Asia T-598/18

Grupo Textil Brownie, SL

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 30.1.2020

EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin BROWNIE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aikaisemmat kansalliset sanamerkit BROWNIES, BROWNIE, Brownies ja Brownie – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) – Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö – Asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 ja 3 kohta)

1. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Suhteellisen hylkäysperusteen tutkimisen kannalta merkityksellinen päivä – Rekisteröintihakemuksen jättämispäivään ei vaikuta asianomaisen jäsenvaltion eroaminen unionista

   (SEUT 50 artikla; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a alakohdan ii alakohta sekä 42 artiklan 3 kohta)

   (ks. 19 kohta)

2. EU-tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Käsite – Tulkinta, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdan tarkoitus

   (Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 johdanto-osan 10 perustelukappale ja 42 artiklan 2 ja 3 kohta; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 22 säännön 3 kohta)

   (ks. 30 kohta)

3. EU-tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Käsite – Arviointiperusteet

   (Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 22 säännön 3 kohta)

   (ks. 31-34 ja 51 kohta)

4. EU-tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Käyttö viiden vuoden jakson aikana

   (Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta)

   (ks. 37 ja 38 kohta)

5. EU-tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Käyttö viiden vuoden jakson aikana – Sellaisten todisteiden huomioon ottamisen edellytykset, jotka koskevat käyttöä ennen tätä jaksoa tai sen jälkeen

   (Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 22 säännön 3 kohta)

   (ks. 41 kohta)

6. EU-tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Selvitysaineiston todistusvoima – Arviointiperusteet

   (Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta ja 78 artiklan 1 kohdan f alakohta)

   (ks. 53, 74 ja 76 kohta)

7. EU-tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Tavaramerkin käyttö muodossa, jossa on poikkeavia osatekijöitä, jotka eivät vaikuta tavaramerkin erottamiskykyyn – Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan tarkoitus ja aineellinen soveltamisala

   (Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta ja 42 artiklan 2 ja 3 kohta)

   (ks. 61-63 kohta)

8. EU-tavaramerkki – Viraston päätökset – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Hyvän hallinnon periaate – Viraston aikaisempi päätöskäytäntö – Laillisuusperiaate – Tiukan ja kattavan tutkinnan välttämättömyys jokaisessa konkreettisessa tapauksessa

   (ks. 93 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi 30.1.2020 antamassaan tuomiossa Grupo Textil Brownie v. EUIPO – The Guide Association (BROWNIE) (T-598/18) tiettyjä seikkoja, jotka koskevat aikaisemman tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskevia todisteita, ja se hylkäsi kanteen, joka oli nostettu Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) valituslautakunnan päätöksestä, joka koskee The Guide Associationin (jäljempänä väliintulija) ja Grupo Textil Brownien (jäljempänä kantaja) välistä väitemenettelyä.

Käsiteltävänä olleessa asiassa väliintulija oli esittänyt väitteen sanamerkin BROWNIE rekisteröintiä vastaan useiden aikaisempien Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröityjen sanamerkkien BROWNIES, BROWNIE, Brownies ja Brownie (jäljempänä yhdessä aikaisempi tavaramerkki) perusteella. Kantaja vaati väliintulijaa esittämään todisteet aikaisemman tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä. EUIPO:n väiteosasto katsoi, että väliintulija oli esittänyt tällaisen näytön, ja totesi, että riidanalaisten tavaramerkkien välillä oli sekaannusvaara tiettyjen tavaroiden ja palvelujen osalta, ja hyväksyi näin ollen väitteen osittain. EUIPO:n valituslautakunta hylkäsi tästä päätöksestä tehdyn valituksen.

Unionin yleinen tuomioistuin muistutti ensinnäkin Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vaikutuksesta, ( 1 ) että suhteellisen väiteperusteen olemassaolon arvioimista varten on syytä asettua sen EU-tavaramerkin rekisteröimistä koskevan hakemuksen jättämishetkeen, jota vastaan on esitetty väite aikaisemman tavaramerkin perusteella. Näin ollen se tarkasteli aikaisemman tavaramerkin eri osatekijöitä, sellaisena kuin ne olivat tällaista rekisteröimistä koskevan hakemuksen jättämishetkellä. Väitteen lopputuloksen kannalta ei lähtökohtaisesti ole merkitystä sillä, että aikaisempi tavaramerkki voi menettää jäsenvaltiossa rekisteröidyn tavaramerkin aseman ( 2 ) sen jälkeen, kun sen EU-tavaramerkin rekisteröimistä koskeva hakemus toimitettiin, jota vastaan väite tehtiin kyseisen aikaisemman tavaramerkin perusteella, muun muassa sen jälkeen, kun asianomainen jäsenvaltio on mahdollisesti eronnut Euroopan unionista SEU 50 artiklan mukaisesti ilman, että tältä osin on vahvistettu erityisiä määräyksiä SEU 50 artiklan 2 kohdan nojalla mahdollisesti tehdyssä sopimuksessa. Oikeussuojan tarve unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun sellaisen kanteen osalta, joka koskee EUIPO:n valintalautakuntien päätöstä, jolla hyväksytään tällainen aikaisempaan kansalliseen tavaramerkkiin nojautuva väite – tai vahvistetaan väiteosaston tämänsuuntainen päätös – ei myöskään lähtökohtaisesti vaikuta tähän.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin huomautti, että siltä osin kuin kantaja oli väittänyt, että tietyt todisteet eivät liity merkitykselliseen ajanjaksoon, asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdasta ilmenee yksiselitteisesti, että ainoastaan tosiasiallisen käytön on tapahduttava merkityksellisen ajanjakson aikana. Koska tosiasiallisen käytön osoittamiseksi esitetyt todisteet koskevat käyttöä merkityksellisen ajanjakson aikana, ei voida edellyttää, että nämä todisteet olisi laadittu tämän merkityksellisen ajanjakson aikana. Näin ollen kantajan väite, jonka mukaan tietyt todisteet eivät kuulu merkitykselliseen ajanjaksoon vain siitä syystä, että ne laadittiin kyseisen ajanjakson ulkopuolella, ei sellaisenaan ollut omiaan epäämään niiden todistusvoimaa asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdan kannalta.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin muistutti todisteista, jotka koskevat käyttöä ennen merkityksellistä ajanjaksoa tai sen jälkeen, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että tällaiset todisteet voidaan ottaa huomioon, koska sen avulla voidaan vahvistaa tai paremmin arvioida aikaisemman tavaramerkin käytön laajuus ja tavaramerkin haltijan todelliset aikomukset kyseisenä ajanjaksona. Tällaiset todisteet voidaan kuitenkin ottaa huomioon vain jos on esitetty muita todisteita, jotka liittyvät merkitykselliseen ajanjaksoon.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin myönsi mainosmateriaalista, johon oli vedottu tosiasiallisen käytön osoittamiseksi, yhtäältä, että on jo katsottu, että lähtökohtaisesti on aiheellista osoittaa, että mainosmateriaalia, jossa mainitaan aikaisempi tavaramerkki, jonka tosiasiallisesta käytöstä on esitettävä todisteet, oli jaettu riittävästi kohdeyleisön keskuudessa, jotta voitiin osoittaa kyseisen tavaramerkin tosiasiallinen käyttö. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin, että toisaalta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että arvioitaessa tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskevia todisteita tarkoitus ei ole analysoida kutakin todistetta erikseen vaan kaikkia yhdessä, jotta niiden todennäköisin ja johdonmukaisin merkitys voidaan yksilöidä. Näin ollen, vaikka yhden todisteen todistusarvo on rajoitettu, koska se ei yksinään osoita varmuudella, saatettiinko kyseiset tavarat markkinoille ja miten ne saatettiin markkinoille, ja vaikka tämä todiste ei näin ollen yksin ole ratkaiseva, se voidaan kuitenkin ottaa huomioon kyseisen tavaramerkin käytön tosiasiallisuuden kokonaisarvioinnissa. Näin on esimerkiksi silloin, kun todiste lisätään muihin todisteisiin. Tässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että mainosmateriaali oli yksi todiste muiden joukossa, joten valituslautakunta saattoi ottaa sen huomioon.

Viidenneksi ja viimeiseksi unionin yleinen tuomioistuin muistutti sellaisen valaehtoisen vakuutuksen todistusarvosta, jonka on esitettävä näyttöä aikaisemman tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä, että asetuksen N:o 207/2009 78 artiklan 1 kohdan f alakohdasta ( 3 ) ilmenee, että valaehtoiset tai juhlalliset kirjalliset vakuutukset taikka sen valtion lainsäädännön, jossa ne on tehty, mukaan vaikutukseltaan vastaavat kirjalliset vakuutukset kuuluvat asian selvittämistoimiin, joita EUIPO voi toteuttaa. Käsiteltävässä asiassa valaehtoinen vakuutus oli annettu todistajan lausumana, joka on Englannissa ja Walesissa sovellettavissa siviilioikeudellisissa menettelysäännösten mukainen muoto. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun – kuten käsiteltävässä asiassa – joku sen osapuolen johtotehtävissä olevista työntekijöistä, jonka on esitettävä näyttöä aikaisemman tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä, antaa asetuksen N:o 207/2009 78 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun vakuutuksen, tälle vakuutukselle voidaan antaa todistusarvoa vain, mikäli muut todisteet tukevat sitä.

( 1 ) Erosopimusta ei ollut vielä lopullisesti tehty päätösharkinnan päättyessä.

( 2 ) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001), 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 42 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

( 3 ) Josta on tullut asetuksen 2017/1001 97 artiklan 1 kohdan f alakohta.