Yhdistetyt asiat T-825/19 ja T-826/19

Tazzetti SpA
ja
Tazzetti SA

vastaan

Euroopan komissio

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu ensimmäinen jaosto) 22.3.2023

Ympäristö ‐ Asetus (EU) N:o 517/2014 ‐ Fluoratut kasvihuonekaasut ‐ Fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevien kiintiöiden sähköinen rekisteri ‐ Yritykset, joilla on sama tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja ‐ Yksi ainoa tuottaja tai maahantuoja ‐ Asianomaiselle vastainen toimi ‐ Oikeussuojan tarve ‐ Tutkittavaksi ottaminen ‐ Kanteen tarkistamista koskeva vaatimus ‐ Tutkimatta jättäminen ‐ Lainvastaisuusväite ‐ Perusasetuksen mukainen täytäntöönpanoasetuksen tulkinta ‐ Komission täytäntöönpanovalta

1. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Jo syntyneen ja edelleen olemassa olevan oikeussuojan tarpeen edellytys – Arviointi kanteen nostamisen ajankohtana – Kanne, joka on omiaan hyödyttämään kantajaa

   (SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

   (ks. 45, 49–53 ja 111–122 kohta)

2. Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Valmistelevat toimet – Valmistelevat toimet eivät ole kannekelpoisia toimia – Komission päätös, jolla annetaan yhtiölle oikeus saada fluorihiilivetykiintiöitä ja jolla evätään kyseinen oikeus toiselta yhtiöltä, jolla on sama tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja – Toimi, jolla on itsenäisiä oikeusvaikutuksia, on kannekelpoinen toimi

   (SEUT 263 artiklan ensimmäinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 517/2014)

   (ks. 75, 76, 87–92, 96–99, 104 ja 108 kohta)

3. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen vähentäminen – Asetus N:o 517/2014 – Fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevien kiintiöiden jakaminen – Jakomekanismi, joka perustuu viitearvojen määrittämiseen – Viitearvojen uudelleenlaskentaa koskeva menettely – Komission täytäntöönpanoasetus, jossa luokitellaan yritykset, joilla on sama tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja, yhdeksi ainoaksi tuottajaksi tai maahantuojaksi kyseistä uudelleenlaskentaa varten – Soveltamisala

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 517/2014 16 artiklan 2 ja 3 kohta; komission asetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohta)

   (ks. 138–141 kohta)

4. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen vähentäminen – Asetus N:o 517/2014 – Fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevien kiintiöiden jakaminen – Komissiolle annettu täytäntöönpanovalta – Ulottuvuus – Sellaisen täytäntöönpanoasetuksen antaminen, jolla muutetaan yritysten oikeuksia saada kiintiöitä ja siirtää kyseisiä kiintiöitä – Toimivallan puuttuminen

   (SEUT 291 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 517/2014 16 artiklan 3 kohta, 17 artiklan 2 kohta ja 18 artiklan 1 kohta sekä liitteessä VI oleva 1 kohta; komission asetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohta)

   (ks. 154–161, 165, 166, 184–207, 210 ja 211 kohta)

Tiivistelmä

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto ovat antaneet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi asetuksen N:o 517/2014 fluoratuista kasvihuonekaasuista, ( 1 ) jolla pyritään vähentämään Euroopan unionin markkinoille saatettavien fluorihiilivetyjen määriä. Kyseisen asetuksen mukaan Euroopan komission tehtävänä on määrittää fluorihiilivetyjen enimmäismäärä, joka voidaan saattaa markkinoille kunakin vuotena, ja jakaa kiintiöitä tuottajille ja maahantuojille sellaisen jakomekanismin mukaisesti, joka perustuu muun muassa viitearvojen määrittämiseen. Tältä osin asetuksessa täsmennetään, että viitearvot annetaan alun perin niille tuottajille ja maahantuojille, jotka ovat ilmoittaneet saattaneensa fluorihiilivetyjä markkinoille vuosina 2009–2012. Vuodesta 2017 lähtien ja sen jälkeen joka kolmas vuosi komission on laskettava kyseiset viitearvot uudelleen käyttäen perustana 1.1.2015 alkaen markkinoille laillisesti saatettujen fluorihiilivetyjen määrien vuotuista keskiarvoa.

Asetuksen N:o 517/2014 mukaan komission tehtävänä on myös perustaa fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevien kiintiöiden sähköinen rekisteri (jäljempänä fluorihiilivetyrekisteri). Komissio on antanut täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 ( 2 ) kyseisen rekisterin moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

Fluorihiilivetykiintiöiden jakamiseen liittyvien vaatimusten kaikenlaisen kiertämisen ja väärinkäytön välttämiseksi täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohdassa säädetään muun muassa, että kaikkia yrityksiä, joilla on yksi tai useampi sama tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja, on pidettävä yhtenä ainoana maahantuojana tai tuottajana asetuksen N:o 517/2014 nojalla suoritettavassa viitearvojen uudelleenlaskennassa.

Vuonna 2008 Tazzetti SpA, joka on Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka saattaa fluorihiilivetyjä unionin markkinoille, osti Espanjan oikeuden mukaan perustetun yhtiön, joka myös saattaa fluorihiilivetyjä markkinoille. Komissio ilmoitti viimeksi mainitulle ja Tazzetti SpA:lle 27. ja 30.9.2019 päivätyissä kirjeissä ja 20.11.2019 päivätyssä kirjeessä (jäljempänä yhdessä riidanalaiset päätökset), että koska molemmilla yrityksillä oli sama tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja, ainoastaan Tazzetti SpA voi vastedes saada fluorihiilivetykiintiöitä täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Tazzetti SpA ja hankittu yhtiö, jotka katsoivat, että komissio on ylittänyt toimivaltansa antamalla täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohdan, nostivat unionin yleisessä tuomioistuimessa kaksi kannetta riidanalaisten päätösten kumoamiseksi. Näiden kanteiden tueksi kantajat väittävät, että vaikka komission täytäntöönpanovalta koskee ainoastaan fluorihiilivetyrekisterin moitteetonta toimintaa, edellä mainitulla 7 artiklan 1 kohdalla on muutettu asetuksella N:o 517/2014 käyttöön otetun fluorihiilivetykiintiöitä koskevan mekanismin toimintaa.

Unionin yleisen tuomioistuimen laajennettu ensimmäinen jaosto on hyväksynyt nämä kanteet ja on täsmentänyt tässä yhteydessä sitä, mikä on komission täytäntöönpanovallan laajuus asetuksella N:o 517/2014 käyttöön otetun fluorihiilivetykiintiöiden jakamista koskevan järjestelmän yhteydessä.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, että toisin kuin kantajat väittävät, täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohdan sanamuodosta käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi, että kyseistä säännöstä sovelletaan kaikkiin tuottajiin ja maahantuojiin, jotka kuuluvat viitearvojen uudelleenlaskentaa koskevan menettelyn piiriin, ilman, että vakiintuneiden yritysten eli niiden yritysten, jotka ovat kantajien tavoin ilmoittaneet saattaneensa fluorihiilivetyjä markkinoille vuosina 2009–2012, hyväksi on säädetty poikkeuksesta.

Tämän täsmennyksen jälkeen unionin yleinen tuomioistuin tutkii, onko komissio ylittänyt sille asetuksessa N:o 517/2014 ja SEUT 291 artiklassa ( 3 ) annetun täytäntöönpanovallan antaessaan täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohdan. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin arvioi kantajien väitteitä, joiden mukaan komissio on täydentänyt tai muuttanut asetusta N:o 517/2014 siltä osin kuin kyse on yhtäältä yritysten oikeuksista saada fluorihiilivetykiintiöitä ja toisaalta yritysten oikeuksista siirtää fluorihiilivetykiintiöitä.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa yhtäältä, että asetuksen N:o 517/2014 17 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että komission täytäntöönpanovalta koskee ainoastaan fluorihiilivetyrekisterin moitteetonta toimintaa, ja kyseinen rekisteri on väline, jota käytetään fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevien kiintiöiden hallinnointiin ja markkinoille saatettuja laitteita koskevien tietojen ilmoittamiseen. Toisaalta silloin, kun komissiolle annetaan täytäntöönpanovaltaa SEUT 291 artiklan 2 kohdan perusteella, komission antaman täytäntöönpanotoimen säännösten on oltava lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn toimen keskeisten yleistavoitteiden mukaisia ja tämän toimen täytäntöönpanon kannalta tarpeellisia tai hyödyllisiä eikä niillä ole täydennettävä eikä muutettava kyseistä toimea silloinkaan, kun kyse on sen muista kuin keskeisistä osista.

Siltä osin kuin kyse on yritysten oikeuksista saada fluorihiilivetykiintiöitä unionin yleinen tuomioistuin toteaa seuraavaksi, että asetuksen N:o 517/2014 16 artiklan 3 kohdan nojalla kaikilla yrityksillä, joita on pidettävä yksittäin tarkasteltavina luonnollisina henkilöinä tai oikeushenkilöinä, jotka ovat saattaneet fluorihiilivetyjä laillisesti markkinoille 1.1.2015 alkaen ja jotka ovat tehneet kyseisessä asetuksessa säädetyn ilmoituksen, on oikeus viitearvoon joka kolmas vuosi tapahtuvan viitearvojen uudelleenlaskennan yhteydessä. Kun täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohdassa on säädetty, että useita yrityksiä, joilla on sama tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja, on tietyin edellytyksin pidettävä yhtenä ainoana yrityksenä asetusta N:o 517/2014 sovellettaessa, sillä on muutettu kyseistä kyseisen täytäntöönpanoasetuksen perusasetuksella käyttöön otettua järjestelmää lisäilemällä edellytyksiä, joista ei ole säädetty perusasetuksessa, yritysten viitearvojen saamista koskevan oikeuden määrittämiseksi.

Komissio on näin tehdessään muuttanut myös asetuksella N:o 517/2014 ( 4 ) käyttöön otettua fluorihiilivetykiintiöiden jakamista koskevaa järjestelmää, koska täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle yhdelle ainoalle tuottajalle tai maahantuojalle myönnetään sen yhden ainoan viitearvon perusteella niiden fluorihiilivetykiintiöiden, jotka vastaavat sen aiemmin markkinoille saattamien fluorihiilivetyjen määriä, lisäksi myös kiintiöt, jotka vastaavat muiden yritysten, joilla on sama tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja, markkinoille saattamien fluorihiilivetyjen määriä, kun taas viimeksi mainituilta yrityksiltä viedään oikeus omaan viitearvoon ja siihen liittyviin kiintiöihin.

Tämän seurauksena viimeksi mainituilta yrityksiltä viedään lopuksi myös oikeus siirtää fluorihiilivetykiintiöitä täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohdan voimaantulon jälkeen, koska asetuksen N:o 517/2014 ( 5 ) mukaan kyseinen oikeus on varattu yrityksille, jotka ovat saaneet kiintiön viitearvon perusteella.

Tästä seuraa, että antaessaan täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohdan komissio on muuttanut oikeuksia, jotka kyseisillä yrityksillä oli asetuksen N:o 517/2014 perusteella siltä osin kuin kyse on viitearvon saamisesta, mahdollisuudesta saada omia fluorihiilivetykiintiöitä ja mahdollisuudesta siirtää kyseisiä kiintiöitä, ja on näin ollen muuttanut fluorihiilivetykiintiöitä koskevan järjestelmän toimintaa.

Kaiken edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin päättelee, että komissiolla ei ollut toimivaltaa antaa täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 7 artiklan 1 kohtaa, ja kumoaa näin ollen sen perusteella tehdyt riidanalaiset päätökset.

( 1 ) Fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta 16.4.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 517/2014 (EUVL 2014, L 150, s. 195).

( 2 ) Fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevien kiintiöiden sähköisen rekisterin moitteettoman toiminnan varmistamisesta 25.4.2019 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/661 (EUVL 2019, L 112, s. 11).

( 3 ) SEUT 291 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”[j]os unionin oikeudellisesti velvoittavat säädökset edellyttävät yhdenmukaista täytäntöönpanoa, kyseisillä säädöksillä siirretään täytäntöönpanovaltaa komissiolle – –”.

( 4 ) Asetuksen N:o 517/2014 liitteessä VI oleva 1 kohta.

( 5 ) Asetuksen N:o 517/2014 18 artiklan 1 kohta.