EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62018TJ0065(01)

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 13.9.2023.
Venezuelan bolivariaaninen tasavalta vastaan Euroopan unionin neuvosto.
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Venezuelan tilanteen johdosta toteutettavat rajoittavat toimenpiteet – Kielto myydä, tarjota, siirtää ja viedä tiettyjä tavaroita ja palveluja – Oikeus tulla kuulluksi – Perusteluvelvollisuus – Tosiseikkojen paikkansapitämättömyys – Ilmeinen arviointivirhe – Kansainvälinen julkisoikeus.
Asia T-65/18 RENV.

ECLI identifier: ECLI:EU:T:2023:529

Asia T-65/18 RENV

Venezuelan bolivariaaninen tasavalta

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 13.9.2023

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Venezuelan tilanteen johdosta toteutettavat rajoittavat toimenpiteet – Kielto myydä, tarjota, siirtää ja viedä tiettyjä tavaroita ja palveluja – Oikeus tulla kuulluksi – Perusteluvelvollisuus – Tosiseikkojen paikkansapitämättömyys – Ilmeinen arviointivirhe – Kansainvälinen julkisoikeus

  1. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Venezuelan tilanteen johdosta toteutettavat rajoittavat toimenpiteet – Toimi, jolla kielletään sellaisten tuotteiden, joita voitaisiin käyttää Venezuelan sisäisiin tukahduttamistoimiin, myynti sekä tiettyjen palveluiden tarjoaminen – Laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus – Yleisesti sovellettava säännös

    (SEUT 215 artiklan 1 kohta ja neuvoston asetuksen 2017/2063 2, 3, 6 ja 7 artikla)

    (ks. 30-34 kohta)

  2. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tulla kuulluksi – Venezuelan tilanteen johdosta toteutettavat rajoittavat toimenpiteet – Toimi, jolla kielletään sellaisten tuotteiden, joita voitaisiin käyttää Venezuelan sisäisiin tukahduttamistoimiin, myynti sekä tiettyjen palveluiden tarjoaminen – Oikeutta tulla kuulluksi ennen tällaisten toimenpiteiden toteuttamista ei ole

    (SEU 24 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja SEU 29 artikla, SEUT 215 artiklan 1 kohta, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta ja neuvoston asetuksen 2017/2063 2, 3, 6 ja 7 artikla)

    (ks. 39, 40 ja 42-44 kohta)

  3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Venezuelan tilanteen johdosta toteutettavat rajoittavat toimenpiteet – Toimet, joilla kielletään sellaisten tuotteiden, joita voitaisiin käyttää Venezuelan sisäisiin tukahduttamistoimiin, myynti sekä tiettyjen palveluiden tarjoaminen – Velvollisuus osoittaa perusteluissa kokonaistilanne ja yleiset tavoitteet, jotka oikeuttavat kyseisen toimenpiteen

    (SEUT 296 artikla ja neuvoston asetuksen 2017/2063 2, 3, 6 ja 7 artikla)

    (ks. 49-57 kohta)

  4. Euroopan unioni – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Venezuelan tilanteen johdosta toteutettavat rajoittavat toimenpiteet – Toimi, jolla kielletään sellaisten tuotteiden, joita voitaisiin käyttää Venezuelan sisäisiin tukahduttamistoimiin, myynti sekä tiettyjen palveluiden tarjoaminen – Valvonnan laajuus – Rajoitettu valvonta yleisesti sovellettavien sääntöjen osalta – Tosiseikkojen arviointia ja näytön paikkansapitävyyttä koskeva valvonta

    (SEU 29 artikla, SEUT 215 artiklan 1 kohta ja neuvoston asetuksen 2017/2063 2, 3, 6 ja 7 artikla)

    (ks. 63-67, 72, 76 ja 78 kohta)

  5. Euroopan unioni – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Venezuelan tilanteen johdosta toteutettavat rajoittavat toimenpiteet – Toimi, jolla kielletään sellaisten tuotteiden, joita voitaisiin käyttää Venezuelan sisäisiin tukahduttamistoimiin, myynti sekä tiettyjen palveluiden tarjoaminen – Valvonnan laajuus – Neuvoston toteuttama Venezuelan poliittisen tilanteen arviointi – Ilmeinen arviointivirhe – Ei ole

    (Neuvoston asetuksen N:o 2017/2063 2, 3, 6 ja 7 artikla)

    (ks. 80 ja 81 kohta)

  6. Kansainvälinen oikeus – Periaatteet – Valtion vastuu kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista – Vastatoimien kohdetta ja rajoja koskevat kansainvälisen tapaoikeuden säännöt – Oikeussubjektien mahdollisuus vedota kyseisiin periaatteisiin sellaisen asetuksen pätevyyden riitauttamiseksi, jossa määrätään rajoittavia toimenpiteitä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osana – Hyväksyttävyys – Tuomioistuinvalvonta – Rajat – Ilmeinen arviointivirhe – Ei ole

    (SEU 3 artiklan 5 kohta ja neuvoston asetuksen 2017/2063 2, 3, 6 ja 7 artikla)

    (ks. 87-94 kohta)

  7. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Venezuelan tilanteen johdosta toteutettavat rajoittavat toimenpiteet – Oikeudellinen perusta – SEU 29 artiklan ja SEUT 215 artiklan perusteella annetussa päätöksessä ja asetuksessa säädetyt rajoittavat toimenpiteet – Neuvoston toimivalta antaa itsenäisiä ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston suosittelemista toimenpiteistä erillisiä rajoittavia toimenpiteitä

    (SEU 29 artikla, SEUT 215 artikla ja neuvoston asetuksen 2017/2063 2, 3, 6 ja 7 artikla)

    (ks. 95 ja 98 kohta)

  8. Euroopan unioni – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Venezuelan tilanteen johdosta toteutettavat rajoittavat toimenpiteet – Toimi, jolla kielletään sellaisten tuotteiden, joita voitaisiin käyttää Venezuelan sisäisiin tukahduttamistoimiin, myynti sekä tiettyjen palveluiden tarjoaminen – Valvonnan laajuus – Rajoitettu valvonta – Rajoittavien toimenpiteiden antamisperusteet – Ulottuvuus – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen

    (SEU 29 artikla, SEUT 215 artiklan 1 kohta ja neuvoston asetuksen 2017/2063 2, 3, 6 ja 7 artikla)

    (ks. 99-103 kohta)

  9. Oikeudenkäyntimenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Käsittelyn kuluessa esille tulleesta seikasta johtuva peruste – Ei ole – Kanneperusteen laajentaminen – Kanneperustetta ei ole laajennettu – Tutkimatta jättäminen

    (Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohta)

    (ks. 116-119 kohta)

Tiivistelmä

Koska tilanne ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian alalla oli heikentynyt, Euroopan unionin neuvosto toteutti vuonna 2017 rajoittavia toimenpiteitä Venezuelan bolivariaanisen tasavallan (jäljempänä Venezuela) tilanteen johdosta. Asetuksen 2017/2063 ( 1 ) 2, 3, 6 ja 7 artiklassa säädetään pääasiallisesti siitä, että kielletään laitteiden ja tarvikkeiden, joita voitaisiin käyttää sisäisiin tukahduttamistoimiin, ja kyseisiin laitteisiin ja tarvikkeisiin sekä puolustustarvikkeisiin liittyvien palvelujen myynti, toimitus, siirto tai vienti Venezuelassa oleville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille tai käytettäväksi Venezuelassa.

Venezuela nosti vuonna 2018 kanteen, jossa se vaati asetuksen 2017/2063 kumoamista siltä osin kuin kyseisen asetuksen säännökset koskevat sitä. Tämän jälkeen Venezuela tarkisti kannettaan siten, että se koski myös päätöstä 2018/1656 ( 2 ) ja täytäntöönpanoasetusta 2018/1653 ( 3 ), joilla neuvosto jatkoi ja muutti annettuja rajoittavia toimenpiteitä. Unionin yleinen tuomioistuin jätti 20.9.2019 antamallaan tuomiolla ( 4 ) tämän kanteen tutkimatta sillä perusteella, etteivät riidanalaiset säännökset vaikuttaneet suoraan Venezuelan oikeusasemaan. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta valitettiin unionin tuomioistuimeen, joka kumosi sen 22.6.2021 antamallaan tuomiolla ( 5 ) ja katsoi, että Venezuelalla oli asiavaltuus nostaa kanne asetuksen 2017/2063 2, 3, 6 ja 7 artiklasta ( 6 ). Se myös palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisee asiakysymyksen.

Suuressa jaostossa antamassaan tuomiossa, jolla se hylkää kanteen, unionin yleinen tuomioistuin lausuu uudessa tilanteessa, jossa on kyse rajoittavia toimenpiteitä koskevasta kolmannen maan nostamasta kanteesta, Venezuelan oikeudesta tulla kuulluksi ja väitetyistä kansainvälisen oikeuden rikkomisista, joihin tämä valtio vetoaa.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Aluksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että riidanalaisen asetuksen 2, 3, 6 ja 7 artiklassa säädetyt toimenpiteet ovat yleisesti sovellettavia rajoittavia toimenpiteitä, jotka merkitsevät SEUT 215 artiklan 1 kohdan mukaisia toimenpiteitä, joilla kokonaan tai osittain keskeytetään taloussuhteet kolmannen maan kanssa tiettyjen tavaroiden ja palvelujen osalta. Kyseiset toimenpiteet eivät kohdistu yksilöityihin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin vaan niitä sovelletaan objektiivisesti määritettyihin tilanteisiin sekä yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin.

Ensiksi kanneperusteesta, joka perustuu kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen, unionin yleinen tuomioistuin palauttaa mieleen aluksi, että oikeutta tulla kuulluksi ei voida laajentaa koskemaan menettelyä, joka johtaa yleisesti sovellettavien toimenpiteiden antamiseen, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, eikä missään säännöksessä velvoiteta neuvostoa ilmoittamaan kaikille yleisesti sovellettavan uuden kriteerin kohteena mahdollisesti oleville henkilöille tämän kriteerin hyväksymisestä. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohtaa sovelletaan ”yksittäisiin toimenpiteisiin”, joihin ryhdytään henkilöä vastaan, joten siihen ei voida vedota yleisesti sovellettavien toimenpiteiden antamisen yhteydessä. Unionin yleinen tuomioistuin myös lisää, että riidanalainen asetus heijastaa unionin valintaa kansainvälisen politiikan alalla. SEUT 215 artiklan 1 kohdan perusteella toteutettu taloussuhteiden keskeyttäminen kokonaan tai osittain kolmannen maan kanssa kuuluu nimittäin määritelmällisesti yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) ( 7 ), jota unionin viranomaiset toteuttavat harkintansa mukaan vastauksena määrättyyn kansainväliseen tilanteeseen, jotta tällaiseen tilanteeseen voidaan vaikuttaa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan asianomaisen kolmannen maan kuuleminen etukäteen velvoittaisi neuvoston käymään kyseisen maan kanssa kansainvälisiä neuvotteluja muistuttavia keskusteluja ja tekisi tämän vuoksi tyhjäksi kyseistä maata koskevien toimenpiteiden säätämisellä tavoitellun vaikutuksen, eli sen painostamisen siinä tarkoituksessa, että se muuttaa käytöstään. Lopuksi se seikka, että riidanalaisen asetuksen 2, 3, 6 ja 7 artikla koskevat suoraan Venezuelaa, ei itsessään anna sille oikeutta tulla kuulluksi. Näiden eri seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että Venezuela ei voi vedota kyseiseen oikeuteen neuvoston riidanalaisella asetuksella antamien rajoittavien toimenpiteiden osalta.

Toiseksi kanneperusteesta, joka koskee tosiseikkojen paikkansapitämättömyyttä ja ilmeistä arviointivirhettä Venezuelan poliittisen tilanteen osalta, unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että neuvostolla on laaja harkintavalta siltä osin, mitä seikkoja se ottaa huomioon määrätessään rajoittavia toimenpiteitä SEU 29 artiklan ja SEUT 215 artiklan perusteella, ja että tältä osin unionin tuomioistuinten suorittama valvonta rajoittuu menettelyä ja perusteluja koskevien sääntöjen noudattamisen ja tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden sekä sen tarkastamiseen, ettei tosiseikkojen arvioinnissa ole tehty ilmeistä virhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Tämä rajoitettu valvonta koskee erityisesti sellaisten tarkoituksenmukaisuuteen liittyvien näkökohtien arviointia, joihin tällaiset toimenpiteet perustuvat. Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen 2, 3, 6 ja 7 artiklassa toistetaan pääasiallisesti päätöksessä 2017/2074 ilmaistu unionin poliittinen kanta. Se toteaa tältä osin, että kyseisen päätöksen johdanto-osan ensimmäisestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta käy ilmi, että kyseisissä artikloissa säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden perusteena ovat demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien jatkuva heikentyminen Venezuelassa sekä muun muassa väkivallan ilmeneminen, joiden jatkumista on ehkäistävä kyseisten rajoittavien toimenpiteiden avulla.

Aluksi näytöstä, jota neuvosto on esittänyt osoittaakseen kyseisten toimenpiteiden perusteena olevien tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden, unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että se on lähtöisin uskottavista lähteistä ja siinä viitataan yksityiskohtaisesti muun muassa hallinnon raakoihin tukahduttamistoimiin, jotka kohdistuvat toisinajattelijoihin ja hallinnon vastustajiin, sekä turvallisuusjoukkojen toimintaa tutkineen Venezuelan yleisen syyttäjän painostamiseen.

Venezuelan vastauksena toimittamasta näytöstä unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että Venezuela ei ole osoittanut, että tosiseikat, joiden perusteella neuvosto antoi kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet, olisivat aineellisesti paikkansapitämättömiä, koska lähes koko kyseinen näyttö ei liity Venezuelaan ja se perustuu kahteen hallinnon sisäiseen kertomukseen eikä mikään muu kyseisen hallinnon ulkopuolisesta lähteestä peräisin oleva näyttö tue niitä.

Lopuksi neuvoston toteuttamasta Venezuelan poliittisen tilanteen arvioinnista unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että kantajan esittämä tätä koskeva näyttö voidaan itse asiassa kiistää kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden antamisen tarkoituksenmukaisuuden osalta. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole korvata neuvoston tekemää tätä kysymystä koskevaa arviointia omalla arvioinnillaan; neuvostolla on laaja poliittinen harkintavalta määritellä unionin lähestymistapa YUTP:hen liittyvään kysymykseen SEU 29 artiklan mukaisesti.

Kolmanneksi ja viimeiseksi kanneperusteesta, joka koskee lainvastaisten vastatoimien toteuttamista ja kansainvälisen oikeuden loukkaamista, unionin yleinen tuomioistuin palauttaa aluksi mieleen Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen oikeuden toimikunnan antamien valtioiden vastuuta kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista koskevien artiklaluonnosten 49 artiklan, joka koskee vastatoimien kohdetta ja rajoja, sanamuodon ( 8 ). Tältä osin se korostaa, että riidanalainen asetus on annettu Venezuelan tilanteen jatkuvaan heikentymiseen vastaamisen asiayhteydessä muun muassa väkivallan ja ihmisoikeusloukkausten jatkumisen riskin estämiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa myös, että riidanalaisen asetuksen 2, 3, 6 ja 7 artiklassa säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden tavoitteena ei ole vastata Venezuelan tekemään kansainvälisen oikeuden vastaiseen tekoon jättämällä väliaikaisesti täyttämättä unionin kansainvälisiä velvoitteita. Se toteaa, että ne eivät ole kansainvälisen oikeuden toimikunnan artiklaluonnosten 49 artiklassa tarkoitettuja vastatoimia ja hylkää näin ollen Venezuelan väitteet, joiden mukaan neuvosto on väitetysti rikkonut periaatetta, joka koskee puuttumattomuutta Venezuelan sisäisiin asioihin.

Samaten unionin yleinen tuomioistuin hylkää argumentin, joka koskee kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden antamista ilman Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston ennakkolupaa. Se muistuttaa, että perussopimuksissa annetaan neuvostolle toimivalta antaa toimia, joihin sisältyy itsenäisiä, Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston erityisesti suosittelemista toimenpiteistä erillisiä rajoittavia toimenpiteitä ( 9 ). Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Venezuela ei ole osoittanut tältä osin, että olisi olemassa kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön 38 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen ”yleinen käytäntö, jonka on hyväksytty olevan oikeutta”, joka velvoittaa hankkimaan Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston ennakkoluvan ennen kuin neuvosto antaa rajoittavia toimenpiteitä.

Lisäksi suhteellisuusperiaatteen väitetystä loukkaamisesta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden ja tavoitellun päämäärän, joka on estää väkivallan, liiallisen voimankäytön ja ihmisoikeusloukkausten jatkumisen riski, välillä on järkevä suhde. Se arvioi ottaen huomioon sen, että riidanalaisen asetuksen 2, 3, 6 ja 7 artiklassa säädetyt toimenpiteet ovat soveltamisalaltaan rajoitettuja, sekä kyseisessä asetuksessa säädetyt poikkeukset, että nämä toimenpiteet eivät ole ilmeisen soveltumattomia eikä niillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, joten suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hylkää Venezuelan argumentit, jotka koskevat kansainvälisen tapaoikeuden rikkomista väitetyn lainvastaisten vastatoimien toteuttamisen perusteella.

Lopuksi Venezuelan väitteen osalta, jonka mukaan neuvoston antamat toimenpiteet merkitsevät unionin toteuttamaa ekstraterritoriaalisen ja näin ollen kansainvälisen oikeuden vastaista toimivallan käyttämistä, unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa uudelleen rajoittavien toimenpiteiden antamista koskevasta toimivallasta, joka annetaan neuvostolle perussopimuksissa ( 10 ), joissa säädetään muun muassa mahdollisuudesta ”kokonaan tai osittain keskeyttää talous- ja rahoitussuhteet yhden tai useamman kolmannen maan kanssa taikka vähentää niitä”. Se korostaa, että kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet koskevat henkilöitä ja tilanteita, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden henkilöllisen ja maantieteellisen lainkäyttövallan alaan. Unionin toimivalta antaa rajoittavia toimenpiteitä kuuluu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osana unionin tavoitteiden ja arvojen ( 11 ) mukaisesti annettavien unionin itsenäisten toimenpiteiden piiriin; näitä tavoitteita ovat muun muassa tavoite edistää muualla maailmassa demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta, ja on yhteisen ”oikeudellisen intressin” mukaista, että kyseessä olevia oikeuksia suojellaan kansainvälisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ( 12 ).

Edellä esitetyn perustella unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.


( 1 ) Venezuelan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 13.11.2017 annettu neuvoston asetus (EU) 2017/2063 (EUVL 2017, L 295, s. 21; jäljempänä riidanalainen asetus).

( 2 ) Venezuelan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen (YUTP) 2017/2074 muuttamisesta 6.11.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1656 (EUVL 2018, L 276, s. 10).

( 3 ) Venezuelan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) 2017/2063 täytäntöönpanosta 6.11.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1653 (EUVL 2018, L 276, s. 1).

( 4 ) Tuomio 20.9.2019, Venezuela v. neuvosto (T-65/18, EU:T:2019:649).

( 5 ) Tuomio 22.6.2021, Venezuela v. neuvosto (Kolmanteen valtioon kohdistuva vaikutus) (C-872/19 P, EU:C:2021:507).

( 6 ) Unionin tuomioistuin totesi tässä tuomiossa, että alkuperäinen tuomio on tullut lainvoimaiseksi siltä osin kuin kyse on kanteen tutkimatta jättämisestä täytäntöönpanoasetuksen 2018/1653 ja päätöksen 2018/1656 osalta.

( 7 ) SEU 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

( 8 ) YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnan vuonna 2001 antamat artiklaluonnokset (jäljempänä kansainvälisen oikeuden toimikunnan artiklaluonnokset). 49 artiklassa todetaan seuraavaa: ”1. Vahinkoa kärsinyt valtio voi ryhtyä vastatoimiin kansainvälisen oikeuden vastaisesta teosta vastuussa olevaa valtiota vastaan ainoastaan, jotta kyseinen valtio velvoitetaan täyttämään sille toisen osan nojalla kuuluvat velvoitteet. 2. Vastatoimet rajoitetaan vastuussa olevaa valtiota koskevia toimenpiteitä toteuttavan valtion kansainvälisten velvoitteiden väliaikaiseen täyttämättä jättämiseen. 3. Vastatoimet on mahdollisuuksien mukaan toteutettava siten, että kyseessä olevien velvoitteiden täyttäminen voidaan aloittaa uudelleen.”

( 9 ) SEU 29 artikla ja SEUT 215 artikla.

( 10 ) SEU 29 artikla ja SEUT 215 artikla.

( 11 ) SEU 3 artiklan 5 kohta ja SEU 21 artikla.

( 12 ) Tuomio 5.2.1970, Barcelona Traction, Light and Power Company, Limited (Belgia v. Espanja), kansainvälisen tuomioistuimen oikeustapauskokoelma 1970, s. 3, 33 ja 34 kohta ja tuomio 20.7.2012, Syytteeseenpano- ja luovutusvelvoitteeseen liittyvät kysymykset (Belgia v. Senegal), kansainvälisen tuomioistuimen oikeustapauskokoelma 2012, s. 422, 68-70 kohta.

Top