Asia T-423/18

Fissler GmbH

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

 Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 7.5.2019

EU-tavaramerkki – Hakemus sanamerkin vita rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Ehdottomat hylkäysperusteet – Erottamiskyvyn puuttuminen – Kuvailevuus – Ominaisuuden käsite – Värin nimi – Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta

1.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Erottamiskyvyn arviointi – Arviointiperusteet – Se, miten kohdeyleisö mieltää merkin

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(ks. 14 kohta)

2.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran tai palvelun ominaisuuksia – Käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

(ks. 28–30 ja 42 kohta)

3.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran tai palvelun ominaisuuksia – Tavoite – Vapaana pitämisen tarve

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

(ks. 31 kohta)

4.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran tai palvelun ominaisuuksia – Sanamerkki vita

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

(ks. 35, 45–48, 50–54, 56 ja 57 kohta)

5.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran tai palvelun ominaisuuksia – Ominaisuuden käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

(ks. 43 ja 44 kohta)

6.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Eri hylkäysperusteiden erillinen tutkinta – Hylkäysperusteiden tulkitseminen jokaisen niistä taustalla olevan yleisen edun valossa

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)

(ks. 64–66 kohta)

7.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Käsite – Arviointiperusteet

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(ks. 68 ja 69 kohta)

8.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Sanamerkki vita

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(ks. 72–75 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 7.5.2019 antamassaan tuomiossa Fissler v. EUIPO (vita) (T-423/18) Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) päätöksen, jossa evättiin sanamerkin vita rekisteröiminen EU-tavaramerkiksi muun muassa keittiökoneita, sähkökäyttöisiä kasareita ja kotitalousvälineitä varten. EUIPO oli evännyt kyseisen tavaramerkin rekisteröimisen luokkiin 7, 11 ja 21 kuuluvia tavaroita varten (erityisesti keittiökoneita, sähkökäyttöisiä painekasareita ja kotitalousvälineitä varten) sillä perusteella, että tavaramerkki oli kuvaileva ja siltä puuttui erottamiskyky (asetuksen 2017/1001(1) 7 artiklan 1 kohdan c ja b alakohta). EUIPO katsoi erityisesti, että koska haettu tavaramerkki on ruotsin kielen sana (vita on määräinen monikkomuoto sanasta ”vit”, joka tarkoittaa ruotsiksi ”valkoinen”), kohdeyleisönä oli pidettävä Euroopan unionin ruotsinkielistä yleisöä. EUIPO perusteli haetun tavaramerkin kuvailevuutta lähinnä kahdella syyllä. Mainittuja tuotteita on melko yleisesti saatavana valkoisena, vaikka se ei ole kaikkein tavallisin väri. Toiseksi näitä tavaroita kutsutaan ruotsiksi usein nimellä ”vitvaror” (valkoiset tavarat).

Tarkastellessaan sitä, miten tavallista mainittujen tavaroiden valmistaminen valkoisina on, unionin yleinen tuomioistuin selvitti, voidaanko tällaista käyttöä luonnehtia kyseisten tavaroiden ominaisuudeksi oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että merkin rekisteröinti tulisi evätä sen kuvailevuuden vuoksi (asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella) vain, jos kohtuudella on odotettavissa, että kohdeyleisö todella katsoo merkin kuvailevan jotakin mainituista ominaisuuksista. Vaikka merkitystä ei myöskään ole sillä, onko tällainen ominaisuus kaupallisesti olennainen vai ainoastaan toissijainen, kyseisessä artiklassa tarkoitetun ominaisuuden on kuitenkin oltava ”objektiivinen ja tavaran tai palvelun luonteesta johtuva piirre” sekä kyseisen tuotteen tai palvelun kannalta ”olennainen ja pysyvä”.

Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että valkoinen väri ei ole mainittujen tavaroiden (kuten keittiökoneiden, sähkökäyttöisten kasareiden ja kotitalousvälineiden) ”olennainen” ja ”luonteesta johtuva” ominaisuus, vaan puhtaasti satunnainen ja sattumanvarainen ominaisuus, joka voi mahdollisesti olla vain murto-osalla niistä ja on joka tapauksessa vailla minkäänlaista suoraa ja välitöntä yhteyttä niiden luonteeseen. Tällaisia tavaroita on nimittäin saatavana hyvin monen värisinä, myös valkoisina, ilman, että kyseisellä värillä on minkäänlaista etusijaa muihin väreihin nähden. Yksistään sitä seikkaa, että tavaramerkin kattamia tavaroita on saatavana valkoisina suhteellisen tavanomaisesti ja muiden värien ohella, ei kiistetty, mutta se oli tehoton, koska pelkästään tästä syystä ei ollut oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ”kohtuudella” odotettavissa, että kohdeyleisö todella tunnistaa valkoisen värin yhdeksi kyseisten tavaroiden olennaisen ja luonteesta johtuvan ominaisuuden kuvaukseksi. Sana ”vita” ei siis kuvaile asianomaisten tavaroiden ominaisuutta eikä siten kuulu asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn hylkäysperusteen soveltamisalaan.

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan – jonka mukaan tavaramerkkejä, joilta puuttuu erottamiskyky, ei rekisteröidä – taustalla oleva yleinen etu koskee kuluttajan suojelemista antamalla tälle mahdollisuus erottaa ilman sekaannusvaaraa tavaramerkin kattamat tavarat tai palvelut sen alkuperän osoittamista koskevan tehtävän mukaisesti, kun taas 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaan – jonka nojalla kuvailevan merkin rekisteröinti hylätään – sisältyvän säännön taustalla oleva yleinen etu keskittyy kilpailijoiden suojelemiseen siltä vaaralta, että yksi toimija monopolisoi tällaisten tuotteiden tai palvelujen ominaisuuksia kuvailevat merkinnät. Näin ollen se, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltainen merkki ei ole kuvaileva, ei tarkoita että sillä olisi erottamiskyky.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kohdeyleisö ei ymmärtäisi haettua tavaramerkkiä pelkkänä objektiivisena viestinä, jonka mukaan mainittuja tavaroita on saatavana valkoisina, vaan pikemminkin osoituksena niiden alkuperästä, ja totesi siksi, että kyseisellä merkillä on erottamiskyky.

Kaiken edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi molemmat kanneperusteet ja kumosi EUIPO:n päätöksen.

1      Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1).