Asia C-620/19

Land Nordrhein-Westfalen

vastaan

D.-H. T., joka toimii selvittäjänä J & S Service UG -yhtiön maksukyvyttömyysmenettelyssä

(ennakkoratkaisupyyntö – Bundesverwaltungsgericht)

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 10.12.2020

Ennakkoratkaisupyyntö – Henkilötiedot – Asetus (EU) 2016/679 – 23 artikla – Rajoitukset rekisteröidyn oikeuksiin – Tärkeä taloudellinen etu – Yksityisoikeudellisten vaateiden täytäntöönpano – Kansallinen lainsäädäntö, jossa viitataan unionin oikeuden säännöksiin – Oikeushenkilön verotiedot – Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen

Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Tulkinta, jota on pyydetty sen vuoksi, että unionin oikeuden säännöstä sovelletaan vastaavasti kansallisessa oikeudessa tehdyn viitauksen vuoksi – Kansallinen oikeus, joka poikkeaa olennaisesti unionin oikeuden tarkoituksesta ja asiayhteydestä – Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen

(SEUT 267 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/679 23 artikla)

(ks. 36, 39, 43–45 ja 49–52 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

D.-H. T., joka toimii selvittäjänä Saksan oikeuden mukaan perustetun J & S Service UG -yhtiön maksukyvyttömyysmenettelyssä, pyysi veroviranomaiselta kyseisen yhtiön verotietoja voidakseen tutkia, onko tarkoituksenmukaista nostaa kanteita, jotka koskevat takaisinsaantia maksukyvyttömyysmenettelyssä. Koska veroviranomainen hylkäsi mainitun pyynnön, D.-H. T. nosti kanteen toimivaltaisessa Verwaltungsgerichtissä (hallintotuomioistuin, Saksa), joka olennaisilta osin hyväksyi kanteen. Toimivaltainen Oberverwaltungsgericht (osavaltion ylempi hallintotuomioistuin, Saksa) hylkäsi Nordrhein-Westfalenin osavaltion (Land Nordrhein-Westfalen) tekemän valituksen ensimmäisen oikeusasteen tuomiosta ja katsoi muun muassa, että verotusta koskevat erityissäännöt eivät syrjäytä vapaata pääsyä Nordrhein-Westfalenin osavaltion hallussa oleviin tietoihin koskevaan lakiin perustuvaa oikeutta saada pääsy tietoihin. Vaikka pyydetyt tiedot kuuluivat verosalaisuuden piiriin, D.-H. T:llä oli siten selvittäjänä oikeus pyytää J & S Service -yhtiöltä kaikki maksukyvyttömyysmenettelyyn liittyvät tiedot.

Nordrhein-Westfalenin osavaltio teki toimivaltaisen Oberverwaltungsgerichtin tuomiosta Revision-valitus Bundesverwaltungsgerichtiin (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa), joka huomautti, että yleistä tietosuoja-asetusta ( 1 ) ei voida soveltaa suoraan nyt esillä olevassa asiassa, koska pääasiassa ei ole kyse luonnollisen henkilön henkilötiedoista ( 2 ) eikä myöskään rekisteröidyn oikeudesta saada pääsy tietoihin ( 3 ). Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan oikeus saada pääsy tietoihin on henkilötietojen käsittelyn kohteena olevan henkilön oikeus, joka ei kuulu maksukyvyttömän yhtiön varoihin, eikä se siten ole osa hallinnointia koskevan toimivallan ja määräysvallan siirtämistä maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjälle. Kyseinen tuomioistuin muistutti kuitenkin, että unionin oikeuden yhtenäisen tulkinnan varmistamiseksi unionin tuomioistuin on jo katsonut olevansa toimivaltainen ratkaisemaan unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä koskevat ennakkoratkaisupyynnöt täysin jäsenvaltion sisäisissä tilanteissa, joissa näitä säännöksiä ja määräyksiä on voitu soveltaa suoraan ja ehdottomasti kansallisen oikeuden nojalla. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tämä edellytys täyttyi nyt esillä olevassa asiassa, sillä yleisistä verosäännöksistä annetussa laissa ( 4 ) viitataan oikeushenkilöiden henkilötietojen käsittelyn osalta yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiin.

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli unionin tuomioistuimelta, voiko veroviranomainen rajoittaa pääsyä verovelvollisen verotietoihin yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksen ( 5 ) nojalla, johon yleisistä verosäännöksistä annetussa laissa nimenomaisesti viitataan. Sen varalta, että katsottaisiin, että veroviranomainen voi vedota yleisen tietosuoja-asetuksen kyseiseen säännökseen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli unionin tuomioistuimelta, kattaako kyseisessä säännöksessä oleva käsite ”yksityisoikeudellisten [vaateiden] täytäntöönpano” myös puolustautumisen yksityisoikeudellisia vaateita vastaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohti lopuksi, perustuuko kansallinen säännös, jolla rajoitetaan yleisen tietosuoja-asetuksessa säädettyä oikeutta saada tutustua asiakirjoihin, kyseiseen asetukseen, kun kyse on puolustautumisesta sellaisia takaisinsaantivaateita vastaan, jotka voidaan esittää veroviranomaiselle maksukyvyttömyysmenettelyssä.

Unionin tuomioistuimen tutkittua ne olosuhteet, joissa asia saatettiin sen käsiteltäväksi, se totesi, ettei se ole toimivaltainen vastaamaan Bundesverwaltungsgerichtin esittämiin kysymyksiin.

Unionin tuomioistuimen arviointi

Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse SEUT 267 artiklalla käyttöön otetusta unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä, unionin tuomioistuin muistutti, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on näin ollen periaatteessa velvollisuus antaa ennakkoratkaisu. Unionin tuomioistuimen on kuitenkin oman toimivaltaisuutensa arvioimiseksi tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön

Siltä osin kuin on kyse unionin tuomioistuimen toimivaltaisuuden arvioimisesta ennakkoratkaisupyyntöjä koskevissa asioissa, unionin tuomioistuin korosti, että se on useaan otteeseen katsonut, että sillä on toimivalta ratkaista unionin oikeuden säännöksiä tai määräyksiä koskevia ennakkoratkaisukysymyksiä sellaisissa tapauksissa, joissa pääasian tosiseikat jäävät unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle ja kuuluvat näin ollen jäsenvaltioiden yksinomaisen toimivallan piiriin mutta joissa unionin oikeuden säännöksiä tai määräyksiä sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla tässä oikeudessa unionin oikeuden säännösten tai määräysten sisältöön tehdyn viittauksen vuoksi. Unionin tuomioistuin täsmensi, että tällaista toimivaltaa voidaan perustella sillä, että unionin oikeusjärjestyksen ilmeisen edun mukaista on se, että unionin oikeudesta omaksuttuja säännöksiä tulkitaan yhtenäisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot.

Unionin tuomioistuin muistutti, että sen toimivalta rajoittuu yksinomaan unionin oikeuden oikeussääntöjen tutkimiseen, ja se totesi, että kansalliselle tuomioistuimelle antamassaan vastauksessa unionin tuomioistuin ei voi ottaa huomioon niiden kansallisen lainsäädännön säännösten yleistä rakennetta, jotka viitatessaan unionin oikeuteen samalla määrittelevät tämän viittauksen laajuuden. Niiden rajoitusten huomioon ottaminen, joita kansallinen lainsäätäjä on voinut säätää unionin oikeuden soveltamiselle sellaisiin puhtaasti kansallisiin tilanteisiin, joissa unionin oikeutta voidaan soveltaa ainoastaan kansallisen lain välityksellä, kuuluu kansalliseen oikeuteen ja näin ollen jäsenvaltion tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan.

Unionin tuomioistuin totesi, että ennakkoratkaisukysymykset koskevat nyt esillä olevassa asiassa yleisen tietosuoja-asetuksen tulkintaa, ja että kyseisen asetuksen säännöksiä luonnollisten henkilöiden henkilötietojen käsittelystä sovelletaan yleisistä verosäännöksistä annetussa laissa tehdyn viittauksen nojalla vastaavasti oikeushenkilöihin yhtäältä veroviranomaisen tietojen toimittamista koskevan velvollisuuden ja toisaalta rekisteröidyn oikeuden, joka koskee pääsyä kyseisen viranomaisen tietoihin, rajaamiseksi. Se täsmensi tältä osin, että tietosuoja-asetuksella vahvistetaan säännöt luonnollisten henkilöiden henkilötietojen suojalle, eikä se koske oikeushenkilöiden tietoja. Tietosuoja-asetuksen säännöksiä ei näin ollen voida tulkita samalla tavalla luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, joiden oikeutta tietojen suojaan ei määritellä kyseisessä asetuksessa, osalta.

Koska pääasiassa kyseessä olevat säännökset yleisistä verosäännöksistä annetussa laissa eivät ainoastaan johda siihen, että yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä sovelletaan tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolella, vaan ne muuttavat kyseisen asetuksen kohdetta ja soveltamisalaa, unionin tuomioistuimen mukaan ei voida katsoa, että kyseisiä säännöksiä sovellettaisiin sellaisinaan kansallisen oikeuden nojalla, myös mainitun asetuksen soveltamisalan ulkopuolella. Siten unionin tuomioistuin katsoi, että nyt esillä olevassa ei ole ilmeisen edun mukaista, että se tulkitsee kyseisiä säännöksiä niiden yhtenäisen tulkinnan varmistamiseksi.

Näin ollen unionin tuomioistuin katsoi, ettei se ole toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin.

( 1 ) Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (EUVL 2016, L 119, s. 1) (jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus).

( 2 ) Yleisen tietosuoja-asetuksen 1 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 1 alakohta.

( 3 ) Yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artikla.

( 4 ) Yleisistä verosäännöksistä annettu laki (Abgabenordnung, BGBl. I 2002, s. 3866), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä yleisistä verosäännöksistä annettu laki).

( 5 ) Yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan j alakohta.