Asia C‑389/19 P

Euroopan komissio

vastaan

Ruotsin kuningaskunta

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 25.2.2021

Muutoksenhaku – Asetus (EY) N:o 1907/2006 – Kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettelyt ja rajoitukset – Luvan antamisesta lyijysulfokromaattikeltaisen ja lyijykromaattimolybdaattisulfaattipunaisen, jotka ovat mainitun asetuksen liitteeseen XIV sisältyviä aineita, tietyille käytöille annettu Euroopan komission päätös – Erityistä huolta aiheuttavat aineet – Luvan edellytykset – Vaihtoehtojen puuttumisen arviointi

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettely – REACH-asetus – Erityistä huolta aiheuttavat aineet – Lupapäätös – Luvan myöntämisedellytykset – Vaihtoehtojen puuttuminen huolta aiheuttavan aineen käytölle – Komission suorittama tutkinta – Seikat, joiden perusteella voidaan todeta, ettei komissio ole tutkinut asianmukaisesti vaihtoehtojen puuttumista

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1907/2006 johdanto-osan 14, 12, 70 ja 73 perustelukappale sekä 55 ja 60 artikla)

   (ks. 45 ja 53–57 kohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettely – REACH-asetus – Erityistä huolta aiheuttavat aineet – Lupapäätös – Kumoaminen – Siirtymäkauden järjestely – Kumotun päätöksen vaikutusten voimassa pitäminen kunnes uusi päätös on tehty – Peruste, joka liittyy ihmisten terveyden ja ympäristön suojeluun

   (SEUT 264 artiklan toinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1907/2006 56 artiklan 1 kohdan d alakohta ja 58 artiklan 1 kohdan c alakohta)

   (ks. 66–69 ja 72–74 kohta)

Tiivistelmä

DCC Maastricht BV jätti 19.11.2013 lupahakemuksen lyijysulfokromaattikeltaisen ja lyijykromaattimolybdaattisulfaattipunaisen, jotka ovat erityistä huolta aiheuttavien aineiden luetteloon kirjattuja pigmenttejä, markkinoille saattamiseksi kuuteen käyttöön, jotka ovat molempien aineiden osalta samat.

Komissio hyväksyi hakemuksessa mainitut käytöt ja liitti lupaan ehtoja ja rajoituksia ( 1 ) (jäljempänä riidanalainen päätös). Ehtona luvan saamiselle oli, että luvanhaltijan jatkokäyttäjät toimittavat Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) tietoja vaihtoehtojen soveltuvuudesta ja saatavuudesta kyseisten käyttöjen kannalta ja perustelevat yksityiskohtaisesti kyseessä olevien aineiden käytön tarpeen.

Ruotsin kuningaskunta nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi tämän päätöksen sillä perusteella, että komissio oli tehnyt oikeudellisen virheen tarkastellessaan saatavilla olevien vaihtoehtoisten aineiden puuttumista. Komissio valitti asiasta unionin tuomioistuimeen.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Asiakysymyksen osalta unionin tuomioistuin katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti katsonut, että komissio oli laiminlyönyt velvollisuutensa varmistaa, ettei vaihtoehtoisia aineita ole saatavilla. Se toteaa, että komissio on virheellisesti katsonut, että korvaava aine voidaan hyväksyä vain sillä edellytyksellä, että korvaaminen ei aiheuta suorituskyvyn menetystä. Näin rajoittava tulkinta vaihtoehtoiselle aineelle olisi nimittäin vastoin itse REACH-asetuksen tarkoitusta, jona on edistää erityistä huolta aiheuttavien aineiden korvaamista muilla soveltuvilla aineilla ( 2 ). Sillä, että lähtökohtaisesti päätetään, että korvaamisen on tapahduttava ilman minkäänlaista suorituskyvyn vähentymistä, ei ainoastaan lisätä sellaista edellytystä, josta ei säädetä kyseisessä asetuksessa, vaan se on omiaan estämään tämän korvaamisen ja näin ollen poistamaan samalta asetukselta suurelta osin sen tehokkaan vaikutuksen.

Unionin tuomioistuin kuitenkin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion, koska siinä on arvioitu virheellisesti riidanalaisen päätöksen välittömän kumoamisen vaikutuksia. REACH-asetuksessa sallitaan nimittäin jo sallitun käytön jatkaminen luvan voimassaolon päättymisen jälkeen siihen saakka, kunnes uudesta lupahakemuksesta on annettu ratkaisu. Näin ollen riidanalaisen päätöksen kumoaminen välittömin vaikutuksin saattoi kyseessä olevien aineiden aikaisemman luvan voimaan. Riidanalaisella päätöksellä rajoitettiin tietyiltä osin näiden erityistä huolta aiheuttavien aineiden käyttöä. Tämän vuoksi se, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen riidanalaisen päätöksen vaikutusten voimassa pitämisestä, on suurentanut vakavan ja korjaamattoman vahingon riskiä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Unionin tuomioistuin siis kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion tältä osin ja määrää, että riidanalaisen päätöksen vaikutukset on pidettävä voimassa, kunnes Euroopan komissio on antanut uuden ratkaisun DCC Maastricht BV:n esittämästä lupahakemuksesta.

( 1 ) Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1 ja oikaisu EUVL 2007, L 136, s. 3; jäljempänä REACH-asetus). Tämän säännöksen mukaan komissio voi myöntää luvan kemialliselle aineelle, jos sosioekonomisten hyötyjen osoitetaan ylittävän ihmisten terveydelle tai ympäristölle aineen käytöstä aiheutuvan riskin ja jos soveltuvia vaihtoehtoisia aineita tai tekniikoita ei ole saatavilla.

( 2 ) REACH-asetuksen 55 artikla ja johdanto-osan 4, 12, 70 ja 73 perustelukappale.