Asia C-372/19

Belgische Vereniging van Auteurs, Componisten en Uitgevers CVBA (SABAM)

vastaan

Weareone.World BVBA
ja
Wecandance NV

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 25.11.2020

Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – SEUT 102 artikla – Määräävän aseman väärinkäyttö – Kohtuuttomien hintojen käsite – Tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö – Tosiasiallinen monopoli – Määräävä asema – Väärinkäyttö – Musiikkiteosten esittäminen musiikkifestivaaleilla – Asteikko, joka perustuu pääsylippujen myynnin bruttotuottoon – Kohtuullinen suhde yhteishallinnointiyhteisön suoritukseen nähden – Sen yhteishallinnointiyhteisön teosvalikoiman osuuden määrittäminen, joka on tosiasiallisesti esitetty

1. Määräävä markkina-asema – Kohtuuttomat kauppaehdot – Arviointi – Monopoliasemassa oleva tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö – Festivaalin pääsylippujen bruttotuottoon sovellettavan tariffin perusteella laskettavan korvauksen määrääminen – Väärinkäyttö – Ei ole – Suojattujen musiikkiteosten käyttöön liittymättömien kulujen vähennyskelvottomuus – Vaikutuksettomuus – Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä olevat tarkistukset

   (SEUT 102 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta)

   (ks. 28-32 ja 37-48 kohta)

2. Määräävä markkina-asema – Kohtuuttomat kauppaehdot – Arviointi – Monopoliasemassa oleva tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö – Valikoimaan kuuluvien teosten esittämisen perusteella määrättävät korvaukset – Kiinteä portaittainen alennusjärjestelmä, joka perustuu kyseiseen valikoimaan kuuluvien esitettyjen musiikkiteosten osuuteen – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Kansallisen tuomioistuimen tarkistukset

   (SEUT 102 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta)

   (ks. 28-32 ja 49-59 kohta)

Tiivistelmä

SABAM on voittoa tavoitteleva kaupallinen yhtiö, joka on ainoa tekijänoikeuksien yhteishallinnointiorganisaatio Belgiassa. Kyseisessä asemassa se vastaa muun muassa tekijänoikeuskorvausten, joita maksetaan sen valikoimaan kuuluvien musiikkiteosten kappaleiden valmistamisesta ja välittämisestä yleisölle, keräämisestä ja tilittämisestä. Weareone.World on puolestaan festivaalijärjestäjä, joka on järjestänyt vuodesta 2005 alkaen vuosittaista Tomorrowland-festivaalia, ja Wecandance on festivaalijärjestäjä, joka on järjestänyt vuodesta 2013 alkaen Wecandance-festivaalia (jäljempänä festivaalijärjestäjät). Kyseisissä festivaalitapahtumissa on käytetty eri vuosina tekijänoikeuden suojaamia SABAM:in valikoimaan kuuluvia musiikkiteoksia. Saadakseen maksun kyseisellä perusteella festivaalijärjestäjiltä perittävistä korvauksista, SABAM määritti kyseisten korvausten määrän soveltamalla toista kahdesta tariffiasteikosta, joiden käytöstä se päättää vapaasti, joka oli käsiteltävässä asiassa ”perustariffi”.

Kyseinen perustariffi lasketaan lipunmyynnin bruttotuoton perusteella, kun summasta on ensin vähennetty varausmaksut ja verot, tai vaihtoehtoisesti ohjelmabudjetin perusteella, jos sen määrä on bruttotuottoa korkeampi Lisäksi perustariffiin sisältyy kiinteä portaittainen järjestelmä, jonka nojalla festivaalijärjestäjä voi saada alennusta tapahtumassa tosiasiallisesti esitettävien SABAM:in valikoimaan kuuluvien musiikkiteosten määrän perusteella ( 1 ) edellyttäen, että kyseinen festivaalijärjestäjä on toimittanut listan asetetussa määräajassa.

Festivaalijärjestäjät riitauttivat perityt summat sillä perusteella, että näin lasketut korvaukset eivät vastanneet SABAM:in suoritusten taloudellista arvoa, ja olivat siten SEUT 102 artiklassa asetetun määräävän aseman väärinkäytön kiellon vastaisia. SABAM nosti ondernemingsrechtbank Antwerpenissa (Antwerpenin yritystuomioistuin, Belgia) kanteet, joissa se vaati, että festivaalijärjestäjät velvoitetaan maksamaan perityt summat, joita kyseiset festivaalijärjestäjät olivat kieltäytyneet maksamasta vedoten SABAM:in tariffiasteikon lainvastaisuuteen SEUT 102 artiklan valossa.

Näin ollen ondernemingsrechtbank Antwerpen päätti pyytää unionin tuomioistuinta täsmentämään määräävän aseman väärinkäytön käsitettä, jota se piti tarpeellisena voidakseen antaa ratkaisun kyseessä olevan tariffiasteikon kahdesta riidanalaisesta osa-alueesta.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

SABAM:in kaltainen yhteishallinnointiyhteisö, jolla on monopoli hallinnoida suojattujen teosten tiettyä ryhmää koskevia tekijänoikeuksia jäsenvaltion alueella, kuuluu SEUT 102 artiklassa tarkoitetun määräävän aseman väärinkäytön kiellon alaan. Unionin tuomioistuin kuitenkin korosti aluksi, että on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä todeta tällainen väärinkäyttö asian kaikkien olosuhteiden valossa. Unionin tuomioistuin muistutti yhteishallintoyhteisön vaatimien korvausten osalta, että liian korkeaa hinnoittelu voi olla väärinkäyttöä kohtuuttomien kauppahintojen ( 2 ) asettamisena silloin, kun hinnoittelu ei ole kohtuullisessa suhteessa sellaisen yhteisön suorituksen – joka koostuu koko sen tekijänoikeuksien suojaamien musiikkiteosten valikoiman, jota kyseinen yhteisö hallinnoi, saattamisesta käyttäjien saataville – taloudelliseen arvoon. Tältä osin on erityisesti etsittävä asianmukainen tasapaino tekijöiden oikeuden saada asianmukainen korvaus teostensa käytöstä ja käyttäjien perustellun intressin välillä siten, että otetaan huomioon yhteishallinnointipalvelun taloudellinen arvo sellaisenaan sekä myös teosten käytön luonne ja laajuus sekä kyseisen käytön luoma taloudellinen arvo ( 3 ). Jos tosiasiallisten kulujen ja tosiallisesti vaaditun hinnan välinen ero vaikuttaa liian suurelta, kyseessä olevien korvausten tason kohtuuttomuus määrittyy olennaisten tekijöiden vertailussa, kuten hinnan, jota määräävässä asemassa oleva toimija on käyttänyt menneisyydessä samoille palveluille samoilla merkityksellisillä markkinoilla, tai hinnan, jota tällainen yritys on käyttänyt muiden palveluiden tai eri asiakasryhmien osalta, taikka hinnan, jota muut yritykset ovat käyttäneet saman palvelun tai rinnastettavien palveluiden osalta muissa jäsenvaltioissa edellyttäen kuitenkin, että kyseinen vertailu tehdään yhdenmukaisin perustein.

Unionin tuomioistuin tutki molemmat kyseessä olevan tariffiasteikon riidanalaiset osa-alueet kyseisten seikkojen valossa.

Aluksi unionin tuomioistuin palautti mieleen pääsylippuista saatavaan bruttotuottoon sovellettavan tariffin perusteella laskettavien korvausten hyväksyttävyyden osalta ensiksi, että yhteishallinnointiyhteisön korvaustaulukkoa, joka perustuu musiikkitapahtumasta saatujen voittojen osuuteen, on pidettävä tekijänoikeuden tavanomaisena hyödyntämisenä ja sen on katsottava olevan lähtökohtaisesti kohtuullisessa suhteessa kyseisen yhteisön suorituksen taloudelliseen arvoon. Tämä koskee myös pääasioissa kyseessä olevan kaltaista korvausasteikkoa, jonka mukaan ei ole sallittua vähentää huomioon otettavasta tuotosta kaikkia festivaalin järjestämisestä aiheutuneita kuluja, joilla ei ole yhteyttä kyseisellä festivaalilla esitettyihin musiikkiteoksiin. Unionin tuomioistuin katsoi näin ollen, että se, että yhteishallintayhteisö asettaa tällaisen asteikon, ei ole lähtökohtaisesti väärinkäyttöä. Tältä osin se korosti, että sellaisten kulujen, joilla ei ole yhteyttä esitettyihin musiikkiteoksiin, mittaaminen ja määrittäminen voi olla sekä erityisen vaikeaa että kallista, koska edellytetyistä tarkistuksista voi aiheutua hallinnoinnin kulujen suhteeton lisäys. Unionin tuomioistuimen mukaan asianlaita voi olla toisin ainoastaan silloin, jos kansallisen tuomioistuimen tehtävänä olevat tarkistukset paljastavat, että kyseessä olevaa taulukkoa soveltaen määrätyt tosiasialliset korvaukset ovat liian korkeita, kun huomioidaan kaikki käsiteltävän asian olosuhteet, mukaan luettuna kiinteä korvaustaksa ja tuottopohja, jonka perusteella kyseinen taksa lasketaan.

Toiseksi unionin tuomioistuin muistutti sen osalta, että määrättävien korvausten laskennassa otetaan huomioon kyseessä olevan yhteishallintayhteisön valikoimaan kuuluvien teosten osuus kaikista esitetyistä teoksista, että jokaisessa korvaustaulukossa on välttämätöntä ottaa huomioon se tekijäoikeudella suojattujen musiikkiteosten määrä, jota on tosiasiallisesti käytetty. Käsiteltävänä olleessa asiassa kyseessä olleen kaltaisessa kiinteässä portaittaisessa järjestelmässä otettiin tietyssä määrin huomioon, joskin epätarkasti, kyseinen suuruusluokka. Ei kuitenkaan voida sulkea pois, etteikö tällainen järjestelmä voisi olla väärinkäyttöä, jos on olemassa muu menetelmä, jonka mukaan on mahdollista tarkemmin yksilöidä ja mitata näiden teosten käyttö nostamatta kuitenkaan suhteettomasti hallinnointikuluja. Näin ollen unionin tuomioistuin totesi, että tällaiseen portaittaiseen järjestelmään turvautuminen oli hyväksyttävää edellyttäen, että kansallinen tuomioistuin vakuuttuu siitä, että SABAM:in valikoimaan kuuluvien esitettyjen teosten osuutta ei voida määritellä täsmällisemmin teknisten tai taloudellisten esteiden takia.

( 1 ) Käsiteltävänä olleessa asiassa kyseisen kiinteän järjestelmän mukaan perustariffista peritään 1/3 tai 2/3, jos vähintään 1/3 tai 2/3 esitetyistä musiikkiteoksista kuuluu SABAM:in valikoimaan.

( 2 ) SEUT 102 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaisesti.

( 3 ) Ks. myös tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista sekä usean valtion alueen kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensioinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/26/EU (EUVL 2014, L 84, s. 72) 16 artiklan 2 kohta.