdeksas perustelukappale sekä 3 artiklan a ja b alakohta)

   (ks. 41–47, 49, 53 ja 66 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Lapsen asuinpaikan käsite – Arviointiperusteet – Äidin kansalaisuus ja asuinpaikka ennen avioliiton solmimista siinä jäsenvaltiossa, jossa kanne on nostettu – Vaikutuksettomuus – Alaikäiset lapset, jotka ovat syntyneet kyseisessä jäsenvaltiossa ja joilla on sen kansalaisuus – Riittämätön seikka

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 12 perustelukappale ja 8 artiklan 1 kohta)

   (ks. 71–72 ja 75–78 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Jäännöstoimivalta – Ulottuvuus – Pääasian vastaaja on muun jäsenvaltion kuin sen, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, kansalainen – Kyseisen tuomioistuimen jäännöstoimivallan poissulkeminen avioliittoa koskevissa asioissa – Vaikutuksettomuus ei vaikuta vanhempainvastuuta koskeviin asioihin

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 3–6 artikla, 7 artiklan 1 kohta ja 8–14 artikla)

   (ks. 81–85, 89–91 ja 96 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta, sovellettava laki ja päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Asetus N:o 4/2009 – Toimivalta elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Forum necessitatis – Sovellettavuus – Edellytykset

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohta; 23.11.2007 tehty Haagin yleissopimus; neuvoston asetuksen N:o 4/2009 johdanto-osan 16 perustelukappale ja 3–7 artikla)

   (ks. 99, 101, 105–111 ja 113 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin täsmentää tuomioistuimen toimivaltaa avioeroa, vanhempainvastuuta ja elatusvelvoitteita koskevissa asioissa

Lisäksi se selventää asuinpaikkaa koskevaa arviointiperustetta, joka määrittää toimivaltaisen tuomioistuimen yksityisoikeuden alalla

Vuonna 2015 kaksi Euroopan komission sopimussuhteista toimihenkilöä, jotka aiemmin asuivat Guinea-Bissaussa, muuttivat Togoon alaikäisten lastensa kanssa, koska heidät oli siirretty Euroopan unionin edustustoon kyseisessä kolmannessa valtiossa. Koska äiti on Espanjan kansalainen ja isä Portugalin kansalainen, Espanjassa syntyneillä lapsilla on sekä Espanjan että Portugalin kansalaisuus. Puolisot muuttivat erilleen vuonna 2018 ja äiti ja lapset ovat siitä lähtien asuneet yhdessä perheen yhteisessä kodissa Togossa, ja isä asuu hotellissa samassa valtiossa.

Äiti jätti vuonna 2019 espanjalaisessa tuomioistuimessa avioerohakemuksen, johon liittyen esitettiin muun muassa pariskunnan alaikäisten lasten huoltoon ja vanhempainvastuuseen sovellettavan säännöstön ja järjestelyjen määrittämistä ja näille lapsille maksettavaa elatusapua koskevia vaatimuksia. Kyseinen tuomioistuin totesi kuitenkin, ettei sillä ollut alueellista toimivaltaa, koska asianosaisten asuinpaikka ei ollut Espanjassa.

Audiencia Provincial de Barcelona (Barcelonan maakunnallinen ylioikeus, Espanja), johon äiti valitti, päätti esittää unionin tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä voidakseen ratkaista puolisoiden ja heidän lastensa erityisen tilanteen huomioon ottaen Espanjan tuomioistuinten toimivallan asetusten N:o 2201/2003 ( 1 ) ja N:o 4/2009 ( 2 ) nojalla.

Unionin tuomioistuin täsmentää tuomiossaan seikat, jotka ovat merkityksellisiä määritettäessä asianosaisten asuinpaikkaa, joka on mainituissa asetuksissa oleva toimivaltaperuste. Se tarkentaa myös edellytyksiä, joiden täyttyessä tuomioistuin, jossa kanne on nostettu, voi todeta toimivaltansa avioeroa, vanhempainvastuuta ja elatusvelvoitteita koskevissa asioissa silloin, kun mikään jäsenvaltion tuomioistuin ei ole tavanomaisesti toimivaltainen.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Aviopuolisoiden asuinpaikan käsitettä, joka sisältyy asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyihin vaihtoehtoisiin toimivaltaperusteisiin, on tulkittava itsenäisesti ja yhtenäisesti. Sille on ominaista paitsi se, että asianomainen haluaa keskittää tavanomaisen elinpiirinsä tietylle paikkakunnalle, myös se, että hän oleskelee riittävän pysyvästi kyseisen jäsenvaltion alueella. Sama määritelmä pätee myös asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a ja b alakohdassa säädettyihin toimivaltaperusteisiin elatusvelvoitteita koskevissa asioissa, koska tätä määritelmää ohjaavat samat periaatteet ja sitä luonnehtivat samat seikat kuin elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehdyssä Haagin pöytäkirjassa. Tulkittaessa näissä säännöksissä tarkoitettua asuinpaikan käsitettä kyseessä olevien puolisoiden, jotka on määrätty unionin lähetystöön kolmanteen valtioon ja joilla väitetään – kuten käsiteltävässä asiassa – olevan diplomaattisen edustajan asema tässä kolmannessa valtiossa, asema unionin sopimussuhteisina toimihenkilöinä ei voi olla ratkaiseva seikka.

Asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lapsen asuinpaikka vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on myös itsenäinen käsite. Se edellyttää ainakin sellaista fyysistä läsnäoloa tietyssä jäsenvaltiossa, joka ei ole millään tavalla tilapäistä tai satunnaista ja joka ilmentää kyseisen lapsen tiettyä integroitumista sosiaaliseen ympäristöön ja perheympäristöön. Tältä osin yhteys, joka perustuu äidin kansalaisuuteen ja asuinpaikkaan ennen avioliiton solmimista siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi vanhempainvastuuta koskeva vaatimus on saatettu, ei ole merkityksellinen, kun taas se, että alaikäiset lapset ovat syntyneet kyseisessä jäsenvaltiossa ja heillä on sen kansalaisuus, ei riitä asuinpaikan määrittämiseksi.

Tällainen asuinpaikan käsitteen tulkinta voisi johtaa siihen, että käsiteltävän asian olosuhteissa yhdelläkään jäsenvaltion tuomioistuimella ei olisi asetuksen N:o 2201/2003 yleisten toimivaltasääntöjen nojalla toimivaltaa ratkaista aviosuhteen purkamista ja vanhempainvastuuta koskevaa vaatimusta. Tällaisessa tapauksessa kyseisen asetuksen 7 ja 14 artikla voisivat antaa tuomioistuimelle, jossa kanne on nostettu, mahdollisuuden soveltaa kansallisen oikeuden toimivaltasääntöjä, joiden ulottuvuus on kuitenkin erilainen. Avioliittoa koskevissa asioissa tällainen jäännöstoimivalta on poissuljettua sen jäsenvaltion tuomioistuimen osalta, jossa kanne on nostettu, kun vastaaja on toisen jäsenvaltion kansalainen, mutta tämä ei kuitenkaan estä viimeksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa sen kansallisen lainsäädännön nojalla. Sitä vastoin vanhempainvastuuta koskevissa asioissa se, että vastaaja on toisen jäsenvaltion kansalainen, ei ole esteenä sille, että jäsenvaltion tuomioistuin, jossa kanne on nostettu, toteaa olevansa toimivaltainen.

Elatusvelvoitteiden osalta on säädetty muista puitteista silloin, kun kaikkien oikeusriidan asianosaisten asuinpaikka ei ole jäsenvaltiossa. Tässä tapauksessa asetuksen N:o 4/2009 7 artiklassa asetetaan neljä kumulatiivista edellytystä sille, että jäsenvaltion tuomioistuin voi poikkeuksellisesti todeta olevansa toimivaltainen pakkotilan nojalla (forum necessitatis). Ensinnäkin tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, on varmistettava, että mikään jäsenvaltion tuomioistuin ei ole toimivaltainen asetuksen N:o 4/2009 3-6 artiklan nojalla. Toiseksi sen käsiteltävänä olevalla asialla on oltava läheinen liittymä kolmanteen valtioon, ja asia on näin, kun kaikki asianosaiset asuvat siellä vakituisesti. Kolmanneksi kyseistä menettelyä ei voida kohtuudella panna vireille tai toteuttaa kyseisessä kolmannessa valtiossa tai se osoittautuu mahdottomaksi, mikä edellyttää, että esillä olevassa asiassa oikeus saada asia käsitellyksi tuomioistuimessa kolmannessa valtiossa on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estetty erityisesti soveltamalla menettelyvaatimuksia, jotka ovat syrjiviä tai jotka ovat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustakeiden vastaisia. Neljänneksi riita-asialla on oltava riittävä liittymä asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltioon, ja tämän toteaminen voidaan perustaa yhden asianosaisen kansalaisuuteen.

( 1 ) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 (EUVL 2003, L 338, s. 1).

( 2 ) Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 4 /2009 (EUVL 2009, L 7, s. 1).