Asia C-603/19

Rikosasia,

jossa vastaajina ovat

TG
ja
UF

(Špecializovaný trestný súdin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

 Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 1.10.2020

Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – SEUT 325 artikla – Rikosasia, joka koskee Euroopan unionin talousarviosta osittain rahoitettuihin avustuksiin liittyviä petoksia – Kansallinen lainsäädäntö, jossa valtion elimille ei anneta rikosoikeudenkäynnissä mahdollisuutta avustusten takaisinperintään rikoksilla aiheutettujen vahinkojen korvaamiseksi

1.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset – Direktiivi 2012/29 – Henkilöllinen soveltamisala – Oikeushenkilöt ja valtion elimet eivät kuulu henkilölliseen soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29 1 artiklan 1 kohta ja 2 artiklan 1 kohta)

(ks. 44–46 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Euroopan unionin omat varat – Unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petosten ja muun laittoman toiminnan torjunta – Jäsenvaltioiden velvollisuus ottaa käyttöön tehokkaita ja ennaltaehkäiseviä seuraamuksia – Euroopan unionin talousarviosta osittain rahoitettuihin avustuksiin liittyvät petokset – Kansallinen rikosoikeudellinen menettely, jossa valtio ei voi vaatia korvausta rikoksella aiheutetusta vahingosta – Sallittavuus SEUT 325 artiklan kannalta – Edellytys – Kansallisessa lainsäädännössä olemassa olevat tehokkaat menettelyt, joilla mahdollistetaan unionin talousarviosta aiheettomasti maksettujen rahoitusosuuksien takaisinperintä

(SEUT 325 artikla)

(ks. 54–56 ja 58–62 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

Tiivistelmä

Úrad špeciálnej prokuratúry Generálnej prokuratúry Slovenskej republiky (Slovakian tasavallan yleisen syyttäjän erityisvirasto) pani vireille kahta luonnollista henkilöä (jäljempänä vastaajat) vastaan rikosoikeudenkäynnin, joka koskee tosiseikkoja, jotka voivat muodostaa unionin talousarviosta osittain rahoitettuihin avustuksiin liittyvän petoksen. Rikos on syytteen mukaan tehty kahden tarjouspyynnön yhteydessä, jotka Slovakian viranomaiset järjestivät sellaisten avustushakemusten esittämiseksi, joiden tarkoituksena oli muun muassa tukea suojatyöpaikkojen luomista vammaisille henkilöille.

Vastaajat perustivat useita liikeyhtiöitä, joiden osakkaita ja johtajia he olivat ja jotka saivat avustuksia 654 588,34 euroa, joista 279 272,18 euroa unionin talousarviosta. Näiden avustusten maksamisen jälkeen vastaajat luovuttivat osuutensa kyseisissä yhtiöissä kolmannelle osapuolelle, minkä jälkeen kyseiset yhtiöt lopettivat kaiken toimintansa. Rikosoikeudenkäynnin aloittamisen ajankohtana yhtiöomaisuutta ei enää ollut näiden yhtiöiden tiloissa, ja yhtiöt oli viran puolesta poistettu kaupparekisteristä. Ajanjaksona, jolloin kyseisiä avustuksia maksettiin, nämä kaupalliset yhtiöt ottivat palvelukseensa vammaista henkilöitä, mutta näiden työpanos oli fiktiivinen eikä se edistänyt avustushakemuksissa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista.

Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa eli Špecializovaný trestný súdissa (rikosasioiden erityistuomioistuin, Slovakia) aloitettiin rikosoikeudenkäynti vastaajia vastaan heidän asemassaan näiden yhtiöiden yhtiömiehinä ja johtajina. Úrady práce, sociálnych vecí a rodiny (työvoima-, sosiaali- ja perheasiain virastot), jotka ovat pääasiassa ilmoittautuneet vahinkoa kärsineiksi, ovat esitutkinnassa vaatineet vastaajilta tosiasiallisesti maksetun avustuksen suuruista vahingonkorvausta.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin, että kun otetaan huomioon Najvyšší súd Slovenskej republikyn (Slovakian tasavallan ylin tuomioistuin) oikeuskäytäntö, jota on jo sovellettu unionin taloudellisten etujen loukkaamista ja avustuspetoksia koskevissa rikosasioissa, kansalliset säännökset eivät mahdollista sitä, että valtio voisi rikosoikeudenkäynnissä vaatia sille aiheutuneen vahingon korvaamista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tämän oikeuskäytännön soveltaminen pääasiaan saattaa estää valtiota vaatimasta kanteella korvausta petoksista aiheutuneista vahingoista. Turvautuminen hallinnolliseen menettelyyn, josta myös säädetään Slovakian oikeudessa, antaa nimittäin mahdollisuuden vaatia perusteettomasti maksetun avustuksen palauttamista vain sen saajalta. Koska nyt käsiteltävässä asiassa on kyse kaupallisista yhtiöistä, joilla ei enää ole mitään omaisuutta ja jotka on poistettu kaupparekisteristä, tällainen menettely ei siis voi mahdollistaa perusteettomasti maksettujen avustusten takaisinperintää.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti unionin tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat muun muassa SEUT 325 artiklaa, jonka 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltioiden on unionin taloudellisia etuja vahingoittavan laittoman toiminnan torjumiseksi toteutettava toimenpiteitä, joilla on ennaltaehkäisevä vaikutus ja jotka ovat tehokkaita ja vastaavat asianomaisen jäsenvaltion etuja vahingoittavien petosten torjumiseksi kansallisella tasolla toteutettuja toimenpiteitä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tarkemmin sanoen sellaisten kansallisten rikosprosessuaalisten sääntöjen, joiden mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiassa ei voida tunnustaa valtiolle oikeutta korvaukseen rikosoikeudellisessa menettelyssä vahinkoa kärsineenä henkilönä, yhteensopivuutta SEUT 325 artiklasta johtuvien velvoitteiden kanssa.

Unionin tuomioistuin totesi 1.10.2020 antamassaan tuomiossa, että SEUT 325 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansallisen oikeuden säännöksille – sellaisina kuin niitä on tulkittu kansallisessa oikeuskäytännössä –, joiden mukaan valtio ei voi rikosoikeudenkäynnissä vaatia korvausta vahingosta, joka sille on aiheutunut vastaajan petollisesta menettelystä, joka johtaa unionin talousarvion varojen väärinkäyttöön, eikä sillä ole tässä menettelyssä mitään muuta kannetta, jonka perusteella se voisi vedota oikeuksiinsa syytteessä olevaa henkilöä vastaan, kunhan kansallisessa lainsäädännössä säädetään tehokkaista menettelyistä, joilla mahdollistetaan unionin talousarviosta aiheettomasti maksettujen rahoitusosuuksien takaisinperintä, ja tämän edellytyksen tarkistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

Unionin tuomioistuin muistutti tältä osin, että vaikka jäsenvaltioiden on toteutettava tehokkaita toimenpiteitä, joiden avulla unionin talousarviosta osittain rahoitetun avustuksen saajalle aiheettomasti maksetut määrät voidaan periä takaisin, SEUT 325 artiklassa ei kuitenkaan aseteta jäsenvaltioille muita velvoitteita kuin toimenpiteiden tehokkuutta koskeva velvoite sen menettelyn osalta, jonka on mahdollistettava tällaiseen lopputulokseen pääseminen. Näin ollen se, että samanaikaisesti on olemassa erillisiä oikeussuojakeinoja, joilla on erilaiset hallinto-, siviili- tai rikosoikeudelliset tavoitteet, ei sellaisenaan vaaranna unionin taloudellisia etuja vahingoittavien petosten torjunnan tehokkuutta, kunhan kansallinen lainsäädäntö kokonaisuutena tarkastellen mahdollistaa unionin talousarviosta aiheettomasti maksettujen rahoitusosuuksien takaisinperinnän.

Näin ollen se, että valtiolle ei tunnusteta rikosoikeudenkäynnissä oikeutta korvaukseen vahinkoa kärsineenä henkilönä, ei voi yksinään olla SEUT 325 artiklasta johtuvien velvoitteiden vastaista. Vaikka rikosoikeudelliset seuraamukset voivat olla välttämättömiä, jotta valtiot voivat torjua tehokkaasti ja varoittavasti tiettyjä törkeitä petoksia, tällaisten seuraamusten tarkoituksena ei ole mahdollistaa perusteettoman edun palauttamista. Se, että asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä on rikos-, hallinto- tai siviilioikeudellisessa menettelyssä tehokas keino unionin taloudellisille eduille aiheutettujen vahinkojen korjaamiseksi, riittää täyttämään SEUT 325 artiklassa asetetun tehokkuusvelvollisuuden, koska tällä mahdollistetaan aiheettomasti saatujen rahoitusosuuksien takaisinperintä ja koska rikosoikeudellisilla seuraamuksilla voidaan torjua törkeitä petoksia. Unionin tuomioistuin totesi, että nyt käsiteltävässä asiassa tilanne on tällainen, koska valtiolla on sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan mahdollisuus – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava – panna vireille yhtäältä hallinnollinen menettely, jonka avulla se voi periä takaisin niiden saajana olevalle oikeushenkilölle aiheettomasti maksetut rahoitusosuudet, ja toisaalta siviiliprosessi, jolla se voi paitsi vaatia aiheettomasti maksettujen rahoitusosuuksien saajana ollutta oikeushenkilöä vahingonkorvausvastuuseen myös saada rikosasiassa annetun tuomion jälkeen vahingonkorvausta rikosasiassa tuomitulta luonnolliselta henkilöltä.