Asia C-342/19 P

Fabio De Masi ja Yanis Varoufakis

vastaan

Euroopan keskuspankki

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.12.2020

Muutoksenhaku – Oikeus tutustua Euroopan keskuspankin (EKP) asiakirjoihin – Päätös 2004/258/EY – 4 artiklan 3 kohta – Poikkeukset – EKP:n saama asiakirja – Ulkoisen palveluntarjoajan lausunto – Sisäinen käyttö keskusteluja ja alustavia neuvotteluja varten – Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen

1. Euroopan unionin toimielimet – Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin – Euroopan keskuspankin päätös 2004/258 – Poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus

   (SEUT 296 artiklan toinen kohta; Euroopan keskuspankin päätöksen 2004/258, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksillä 2011/342 ja 2015/529, 4 artikla)

   (ks. 49–52 kohta)

2. Euroopan unionin toimielimet – Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin – Euroopan keskuspankin päätös 2004/258 – Poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus – Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen – Hyväksyttävyys

   (Euroopan keskuspankin päätöksen 2004/258, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksillä 2011/342 ja 2015/529, 4 artiklan 2, 3 ja 5 kohta)

   (ks. 60, 62 ja 64 kohta)

3. Euroopan unionin toimielimet – Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin – Euroopan keskuspankin päätös 2004/258 – Poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin – Sisäiseen käyttöön tarkoitettujen asiakirjojen suoja – Edellytykset – Ero asetukseen N:o 1049/2001 verrattuna

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohta; Euroopan keskuspankin päätöksen 2004/258, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksillä 2011/342 ja 2015/529, 4 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta)

   (ks. 67–71, 74 ja 75 kohta)

Tiivistelmä

Euroopan keskuspankki (EKP) eväsi 16.10.2017 tekemällään päätöksellä valittajilta Fabio De Masi ja Yanis Varoufakis oikeuden tutustua asiakirjaan nimeltä ”Vastaukset kysymyksiin Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 4 14.4 artiklan tulkinnasta”. Tämä asiakirja käsitti ulkoisen neuvonantajan vastauksen EKP:n tältä pyytämään oikeudelliseen neuvonantoon EKP:n neuvostolla mainitun 14.4 artiklan nojalla olevasta toimivallasta. EKP eväsi oikeuden tutustua mainittuun asiakirjaan yhtäältä päätöksen 2004/258 ( 1 ) 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyn oikeudellisen neuvonannon suojaa koskevan poikkeuksen nojalla ja toisaalta kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn sisäiseen käyttöön tarkoitettujen asiakirjojen suojaa koskevan poikkeuksen nojalla.

Kanne, jonka valittajat nostivat unionin yleisessä tuomioistuimessa kyseisestä EKP:n päätöksestä hylättiin perusteettomana ( 2 ). Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että EKP saattoi perustellusti evätä oikeuden tutustua kyseessä olevaan asiakirjaan päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn sellaisen poikkeuksen perusteella, joka liittyy sisäiseen käyttöön tarkoitettujen asiakirjojen suojaan.

Unionin tuomioistuin, jolle valittajat ovat valittaneet unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta, vahvistaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, joka koskee tämän poikkeuksen soveltamista käsiteltävänä olevassa asiassa, ja hylkää valituksen.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tässä tapauksessa laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan. Se toteaa tältä osin, että vaikka asetuksen N:o 1049/2001 ( 3 ) 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa edellytetään, että osoitetaan, että asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaa vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, tällaista näyttöä ei kuitenkaan edellytetä päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn poikkeuksen yhteydessä. Se päättelee tästä, että unionin yleisellä tuomioistuimella ei ollut mitään velvollisuutta tarkastaa, oliko EKP antanut selityksiä siitä, voisiko EKP:n päätöksentekomenettelylle aiheutua vakavan vahingon vaaraa kyseessä olevaan asiakirjaan tutustumisesta. Se täsmentää, että asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen päätöksen 2004/258 kyseisen säännöksen nojalla edellyttää ainoastaan sitä, että osoitetaan yhtäältä, että kyseinen asiakirja on tarkoitettu sisäiseen käyttöön EKP:ssä käytävien keskustelujen ja alustavien neuvottelujen yhteydessä, ja toisaalta, ettei ylivoimainen yleinen etu edellytä kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista.

Tämän jälkeen unionin tuomioistuin katsoo, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole jättänyt huomiotta päätöksen 2004/258 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisalaa. Ensinnäkään tämän päätöksen 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan sanamuotoon ei sisälly mitään sellaista mainintaa, jonka perusteella sitä voitaisiin pitää kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan nähden erityissäännöksenä. Toiseksi mikään kyseisen päätöksen 4 artiklan sanamuodossa ei sulje pois sitä, että useat siinä tarkoitetut poikkeukset voisivat koskea samaa asiakirjan osaa. Kolmanneksi päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisen kannalta merkitystä ei ole sillä, että kyseessä oleva asiakirja voidaan luokitella myös kyseisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuksi ”oikeudelliseksi neuvonannoksi”, sillä unionin lainsäätäjä ei ole asettanut ensin mainitussa säännöksessä tarkoitettuun poikkeukseen vetoamisen edellytykseksi sitä, että kyseessä oleva asiakirja ei ole toiseksi mainitussa säännöksessä tarkoitettu ”oikeudellinen neuvonanto”.

Unionin tuomioistuin vahvistaa lopuksi unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisestä alakohdasta tekemän tulkinnan korostamalla, ettei kyseistä säännöstä voida tulkita siten, että siinä varattaisiin sen sisältämä suoja ainoastaan tiettyyn päätöksentekomenettelyyn liittyviin asiakirjoihin. Kyseisessä säännöksessä nimittäin edellytetään ainoastaan, että asiakirjaa käytetään EKP:n keskusteluissa ja alustavissa neuvotteluissa, ja se kattaa laajasti EKP:n sisäisiin menettelyihin liittyvät asiakirjat. Lisäksi unionin tuomioistuin huomauttaa, että kyseisen säännöksen ulottuvuus poikkeaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ulottuvuudesta. Yhtäältä niiden suojan kohde ei ole sama ja toisaalta on niin, että vaikka asetuksen N:o 1049/2001 edellä mainitussa säännöksessä asetetaan asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epäämisen edellytykseksi se, että asiakirja liittyy asiaan, josta toimielin ei ole vielä tehnyt päätöstä, päätöksen 2004/258 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ei ole tällaista täsmennystä ja siinä säädetään konkreettisesti, että oikeus tutustua asiakirjaan voidaan evätä myös päätöksen tekemisen jälkeen.

( 1 ) Euroopan keskuspankin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 4.3.2004 tehty Euroopan keskuspankin päätös 2004/258/EY (EKP/2004/3) (EUVL 2004, L 80, s. 42), sellaisena kuin se on muutettuna 9.5.2011 annetulla Euroopan keskuspankin päätöksellä 2011/342/EU (EKP/2011/6) (EUVL 2011, L 158, s. 37) ja 21.1.2015 annetulla Euroopan keskuspankin päätöksellä (EU) 2015/529 (EKP/2015/1) (EUVL 2015, L 84, s. 64).

( 2 ) Tuomio 12.3.2019, De Masi ja Varoufakis v. EKP (T-798/17, EU:T:2019:154).

( 3 ) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EUVL 2001, L 145, s. 43).