Asia C-540/19

WV

vastaan

Landkreis Harburg

(Bundesgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

 Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.9.2020

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Asetus (EY) N:o 4/2009 – 3 artiklan b alakohta – Elatusvelkojan asuinpaikan tuomioistuin – Julkisyhteisön, jolle elatusvelkojan oikeudet ovat siirtyneet, esittämä takautumisvaatimus

1.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta, sovellettava laki ja päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Asetus N:o 4/2009 – Toimivalta elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Yleiset säännökset – Samantasoiset ja vaihtoehtoiset toimivallan määräytymisperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 4/2009 3 artikla)

(ks. 29 ja 30 kohta)

2.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta, sovellettava laki ja päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Asetus N:o 4/2009 – Toimivalta elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Elatusvelkojan asuinpaikan tuomioistuin – Kyseisen tuomioistuimen toimivalta lausua julkisyhteisön, jolle kyseisen elatusvelkojan oikeudet ovat siirtyneet, esittämästä takautumisvaatimuksesta

(23.11.2007 tehdyn Haagin pöytäkirjan 3 artiklan 2 kohta ja 10 artikla, neuvoston asetuksen N:o 4/2009 johdanto-osan 14 ja 45 perustelukappale ja 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 10 alakohta sekä 3, 15 ja 64 artikla)

(ks. 31 ja 33–44 kohta ja tuomiolauselma)

3.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta, sovellettava laki ja päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Asetus N:o 4/2009 – Tarkoitus

(Neuvoston asetuksen N:o 4/2009 johdanto-osan 45 perustelukappale ja 3 artiklan b alakohta)

(ks. 33, 36 ja 37 kohta)

Tiivistelmä

Wienissä (Itävalta) asuva WV on Saksan siviilioikeuden mukaan velvollinen maksamaan elatusapua äidilleen, joka asuu vanhainkodissa Kölnissä (Saksa). WV:n äiti saa kuitenkin säännöllisesti Landkreis Harburgilta (Harburgin piirikunta, Saksa) (jäljempänä hakijana oleva julkisyhteisö) elatusapusuorituksia Saksan sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti. Kyseinen julkisyhteisö väittää, että WV:n äidin oikeudet WV:n suhteen ovat siirtyneet sille kyseisen lainsäädännön mukaisesti niiden suoritusten osalta, joita se on maksanut WV:n äidin hyväksi huhtikuusta 2017 alkaen. Saman lainsäädännön nojalla tällaisista siirretyistä oikeuksista päätetään siviilioikeudellisessa menettelyssä.

Näin ollen hakijana oleva julkisyhteisö esitti saksalaisissa siviilituomioistuimissa takautumisvaatimuksen WV:tä vastaan elatusasiassa tukeutuen asetukseen N:o 4/2009(1), jolla säännellään muun muassa kansainvälistä toimivaltaa elatusvelvoitteita koskevissa asioissa, ja erityisesti 3 artiklan b alakohtaan, jossa säädetään elatusvelkojan asuinpaikan tuomioistuimen toimivallasta. Ensimmäisenä oikeusasteena toiminut tuomioistuin katsoi, ettei saksalaisilla tuomioistuimilla ollut kansainvälistä toimivaltaa lausua kyseisestä vaatimuksesta, koska edellä mainittuun säännökseen perustuvaan toimivaltaan voi vedota vain se luonnollinen henkilö, jolle on maksettava elatusapua. Muutoksenhakutuomioistuin puolestaan katsoi, hakijana oleva julkisyhteisö saattoi myös vedota tähän toimivaltaan tahona, jolle elatussaatava on siirtynyt. Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa), jolle WV esitti Revision-valituksen kyseisestä ratkaisusta, esitti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen sen selvittämiseksi, onko kyseisellä julkisyhteisöllä oikeus nyt esillä olevan asian olosuhteissa esittää vaatimus sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa elatusvelkojan eli WV:n äidin asuinpaikka on.

Unionin tuomioistuin totesi 17.9.2020 antamassaan tuomiossa, että julkisyhteisö, joka vaatii takautumisvaatimuksella elatusvelkojalle, jonka oikeudet elatusvelalliseen nähden ovat siirtyneet sille, elatusapuna maksettujen määrien korvaamista, voi perustellusti vedota kyseisen elatusvelkojan asuinpaikan tuomioistuimen toimivaltaan. Ennen tämän toteamista unionin tuomioistuin tutki asetuksen N:o 4/2009 3 artiklaa, jossa nimetään eri tuomioistuimet, joilla on toimivalta lausua elatusvelvoitteita koskevissa asioissa jäsenvaltioissa, kyseisen säännöksen sanamuodon, tavoitteiden ja järjestelmän valossa.

Säännöksen sanamuodon osalta unionin tuomioistuin totesi, ettei asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a ja b alakohdassa täsmennetä, että elatusvelkojan itsensä olisi esitettävä vaatimus siinä mainituissa tuomioistuimissa. Näin ollen kyseisessä artiklassa ei kielletä – jollei tämän asetuksen tavoitteiden ja järjestelmän noudattamisesta muuta johdu – sitä, että julkisyhteisö, jolle mainitun elatusvelkojan oikeudet ovat lain nojalla siirtyneet, voi esittää elatusvelvollisuuteen liittyvän vaatimuksen jommassakummassa näistä tuomioistuimista. Asetuksen N:o 4/2009 tavoitteet tai järjestelmä eivät ole esteenä sille, että sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa elatusvelkojan asuinpaikka on, on toimivaltainen lausumaan tällaisesta vaatimuksesta.

Ensinnäkin se, että kyseisellä tuomioistuimella katsotaan olevan toimivalta lausua kyseisestä vaatimuksesta, on sellaisten asetuksella N:o 4/2009 tavoiteltujen päämäärien mukainen, joihin kuuluvat sekä toimivaltaisen tuomioistuimen ja elatusvelkojan läheisyys että tavoite helpottaa mahdollisimman paljon kansainvälisten elatusvelkojen perimistä. Viimeksi mainittu tavoite vaarantuisi erityisesti, jos julkisyhteisöltä, jolle elatusvelkojan oikeudet ovat siirtyneet, evättäisiin oikeus vedota asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a ja b alakohdassa elatusvelvoitteita koskevan asian kantajan hyväksi säädettyihin toimivaltaperusteisiin sekä silloin, kun vastaaja asuu Euroopan unionin alueella että mahdollisesti siinä tapauksessa, että vastaajan asuinpaikka on Euroopan unionin ulkopuolisen kolmannen valtion alueella. Lisäksi sen hyväksyminen, että tällainen julkisyhteisö voi pätevästi saattaa asian asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan b alakohdassa mainitun tuomioistuimen käsiteltäväksi, ei millään tavoin muuta hyvän oikeudenkäytön tavoitetta, johon tällä asetuksella myös pyritään. Tätä tavoitetta on tulkittava myös siten, että otetaan huomioon asianosaisten eli sekä kantajan että vastaajan intressit, ja näillä on oltava mahdollisuus saada asia helposti tuomioistuimen käsiteltäväksi ja ennakoida toimivaltasääntöjä. Elatusvelkojan oikeuksien siirtäminen tällaiselle julkisyhteisölle ei kuitenkaan vaikuta elatusvelvollisen etuihin eikä sovellettavien toimivaltasääntöjen ennakoitavuuteen.

Toiseksi se, että julkisyhteisöllä, jolle elatusvelkojan oikeudet ovat siirtyneet lain nojalla, on oikeus saattaa asia viimeksi mainitun asuinpaikan tuomioistuimen käsiteltäväksi, on myös johdonmukaista asetuksen N:o 4/2009 järjestelmän ja sen systematiikan kanssa. Tältä osin unionin tuomioistuin muistutti, että kyseisen asetuksen 64 artikla koskee nimenomaan sellaisen julkisyhteisön toimintaa hakijana, joka toimii sellaisen henkilön sijasta, jolle on maksettava elatusapua tai jolle elatusapuna maksetut suoritukset on korvattava. Erityisesti asetuksen 64 artiklan 3 kohdan a alakohdassa täsmennetään, että kyseisellä julkisyhteisöllä on oikeus vaatia sellaisen päätöksen tunnustamista ja julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi tai täytäntöönpanoa, joka on annettu velallista vastaan sellaisen julkisyhteisön hakemuksesta, joka jatkaa elatusavun maksamista. Tämä säännös edellyttää kuitenkin sitä, että tällaiselle julkisyhteisölle on etukäteen annettu mahdollisuus saattaa asia asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan b alakohdan mukaisesti nimetyn tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta tämä voisi tehdä elatusvelvollisuutta koskevan päätöksen.

1      Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 4/2009 (EUVL 2009, L 7, s. 1).