(asia T-343/18)

Tokin Corp.

vastaan

Euroopan komissio

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu yhdeksäs jaosto) 29.9.2021

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Alumiinielektrolyytti- ja tantaalielektrolyyttikondensaattoreiden markkinat – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hintojen yhteensovittaminen koko ETA:ssa – Väitetiedoksianto – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Myyntiarvo – Oikeasuhteisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat

1. Kilpailu – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi tuomiovalta – Laajuus – Perustelujen korvaaminen riidanlaisen toimen perusteluilla

   (SEUT 101, 102, 261 ja 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

   (ks. 44-48 kohta)

2. Kilpailu – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän vahvistaminen – Myyntiarvon määrittäminen – Kyseisen yrityksen kokonaisliikevaihto – Niistä tavaroista, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu, saadun liikevaihdon huomioon ottaminen – Rajat – Rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvän myynnin arvon määrittäminen

   (SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)

   (ks. 58 ja 59 kohta)

3. Kilpailu – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän vahvistaminen – Rikkomisen vakavuus – Harkintaperusteet – Komission harkintavalta – Rajat – Suhteellisuusperiaate ja rangaistuksen yksilökohtaista määräämistä koskeva periaate

   (SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta, komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)

   (ks. 60-63, 65 ja 66 kohta)

4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Alustava luonne – Komissio ei ole velvollinen selittämään lopullisessa päätöksessä sen ja komission alustavien arviointien välisiä poikkeamia – Lopullinen päätös, jossa rikkomuksen päättymispäiväksi on todettu eri päivä kuin väitetiedoksiantovaiheessa alustavasti katsottu päättymispäivä, on sallittu

   (SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artikla)

   (ks. 81-85 kohta)

5. Kilpailu – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän vahvistaminen – Myyntiarvon määrittäminen – Viitevuosi – Viimeinen täysi vuosi, jona kilpailusääntöjä rikottiin – Eri viitevuosien käyttäminen kaikille rikkomiseen osallistuneille yrityksille – Sellaisen yrityksen osalta, joka on lopettanut kartellin kohteena olevien tavaroiden myynnin, saadaan käyttää eri viiteajanjaksoa – Yhdenvertaisen kohtelua periaatetta ei loukata

   (Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)

   (ks. 101-104, 110-114, 116-119 ja 120 kohta)

6. Kilpailu – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän vahvistaminen – Rikkomisen vakavuus – Yrityksen rikkomukseen osallistumisen vakavuus saadaan ottaa huomioon päätettäessä siitä, mukautetaanko perusmäärää vai ei

   (SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 19-22 kohta)

   (ks. 131, 132, 138, 139 ja 141 kohta)

7. Kilpailu – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi tuomiovalta – Laajuus – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat eivät sido tuomioistuinta – Velvollisuus noudattaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta

   (SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

   (ks. 160-164 kohta)

Tiivistelmä

Tokin Corp. (jäljempänä Tokin) on Japaniin sijoittautunut yhtiö, joka valmistaa ja myy tantaalielektrolyyttikondensaattoreita. NEC Corp. omisti Tokinin kokonaan 1.8.2009-31.1.2013.

Euroopan komissio totesi 21.3.2018 tekemässään päätöksessä ( 1 ) (jäljempänä riidanalainen päätös), että Tokin ja NEC Corp. olivat rikkoneet SEUT 101 artiklaa osallistumalla sopimuksiin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden tarkoituksena oli alumiinielektrolyytti- ja tantaalielektrolyyttikondensaattoreiden toimittamista koskevan hinnoittelupolitiikan yhteensovittaminen. Komissio katsoi, että Tokin oli vastuussa rikkomisesta osallistuttuaan suoraan kyseiseen kartelliin 29.1.2003-23.4.2012 ja että Nec Corp. oli vastuussa rikkomisesta emoyhtiönä 1.8.2009-23.4.2012 välisen ajanjakson osalta. Riidanalaisessa päätöksessä määrättiin ensinnäkin Tokinille sakko, josta se vastasi yhteisvastuullisesti Nec Corp:n kanssa, ja toiseksi siinä määrättiin erilliset sakot Tokinille ja Nec Corp.:lle.

Komissio käytti näiden sakkojen määrän laskennassa laskennasta annetuissa suuntaviivoissa ( 2 ) esitettyä menetelmää.

Ensinnäkin komissio määritti Tokinille määrättyjen sakkojen laskemista varten perusmäärän viittaamalla sen viimeisen täyden vuoden, jona se osallistui rikkomiseen, myymien kyseisten elektrolyyttikondensaattoreiden myyntiarvoon ja soveltamalla sen jälkeen kerrointa ajanjaksoon 29.1.2003–23.4.2012. Katsoessaan, että hintojen yhteensovittamisesta tehdyt horisontaaliset järjestelyt kuuluvat luonteeltaan vakavimpiin SEUT 101 artiklan rikkomisiin, komissio vahvisti rikkomisen vakavuuden perusteella huomioonotettavan osuuden määräksi myyntiarvosta16 prosenttia. Varmistaakseen määrättyjen sakkojen riittävän ehkäisevän vaikutuksen komissio sovelsi vielä 16 prosentin lisäsummaa.

Komissio myönsi perusmäärän mukautuksina Tokinille ja Nec Corp.:lle 3 prosentin alennuksen sakon perusmäärästä sillä perusteella, ettei niiden osallistumista tiettyihin kokouksiin ollut näytetty toteen. Tokinille ja Nec Corp.:lle myönnettiin lisäksi niiden vuoden 2006 yhteistyötiedonannon ( 3 ) nojalla tekemän yhteistyön perusteella 15 prosentin alennus kaikkien niiden sakkojen, jotka niille olisi muussa tapauksessa määrätty kilpailusääntöjen rikkomisesta, määristä.

Tokin nosti riidanalaista päätöksestä kanteen, jossa se vaati kyseisen päätöksen kumoamista. Unionin yleisen tuomioistuimen laajennettu yhdeksäs jaosto hylkäsi kuitenkin kanteen.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin hylkää Tokinin kanneperusteen, joka koskee yhtäältä komission harkintavallalle asetettujen rajojen ylittämistä ja toisaalta suhteellisuusperiaatteen loukkaamista siltä osin kuin komissio on muuttanut Tokinin syyksi luetun rikkomisen päättymispäivää tietoisena siitä, että merkityksellinen myynnin arvo ja näin ollen sakon määrä moninkertaistui tämän muutoksen seurauksena.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että väitetiedoksiannossa todettiin, että Tokin oli osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen 11.12.2013 saakka, kun taas komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä, että kyseessä olevan rikkomisen on näytetty kestäneen 23.4.2012 saakka ja että Tokin osallistui rikkomiseen kyseiseen päivään saakka.

Vaikka väitetiedoksiannossa on kuitenkin mainittava kaikki ne olennaiset seikat, joihin komissio perustaa näkemyksensä tutkintamenettelyssä, tämä väitetiedoksianto on valmisteleva asiakirja, jossa tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista tehdyt arviot ovat täysin alustavia. Komission lopullista päätöstä ei näin ollen voida kumota pelkästään sillä perusteella, että lopulliset päätelmät väitetiedoksiannossa mainituista tosiseikoista eivät täsmällisesti vastaa väitetiedoksiantoon sisältyvää alustavaa arviota näistä tosiseikoista. Koska komissio ei myöskään ole velvollinen pysyttämään väitetiedoksiannossa esitettyjä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevia arviointeja, komissiota ei voida moittia siitä, että se on ottanut riidanalaisessa päätöksessä huomioon rikkomisen eri päättymispäivän kuin sen, joka oli mainittu väitetiedoksiannossa.

Tokin ei myöskään riitauttanut riidanalaisessa päätöksessä mainittua rikkomisen päättymispäivää eikä sitä, että sen viimeinen täysi vuosi, jona se osallistui rikkomiseen, sijoittui ajanjaksolle 1.4.2011-31.3.2012.

Suhteellisuusperiaatteen väitetystä loukkaamisesta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Tokin ei ollut esittänyt mitään seikkaperäistä argumenttia väitetyn loukkaamisen tueksi.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin hylkää Tokinin väitteen, jonka mukaan syrjintäkiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita on loukattu siltä osin kuin komissio on käyttänyt sakon laskennassa eri viitevuosia riidanalaisen päätöksen adressaateista riippuen.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tältä osin ensinnäkin, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukataan ainoastaan, jos toisiinsa rinnastettavia tilanteita kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että määrittääkseen sakon perusmäärän komissio oli soveltanut kaikkiin yrityksiin kahta yritystä lukuun ottamatta vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohdassa vahvistettua kriteeriä, jonka mukaan tämä määrä on määritettävä käyttämällä vertailuparametrinä kyseisen yrityksen viimeisenä täytenä vuotena, jona se osallistui rikkomiseen, suorittaman myynnin arvoa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan poikkeaminen mainitusta kriteeristä kahden kyseessä olevan yrityksen osalta oli objektiivisesti perusteltua, koska nämä yritykset olivat lopettaneet kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevien tavaroiden myynnin ennen rikkomisen päättymistä ja olivat näin ollen erilaisessa tilanteessa kuin muut rikkomiseen osallistuneet yritykset. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin korostaa, että komissio oli laskenut erikseen kaikkien kartelliin osallistuneiden yritysten osalta kyseisen kahden tavararyhmän eli alumiinielektrolyytti- ja tantaalielektrolyyttikondensaattoreiden merkityksellisen myyntiarvon.

Näiden toteamusten perusteella unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa, että komission noudattama myyntiarvon laskentamenetelmä ei ollut mielivaltainen eikä sinänsä johtanut syrjintäkiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden loukkaamiseen.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin hylkää myös Tokinin kanneperusteen, jonka mukaan komission olisi pitänyt sakon perusmäärää laskiessaan ottaa huomioon se seikka, ettei se osallistunut tiettyihin kilpailunvastaisiin kokouksiin, rikkomisen vakavuuteen perustuvassa kertoimessa, eikä lieventävinä seikkoina.

Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa tältä osin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissio voi ottaa huomioon yrityksen kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen suhteellisen vakavuuden ja asiaan liittyvät erityiset olosuhteet joko perusmäärää laskiessaan tai mukauttaessaan perusmäärää lieventävien ja raskauttavien seikkojen perusteella. Kun otetaan huomioon kyseessä olevan rikkomisen kaikki ominaispiirteet, sillä, että komissio päätti soveltaa 16 prosentin suuruista rikkomisen vakavuuteen perustuvaa kerrointa sakon perusmäärän määrittämiseksi ja myöntää 3 prosentin alennus perusmäärästä lieventävien seikkojen perusteella, ei rikottu asetusta N:o 1/2003 eikä yksilöllisen vastuun periaatetta.

( 1 ) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 21.3.2018 tehty komission päätös C(2018) 1768 final (asia AT.40136 – kondensaattorit).

( 2 ) Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2) (jäljempänä vuoden 2006 suuntaviivat).

( 3 ) Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EUVL 2006, C 298, s. 17).