Asia T-502/19

Francesca Corneli

vastaan

Euroopan keskuspankki

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu neljäs jaosto) 12.10.2022

Talous- ja rahaliitto – Pankkiunioni – Luottolaitosten elvytys ja kriisinratkaisu – Varhaisen vaiheen toimenpiteet – EKP:n päätös asettaa Banca Carige väliaikaiseen hallintoon – Kumoamiskanne – Osakkeenomistajan nostama kanne – Asiavaltuus – Pankin edusta poikkeava etu – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeusperustan määrittämistä koskeva oikeudellinen virhe – Unionin tuomioistuinten kansallisen oikeuden mukainen tulkinta – Raja – Kansallisen lainsäädännön contra legem -tulkintaa koskeva kielto

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Arviointiperusteet – Luottolaitoksen väliaikaiseen hallintoon asettamista koskeva päätös – Sen määrittäminen, vaikuttaako tämä päätös kyseisen luottolaitoksen osakkeenomistajien oikeusasemaan suoraan – Vaikutus osakkeenomistajien oikeuksiin osallistua kyseisen laitoksen johtamiseen – Toimi vaikuttaa kantajaan suoraan

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

(ks. 33–35, 37, 38, 40, 41, 43, 45 ja 47–54 kohta)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä erikseen koskeva toimi – Arviointiperusteet – Luottolaitoksen väliaikaiseen hallintoon asettamista koskeva päätös – Sen määrittäminen, vaikuttaako tämä päätös kyseisen luottolaitoksen osakkeenomistajien oikeusasemaan erikseen – Kuuluminen ryhmään, jonka jäsenet ovat yksilöitävissä – Saavutetut oikeudet – Toimi koskee kantajaa erikseen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

(ks. 56, 58–64, 70 ja 74–76 kohta)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Luottolaitoksen väliaikaiseen hallintoon asettamista koskevasta päätöksestä nostettu kanne – Oikeusaseman muuttaminen selvästi – Osakkeenomistajien yksilölliset oikeudet – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

(ks. 78–83 kohta)

4.      Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin finanssialan valvonta – Yhteinen valvontamekanismi – Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta – Euroopan keskuspankin (EKP) päätös luottolaitoksen asettamisesta väliaikaiseen hallintoon – Edellytykset, joilla voidaan oikeuttaa väliaikaiseen hallintoon asettaminen – Laitoksen tilanteen merkittävästä heikentymisestä ei ole säädetty

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59 28 ja 29 artikla)

(ks. 95, 98 ja 100 kohta)

5.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa – Direktiivien tehokkuuden varmistamisen välttämättömyys – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet – Yhdenmukaista tulkintaa koskeva velvollisuus – Rajat – Yleisten oikeusperiaatteiden noudattaminen – Kansallisen oikeuden lainvastainen tulkinta

(SEUT 288 artiklan kolmas kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59)

(ks. 103–108 kohta)

Tiivistelmä

Kantajana oleva Francesca Corneli on Banca Carige SpA:n (jäljempänä pankki) vähemmistöosakas. Koska pankki oli taloudellisissa vaikeuksissa, Euroopan keskuspankki (EKP) päätti 1.1.2019 asettaa sen väliaikaiseen hallintoon. Tämän päätöksen voimassaoloa jatkettiin kolme kertaa, viimeisen kerran 31.1.2020 saakka.

Unionin yleinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu pankin väliaikaiseen hallintoon asettamista koskevasta EKP:n päätöksestä ja eri jatkamispäätöksistä nostettu kumoamiskanne, on ratkaissut asian laajennetussa jaostossa ja lausuu kyseisen luottolaitoksen osakkeenomistajien oikeussuojan tarpeesta ja asiavaltuudesta näiden päätösten osalta. Tällä perusteella se ottaa kantajan kanteen tutkittavaksi väliaikaiseen hallintoon asettamista koskevan päätöksen ja ensimmäisen jatkamispäätöksen (jäljempänä riidanalaiset päätökset) osalta. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin tulkitsee ensimmäistä kertaa direktiivin 2014/59(1) 28 ja 29 artiklaa, sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön niiden täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten oikeussääntöjen(2) nojalla, ja kumoaa riidanalaiset päätökset.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Tarkasteltuaan aluksi kantajan kannetta unionin yleinen tuomioistuin on päättänyt ottaa sen tutkittavaksi, koska kantajalla on sekä asiavaltuus että oikeussuojan tarve riidanalaisten päätösten osalta.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin asiavaltuudesta, että kyseiset päätökset koskevat kantajaa suoraan. Se toteaa nimittäin yhtäältä, että riidanalaiset päätökset vaikuttavat kantajan oikeusasemaan käsiteltävässä asiassa ilman välissä olevan toimen toteuttamista, koska niillä muutetaan itsessään kantajan oikeuksia osallistua sovellettavien sääntöjen mukaisesti pankin johtamiseen osakkeenomistajana.

Toisaalta se hylkää EKP:n ja komission väitteet siitä, että mainittu vaikutus oli tilapäinen, ettei riidanalaisilla päätöksillä vaikutettu osakkeenomistajien olennaisimpiin oikeuksiin ja että oikeudet, joihin riidanalaisten päätösten väitettiin vaikuttavan, kuuluivat yhtiökokoukselle eivätkä osakkeenomistajille erikseen tarkasteltuina. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että äänioikeus antaa kullekin osakkeenomistajalle erikseen mahdollisuuden osallistua johto- ja valvontaelimiin nimitettävien jäsenten valintaan ja että väliaikaiseen hallintoon asettamisen vuoksi he eivät enää voi käyttää tätä oikeutta. Unionin yleinen tuomioistuin hylkää myös väitteen, jonka mukaan tuomiossa Trasta(3) vahvistetaan, että kantajan kanne on jätettävä tutkimatta, sillä perusteella, että kyseinen tuomio koski erilaista tilannetta. Mainitussa asiassa kyseessä olevan laitoksen toimiluvan peruuttamista koskeva EKP:n päätös ei siis vaikuttanut suoraan osakkeenomistajien vaan itse laitoksen oikeusasemaan. Ainoastaan kansallisen tuomioistuimen myöhemmin tekemällä likvidaatiopäätöksellä, josta ei ole säädetty unionin oikeudessa toimiluvan peruuttamisen yhteydessä, vaikutettiin osakkeenomistajien oikeusasemaan.

Unionin yleinen tuomioistuin päättelee tästä, että käsiteltävässä asiassa pankin ja sen osakkeenomistajien, joihin kantaja kuuluu, välistä oikeussuhdetta on muutettu riidanalaisilla päätöksillä ilman välissä olevan toimen toteuttamista, ja että kyseiset päätökset koskevat siis kantajaa suoraan.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että riidanalaiset päätökset koskevat kantajaa erikseen, koska hän kuului ryhmään, jonka jäsenet olivat riidanalaisten päätösten tekohetkellä tiedossa tai yksilöitävissä, koska heidän nimensä sisältyivät kyseisenä ajankohtana sellaisten osakkeenomistajien suljettuun luetteloon, joihin riidanalaiset päätökset saattoivat vaikuttaa. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa lisäksi, että riidanalaisilla toimilla muutetaan tiettyjä oikeuksia, jotka kantaja oli saanut ennen näiden toimien toteuttamista, eli hänen omistamiinsa pankin osakkeisiin liittyviä oikeuksia.

Kantajan oikeussuojan tarpeesta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että kantaja tuo esiin riidanalaisten päätösten vaikutuksen henkilökohtaisiin oikeuksiinsa pankin osakkeenomistajana. Se katsoo, että kantaja vetoaa siten näiden päätösten kumoamiseksi erilliseen etuun, jota ei pidä sekoittaa mainitun pankin etuun. Jos riidanalaiset päätökset kumottaisiin, kumoaminen ei nimittäin vaikuttaisi osakkeenomistajien tilanteeseen samalla tavalla kuin pankin tilanteeseen.

Tutkiessaan toiseksi pääasian osalta kanneperustetta, joka koskee riidanalaisten päätösten tekemisessä käytetyn oikeusperustan määrittämisessä tehtyä oikeudellista virhettä, unionin yleinen tuomioistuin tulkitsee ensimmäistä kertaa direktiivin 2014/59 28 artiklaa, jonka otsikko on ”Ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon erottaminen”, ja 29 artiklaa, jonka otsikko on ”Väliaikainen hallinnonhoitaja”, sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön niiden täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten oikeussääntöjen nojalla.(4)

Käsiteltävässä asiassa EKP oli päättänyt pankin hallinto- ja valvontaelinten purkamisesta ja niiden korvaamisesta kolmella hallinnonhoitajalla ja valvontakomitealla. Se oli tässä yhteydessä katsonut, että direktiivin 2014/59 28 ja 29 artiklan täytäntöön panemiseksi annetuissa kansallisissa oikeussäännöissä asetetut edellytykset eli pankin tilanteen merkittävä heikentyminen täyttyivät.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tästä, että direktiivin 2014/59 28 ja 29 artiklassa, sellaisina kuin ne on saatettu kansallisen lainsäädännön osaksi kansallisen oikeuden nojalla, kyseessä olevien toimenpiteiden eli pankkien hallinto- tai valvontaelinten erottamisen ja mainittujen elinten purkamisen ei voida katsoa vastaavan toisiaan tai olevan vaihtoehtoisia. Se katsoo tältä osin, että edellinen toimenpide ei ole yhtä rajoittava kuin jälkimmäinen ja että jälkimmäinen toimenpide voidaan toteuttaa vain siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen katsoo pankin hallinto- tai valvontaelinten korvaamisen kansallisessa oikeudessa ja unionin oikeudessa säädettyjen menettelyjen mukaisesti olevan riittämätön toimenpide tilanteen korjaamiseksi. Lisäksi näiden kahden artiklan täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten oikeussääntöjen soveltamisedellytykset eroavat toisistaan. Tältä osin 29 artiklan täytäntöön panemiseksi annetuissa säännöksissä ei säädetä pankkien hallinto- tai valvontaelinten purkamisesta eikä erityishallinnon perustamisesta silloin, kun pankin tilanne on heikentynyt erityisen merkittävästi.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa kuitenkin, että direktiivin 2014/59 29 artiklan täytäntöön panemiseksi annetuissa kansallisissa oikeussäännöissä viitataan EKP:n riidanalaisissa päätöksissä käyttämään toimivaltaan pankin asettamiseksi väliaikaiseen hallintoon ja väliaikaisen hallinnon jatkamiseksi.

Tästä seuraa, että EKP on rikkonut näitä säännöksiä tukeutuessaan pankin tilanteen merkittävää heikentymistä koskevaan edellytykseen pankin hallinto- tai valvontaelinten purkamiseksi, väliaikaisen hallinnon perustamiseksi ja sen voimassa pitämiseksi.

Tätä unionin yleisen tuomioistuimen päätelmää ei voida kumota, kun otetaan huomioon EKP:n ja komission väite, jonka mukaan kyseessä olevia kansallisia oikeussääntöjä on luettava ja tulkittava yhdenmukaisesti niillä kansallisen lainsäädännön osaksi saatetun unionin oikeuden kanssa, joten pankin asettaminen väliaikaiseen hallintoon on sallittua, vaikka kyseisissä säännöksissä ei nimenomaisesti ollut kyse pankin tilanteen merkittävästä heikentymisestä. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että velvollisuus tulkita kansallista oikeutta yhdenmukaisesti direktiivin kanssa ei voi olla perustana tulkinnalle, joka olisi direktiivin täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen säännöksen sanamuodon vastainen.

1      Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190)

2      Pankki- ja luottotoimintaa koskevien lakien koonnoksesta 1.9.1993 annetun asetuksen nro 385 (decreto legislativo n. 385 – Testo unico delle leggi in materia bancaria e creditizia) (jäljempänä pankkilakikoonnos) (GURI, Supplemento ordinario nro 230, 30.9.1993) 69 octiesdecies §:n 1 momentin b alakohta ja 70 §.

3      Tuomio 5.11.2019, EKP ym. v. Trasta Komercbanka ym. (C-663/17 P, C-665/17 P ja C-669/17 P, EU:C:2019:923).

4      Ks. alaviite 2.