Asia T-20/19

Pablosky, SL

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 8.7.2020

EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus EU-sanamerkiksi mediFLEX easystep – Aikaisempi EU-kuviomerkki Stepeasy – Suhteelliset hylkäysperusteet – Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta

1. EU-tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Valituslautakuntien tekemien päätösten laillisuusvalvonta – Asian tosiseikkojen oikeudellisen luonnehdinnan valvonta – Valituslautakunnan suorittaman sekaannusvaaraa koskevan arvioinnin valvonta – Tilanne, jossa ei ole riitautettu toteamuksia, jotka liittyvät mainitun vaaran arvioinnin kannalta olennaisiin tekijöihin – Vaikutus

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 72 artikla)

   (ks. 26 kohta)

2. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on samanlainen tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sekaannusvaaran arvioiminen – Kohdeyleisön määrittäminen – Yleisön tarkkaavaisuusaste

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

   (ks. 38–40 ja 42 kohta)

3. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on samanlainen tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sekaannusvaaran arvioiminen – Kohdeyleisön määrittäminen – Yleisön tarkkaavaisuusaste – Terveystuotteet

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

   (ks. 41 kohta)

4. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on samanlainen tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sanamerkki mediFLEX easystep ja kuviomerkki Stepeasy

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

   (ks. 45, 53–57 ja 110–117 kohta)

5. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on samanlainen tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Asianomaisten tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuus – Arviointiperusteet

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

   (ks. 49 ja 50 kohta)

6. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on samanlainen tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Arviointiperusteet

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

   (ks. 106–109 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin on 8.7.2020 annetuilla tuomioilla Pablosky v. EUIPO – docPrice (mediFLEX easystep) (asia T-20/19) ja Pablosky v. EUIPO – docPrice (mediFLEX easySTEP) (asia T-21/19) hyväksynyt osittain kanteet, jotka oli nostettu Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) valituslautakunnan päätöksistä, jotka koskivat kahta Pabloskyn (jäljempänä kantaja) ja docPricen (jäljempänä väliintulija) välistä väitemenettelyä.

Nyt käsiteltävässä asiassa väliintulija on hakenut sanamerkin mediFLEX easystep ja kuviomerkin mediFLEX easySTEP ( 1 ) rekisteröimistä muun muassa ”ortopedisiä jalkineita”, ”lääketieteelliseen käyttöön tarkoitettuja saappaita”, ”vaatteita”, ”päähineitä”, ”jalkineita” ja ”terveysjalkineita” varten. Kantaja teki väitteen kyseisten tavaramerkkien rekisteröimisestä vedoten aikaisempaan kuviomerkkiinsä Stepeasy, joka oli rekisteröity ”vaatteita”, ”jalkineita” ja ”päähineitä” varten. Valituslautakunta katsoi, ettei asetuksen 2017/1001 ( 2 ) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa ollut olemassa kyseisten tavaroiden, myöskään samanlaisten tavaroiden osalta. Kantaja väitti kumoamiskanteessaan, että valituslautakunnan olisi pitänyt todeta, että sekaannusvaara oli olemassa.

Unionin yleinen tuomioistuin on todennut tältä osin ensinnäkin, ettei se, etteivät asianosaiset, jotka vaativat valituslautakunnan päätöksen kumoamista, ole riitauttaneet tiettyjä sekaannusvaaran arviointiin liittyviä olennaisia tekijöitä, ole esteenä sille, että unionin yleinen tuomioistuin voi tai sen pitää tutkia, ovatko kyseiset tekijät perusteltuja, koska ne ovat olennainen vaihe päättelyssä, joka sen on suoritettava harjoittaakseen mainittua valvontaa. Kun asianosainen on riitauttanut valituslautakunnan sekaannusvaarasta tekemän arvioinnin huomioon otettavien tekijöiden keskinäisen riippuvuuden periaatteen perusteella ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden kattamien tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden vuoksi, unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan ne arvioinnit, jotka mainittu valituslautakunta on tehnyt kyseisten tekijöiden merkityksestä. Unionin yleinen tuomioistuin on todennut lopuksi, ettei valituslautakunnan tosiseikoista tekemä virheellinen arviointi kuitenkaan voi sitoa unionin yleistä tuomioistuinta siltä osin kuin kyseinen arviointi on osa niitä valituslautakunnan päätelmiä, joiden laillisuus on kiistetty siinä.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin palautti mieleen, että terveystuotteet voivat olla tarkoitettuja sekä ammattilaisille että lopullisille kuluttajille, joiden tarkkaavaisuusaste on korkea. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen, että valituslautakunta oli tehnyt virheen katsoessaan, että ”ortopediset jalkineet”, ”lääketieteelliseen käyttöön tarkoitetut saappaat” ja ”terveysjalkineet” oli suunnattu suurelle yleisölle, jonka tarkkaavaisuusaste on keskimääräinen, pikemmin kuin ortopediaan erikoistuneille terveydenhoidon ammattilaisille ja suureen yleisöön kuuluville sellaisille kuluttajille, joilla on asianmukaisten jalkineiden käyttöön pakottavia ortopedisiä ongelmia ja joiden tarkkaavaisuusaste on korkea.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että haetun tavaramerkin kattamat ”ortopediset jalkineet”, ”lääketieteelliseen käyttöön tarkoitetut saappaat” ja ”jalkineet” ovat vähäisessä määrin samankaltaisia, eivätkä, kuten valituslautakunta oli todennut, ”vähintäänkin vähäisessä määrin”, mikä antoi ymmärtää, että samankaltaisuuden aste saattoi olla ”vähäistä” korkeampi. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että vaikka ortopedisilla tai lääketieteelliseen käyttöön tarkoitetuilla jalkineilla voidaan, kuten kaikilla ”jalkineilla”, peittää ja suojata jalat, niiden pääasiallisena tehtävänä on korjata luonteeltaan ortopedisiä fyysisiä vammoja. Lisäksi on yleisesti tunnettu tosiseikka, että lääkäri määrää ortopediset tai lääketieteelliseen käyttöön tarkoitetut jalkineet suoraan reseptillä tai ne myydään ortopedisiin tai terveydenhoidon tuotteisiin erikoistuneissa myymälöissä. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lopuksi, ettei tällaisia jalkineita valmisteta, kuten jalkineita yleensä, teollisesti tai vakioidussa muodossa, vaan ne tehdään mittatilaustyönä tai vähintäänkin siten, että ortopediset teknikot sovittavat ne kunkin asiakkaan tarpeisiin.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen, että kun otetaan huomioon kohdeyleisön korkea tai keskimääräinen tarkkaavaisuusaste ja aikaisemman tavaramerkin heikko erottamiskyky suhteessa ”jalkineisiin”, sekaannusvaaraa haetun tavaramerkin kattamien ”ortopedisten jalkineiden”, ”lääketieteelliseen käyttöön tarkoitettujen saappaiden” ja ”jalkineiden” osalta ei ollut.

Siltä osin kuin on kyse molempien kyseisten tavaramerkkien kattamista ”vaatteista” ja ”päähineistä”, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että valituslautakunta oli virheellisesti todennut, ettei sekaannusvaaraa ollut. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin kumosi kaksi kanteen olevaa valituslautakunnan päätöstä siltä osin kuin ne koskevat kyseisiä tavaroita.

( 1 ) Ensiksi mainittua tavaramerkkiä tarkastellaan asiassa T-20/19 ja jälkimmäistä asiassa T-21/19.

( 2 ) Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1).